Kuvat
Janna Kari
Kodin Kuvalehti
Janna Kari työskentelee siivoojana ja asuu neljän koiransa kanssa punaisessa 25 neliön mummonmökissä Tervajoella.
Janna Kari työskentelee siivoojana ja asuu neljän koiransa kanssa punaisessa 25 neliön mummonmökissä Tervajoella.

Kun Janna Kari muutti maalle, hän hankkiutui eroon melkein kaikesta omaisuudestaan ja ihmisistä ympärillään. – Omat ajatukset ja koirien seura riittävät minulle. Joskus ystäviä tulee kylään, mutta en soita kenellekään vain jutellakseni.

Onnea pitää etsiä.

”Jos olisin vain huokaillut kerrostalossa kaupungissa, että olisipa ihana muuttaa maalle, huokailisin siellä vieläkin. Oman onnen eteen pitää tehdä töitä. On mietittävä, mitä elämältään haluaa ja uskallettava tehdä isojakin päätöksiä.

Minulla on ollut pienestä pitäen ulkopuolinen olo suurissa porukoissa. On tuntunut vaikealta tutustua ihmisiin tai kotiutua minnekään. Kun hyväksyin, että olen erakkoluonne, ymmärsin, että kaipaan asumaan yksikseni mummonmökkiin. En enää halunnut muokata itseäni ja miellyttää liikaa muita. Se vie turhaan energiaa, eikä kuitenkaan onnistu.

Etsin mökkiäni monta vuotta ennen kuin löysin sopivan. Onnea etsiessään pitää olla kärsivällinen. Tiesin heti, kun olin perillä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vähä riittää hyvään elämään.

”Mökkini on rakennettu vuonna 1911 ja siinä on 25 neliötä asuinpinta-alaa. Viime vuosisadalla tässä on ehkä asunut suurperhe, eikä kukaan ole ihmetellyt, että onpa ahdasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyaikana on totuttu elämään turhan leveästi. Ihminen ei tarvitse kaikkea mahdollista ollakseen tyytyväinen.

Kun muutin, myin ja annoin melkein kaiken pois, leivänpaahtimesta sohvakalustoon. Se tuntui juuri niin vapauttavalta kuin kuvittelin. Ensimmäisenä iltana meni vartti, niin kaikki vähät tavarat olivat paikoillaan. Yksinkertaisessa elämässä ei tarvitse miettiä, ostaako tätä tai tuota. Ostaa vain sen, mikä on oikeasti tarpeellista.

Töiden jälkeen piirtelen ja teen käsitöitä. Tupa ja kamari riittävät siihen hyvin.”

Arki saa olla työlästä.

”Kun herään talviaamuna, tuvassani on 14 astetta lämmintä. Sitten vain pökköä pesään ja vähän myöhemmin kahvit kurkkuun. Se on minulle parasta mahdollista arkea.

Vaikka mökkihommat olisivat työläitä, ne ovat palkitsevia. Putsaan tukkeutuneen paskakaivon, rakennan terassihässäkän ja kolaan lumet. Jos en osaa, yritän uudelleen.

Jos minä en hoida asioita, ne eivät hoidu. Se ei pelota, vaan tekee oloni voimakkaaksi.”

Yksin oleminen ei ole yksinäisyyttä.

”Omat ajatukset ja koirien seura riittävät minulle. Yksin oleminen ei tarkoita, että tuntisin itseni yksinäiseksi.

Joskus ystäviä tulee kylään, mutta en soita kenellekään vain jutellakseni. Jos on asiaa, niin sitten soitan. En osaisi kuvitella asuvani enää kenenkään kanssa saman katon alla.

Yksin ollessa voi oppia itsestään uutta, keski-iässäkin. Kuvittelin, että en ole mikään kasvien kanssa puuhastelija. Sitten huomasin, että en enää muuta teekään kuin möyrin puutarhassa. Kun antaa itselleen mahdollisuuden, voi yllättyä.

Onnellisin olen kesäaamuisin pihalla tai talvi-iltoina, kun katselen ikkunasta ulos ja näen peltoja ja metsää. Ikkunaverhoja minulla ei ole. Vaikkei tuolla mitään sen kummempaa näy, niin luontoa jaksaa tuijottaa.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 18/2019. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Vierailija

Totta, olemme alkaneet uskoa, että tarpeettoman leveä elämä on normi. Valitamme heti, jos emme yllä siihen. Valitamme, vaikka eläisimme elämää, josta tuon jutussa mainitun mökin rakentajat eivät aikanaan olisi voineet edes uneksia. Sähkövalot, juokseva vesi,vesivessa ja lämpöä tulee ilman, että täytyy viritellä valkeat hellanpesään. Tai puhumattakaan jääkaapista. Auto tai kaksi pihassa, polkupyörä jokaisella mukulalla - jopa se, että jokaisella lapsella on puhelin tai oma huone tai useammat kengät hukattavaksi. Tai, että ruokaa on pöydässä yllin kyllin joka päivä. Niin paljon, että lihoo.

Olemme tottuneet turhan leveään elämään niin, että emme enää arvosta sitä mitä meillä on, vaan kadehdimme sitä, mitä toisilla on.

Vierailija

Artikkelin henkilö KÄY TÖISSÄ eli OSALLISTUU yhteiskunnan pyörittämiseen eli häntä ei kukaan elätä, joten kannattaisiko lukea artikkeli kokonaan ja mielellään kahteen kertaan. Itsekin teen yrittäjänä töitä ja muutin vanhaan, sähköttömään mökkiin vesijohtojen ja posliinipytyn ulottumattomiin. On upeaa saada lukea, että meitä on muitakin, jotka kykenevät elämään onnellisina, vaikka kaikki ei tulekaan nappia painamalla, eikä ole muitakaan helppoja mukavuuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla