Ekolaukkujen suunnittelija Outi Korpilaakso toivoo, että kilpailijatkin kopioisivat hänen bisnesideansa.

Kuka on tehnyt tämän vaatteen? Millainen uuden vaatteen matka on luonnoksesta kaupan hyllylle? Miksi tuotamme jatkuvasti lisää materiaa, vaikka maailma hukkuu jätteeseen?

Kysymykset eivät jättäneet Outi Korpilaaksoa rauhaan. Hän oli unelma-ammatissaan vaatesuunnittelijana, mutta tajusi, ettei silti tiennyt tuotantoprosessista juuri mitään.

– Tunsin, ettei minulla ole oikeutta työskennellä suunnittelijana, ellen pysty tekemään sitä eettisesti ja ekologisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sairausloma opetti

Vuonna 2012 ideologinen kriisi kasvoi niin suureksi, että Outi paloi loppuun ja joutui jäämään sairauslomalle. Ensimmäiset kolme kuukautta hän lähinnä nukkui. Sitten hän otti tavoitteeksi tehdä itselleen päivän aikana yhden lämpimän ruuan ja käydä joogatunnilla, jonka nimi oli ”joogaa räjähtäneille”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun voimat hiljalleen palautuivat, Outin mielessä alkoi itää ajatus oman yrityksen perustamisesta. Hän keksi, että voisi hyödyntää suunnittelijana jo olemassa olevia materiaaleja, jotka muuten menisivät suoraan kaatopaikalle.

– Minulla oli hyvä pohja yrittäjyyteen. Olin nähnyt design-maailmaa työskennellessäni assistenttina Ivana Helsingillä sekä kaupallisempaa puolta toimiessani Stockmannin vaatemallistojen suunnittelijana.

Lovia-brändi syntyi vuonna 2014, kun Outi löysi ympärilleen kahden naisen tiimin, joka täydensi hänen omaa osaamistaan. Anniina Mustalahti oli viestinnän ammattilainen, jonka Outi oli tavannut Aalto-yliopiston yrittäjyyskurssilla. Tiina Kosonen puolestaan oli myynnin ja markkinoinnin osaaja ja Outille ennestään tuttu aiemmista työkuvioista. Aluksi Lovia käynnisti toimintansa vaatemallistoilla.

– Etsin kaikkialta uusia materiaaleja, kuten luomuhamppua tai maissikuitua. Vielä viisi vuotta sitten tällaisia kierrätysmateriaaleja ei kuitenkaan juuri ollut, sen sijaan nahkaa suorastaan vyöryi kaikkialta. Teimme ensimmäiset laukkukokeilut syksyllä 2016, ja palaute oli niin hyvää, että päätimme lopulta keskittyä niihin.

Nyt Lovia tunnetaan eettisistä luksuslaukuista, jotka tehdään teollisuuden ylijäämänahasta sekä lohen ja hirven nahasta.

– Ylijäämänahkaa menee huonekaluteollisuudessa tonneittain ongelmajätteeseen. Lohen nahasta taas hyödynnetään tällä hetkellä vain yksi prosentti, Outi kertoo.

Tyttö, joka stailasi barbit

Tavallisesti suunnittelija ideoi ja piirtää ensin mallit ja valitsee vasta sitten materiaalit suunnitelmien pohjalta. Outin suunnitteluprosessi on päinvastainen. Ylijäämänahka tulee Lovialle Iskun tehtaalta Lahdesta, ja suunnittelun lähtökohtana on se, kuinka paljon ja minkä väristä nahkaa kulloinkin on saatavilla.

– Me keräämme prosessissa vain roskat. Osa työpäivistäni menee siinä, kun pengon tehtaan roskalaatikoita ja kerään nahkapaloja. Että sellaista muotisuunnittelijan glamouria, Outi nauraa.

Vaatesuunnittelijan ura oli Outille luonnollinen valinta. Hänen äitinsä ompeli lapsilleen paljon vaatteita ja innostus tarttui myös tyttäreen. Ensimmäinen vaate, jonka Outi muistaa suunnitelleensa, oli lakanakankaasta tehty pitkä tuubimekko, jonka helmassa oli pliseeraus. Asiakkaana oli pikkusiskon barbie-nukke.

– Stailaukseen kuului myös uusi hiustyyli. Leikkasin nuken hiukset ja väritin ne tussilla punaisiksi, mistä siskoni tietysti suuttui.

Myös Outin mummon saattoi nähdä useimmiten virkkuukoukku tai neulepuikot kädessä. Rakkaimmat lapsuusmuistot ovatkin peräisin juuri mummolamaisemista Kuhmosta, vaikka Outi itse onkin kotoisin pääkaupunkiseudulta. Kuhmon metsistä ja luonnosta kumpuaa inspiraatio myös Lovian laukkuihin. Esimerkiksi laukkujen timantin muotoiset vetimet on 3D-mallinnettu oikeiden männynkäpyjen suomuista.


Ideat Kalevalasta

Luonnon lisäksi Outi inspiroituu muinaisten mytologioiden vahvoista naishahmoista ja eepoksista, kuten Kalevalasta. Itse asiassa Lovia-nimikin on mukaelma Louhettaresta eli Loviattaresta.

– Yhdistän Kalevalan vahvasti Gallen-Kallelan kansallisromanttisiin kuvituksiin. Kansallisromantiikka ajoittui teollistumisen aikaan, ja taiteilijat halusivat osoittaa maalauksillaan, miksi luontoa pitää arvostaa ja suojella. Nyt on käynnissä toinen suuri muutos ja ekologinen vallankumous, jossa viesti on pohjimmiltaan sama.

Outin mukaan viimeisen vuoden aikana on näkynyt suuri muutos siinä, miten kiinnostuneita kuluttajat ovat kestävästä kehityksestä. Se näkyy myös Lovian myynnissä. Tänä vuonna yritys tavoittelee viisinkertaista kasvua viime vuoteen verrattuna.

– Vaateteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin ala. Toivoisin, että voisimme osaltamme muuttaa sitä ja innostaa muitakin alalla toimivia samaan. Tuotteidemme dna on täysin läpinäkyvä. Oikein toivon muilta yrityksiltä, että pliis, kopioikaa.

Kierrätystä ja kotimaista

Läpinäkyvä dna tarkoittaa sitä, että kaikissa Lovian tuotteissa on yksilöllinen koodi, jonka voi syöttää nettisivuille nähdäkseen, kuka tuotteen on tehnyt, mitä mistäkin tuotantovaiheesta on maksettu ja mistä materiaali on peräisin.

– Yksittäisellä laukulla ei vielä muuteta maailmaa, mutta jo siitä olisi apua, että yhä useampi kysyisi tuotetta ostaessaan, mistä se on peräisin tai kuka sen on tehnyt.

Outi itse ostaa vaatteensa joko käytettyinä tai kotimaisilta, eettisiltä merkeiltä, kuten Arelalta. Hän asuu kerrostalossa, kulkee julkisilla kulkuvälineillä ja syö pääosin kasvisruokaa, toisinaan myös isänsä metsästämää riistaa.

– Osa argumentoi, että suomalaiset ovat niin pieni kansa, ettei meidän kulutuksellamme ole merkitystä. Länsimaiden on kuitenkin pakko pienentää kulutustaan, ja meillä on jo valtavasti mahdollisuuksia ratkaisujen keksimiseksi. Valitettava totuus kuitenkin on, että ne ratkaisut on pakko rutistaa kasaan ihan lähivuosina, muuten on liian myöhäistä.

Kriisit ovat kasvattaneet

Yrittäjän tiellä on ollut myös kriisejä. Joulukuussa 2017 Loviassa oli hiottu tuotantomalleja ja strategioita jo kolmen vuoden ajan, mutta rahat olivat lopussa. Outi ei tiennyt, olisiko tammikuussa enää töitä, joiden pariin palata. Ajatus siitä, että vuosien työ valuisi hukkaan, pelotti.

– Tärkeää rahoituspäätöstä jouduttiin odottamaan joulun yli, se oli melkoinen cliffhanger. IT-alalla tai peliteollisuudessa saatetaan saada mielettömiä rahoituksia. Muotiala ei ole yhtä seksikäs, joten uuden yrityksen perustaminen on aina vähän kituuttamista.

Kun joulun yli kestäneestä ahdingosta selvittiin, alkoi Lovialla muutosten kevät. Tiimiin alusta asti kuuluneet Anniina ja Tiina lähtivät omien projektiensa pariin, ja mukaan astui Anna Lehtola, joka aloitti Lovian toimitusjohtajana. Anna ja Outi päättivät toteuttaa yhdessä idean, joka oli yritykselle valtavan suuri riski: he luopuivat kaikista merkin jälleenmyyjistä ja siirtyivät toimimaan pelkästään netissä.

– Ei tuntunut reilulta, että jälleenmyyjien takia laukun hinta saattoi kohota tuhanteen euroon. Halusimme, että useammilla olisi varaa tuotteisiin ja samalla halusimme opettaa asiakkaita ymmärtämään, mistä laukun hinta koostuu.

Päätöksen seurauksena Lovian sivuille avattiin jokaisen tuotteen hinnoittelu vaihe vaiheelta. Sivuilta selviää, että esimerkiksi Käpy-laukun materiaalit ovat maksaneet 23,42 euroa, tuotanto 60 euroa ja pakkauskulut 9,02 euroa.

Toistaiseksi Lovia on keskittynyt lähinnä kotimaan markkinoihin, mutta netissä tilauksia tulee toisinaan kaukaakin. Seuraavaksi Outi haaveilee kasvusta brittimarkkinoilla, mikäli brexit ei estä suunnitelmia. Lontoolaisen PR-toimiston kanssa tehty kokeilu on jo todistanut, että kiinnostusta on, sillä Lovian laukkuja on näkynyt esimerkiksi sikäläisissä muotilehdissä.

Minkä arvoista roska on?

Suomessa Lovia on hankkinut näkyvyyttä tekemällä yhteistyötä suomalaisten vaikuttajien, kuten Ina Mikkolan ja Meeri Koutaniemen kanssa. Koutaniemi on mukana myös syyskuussa Helsinki Design Weekilla nähtävässä installaatiokonseptissa.

– Installaatiossa pohditaan sitä, milloin roskasta tulee aarre ja miksi sille syntyy arvoa. Onko roskasta tehty tuote itsessään jo arvokas, vai tuleeko siitä arvokkaampi sitten, kun se kuvataan vaikkapa hienoihin muotikuviin?

Yksi Lovian suurista virstanpylväistä on ollut viime vuonna Helsingin Punavuoreen avattu showroom.

– Fyysinen liiketila jotenkin todisti sen, että olemme oikeasti olemassa. Kun tekee jatkuvasti töitä, ei aina huomaa, mitä on jo saavutettu. Jos saa muotimerkin säilymään Suomessa parikin vuotta, niin se on jo saavutus, Outi pohtii.

Yksi yrittäjäelämän onnellisimmista hetkistä oli tavallinen arkiaamu, kun Outi istui kahvilla showroomia vastapäätä olevassa Relove-kahvilassa ja katseli liiketilaansa ikkunasta. Siellä showroomin manageri Emmi huolehti asiakkaiden tilauksista ja Ada päivitti merkin some-kanavia ja huolehti viestinnästä.

– Siinä aamupalalla istuessani tajusin, että siinä se liiketila nyt on paraatipaikalla ja minulla on ympärilläni tiimi, joka uskoo yhteiseen ideaan. Työyhteisömme on tosi rakkaudellinen, vaikka tietysti myös erimielisyyksiä tulee, koska meillä on kaikilla niin vahvat mielipiteet.

Lännentyttö vauhtaa vapaalle

Aiemmassa työssä koettu burnout opetti Outille sen, että omasta hyvinvoinnista on kyettävä huolehtimaan, vaikka töitä olisikin paljon.

– En usko sellaiseen ajatteluun, että yrittäjän pitää uhrata koko elämänsä työlle.

Tänä vuonna Outilla on vihdoin ollut aikaa aloittaa esimerkiksi uusia harrastuksia. Yksi uusista aluevaltauksista on lännenelokuvista tuttu lännenratsastus, joka painottuu hevostenkäsittelytaitoihin ja luottamuksen rakentamiseen eläimen kanssa.

– Siinä ei tehdä juuri mitään käsillä tai jaloilla, vaan hevonen pitäisi saada liikkeelle siirtämällä painoa lantiolla huomaamattomasti. Ensimmäisellä ratsastustunnilla en päässyt edes liikkeelle, istuin vain hevosen selässä puoli tuntia, Outi kertoo.

Ratsastuksen kehittämää kärsivällisyyttä tarvitaan myös Lovian tulevaisuudensuunnitelmissa. Outin kunnianhimoisena tavoitteena on nimittäin tehdä Loviasta kansainvälinen brändi, joka voisi aidosti vaikuttaa alan toimintaan.

– Haluaisin olla mukana vaikka jonkin uuden uusiomateriaalin kehityksessä. Haaveilen myös siitä, että voisimme laajentaa mallistoa muuhunkin kuin laukkuihin ja pääsisin jälleen suunnittelemaan vaatteita.

Tämä on Glorian artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloria.

Juttu on ensimmäisenä ilmestynyt kesä-heinäkuun 2019 Gloriassa.

Kuka?

Outi Korpilaakso, 35. Lovia-merkin perustaja ja suunnittelija.

Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu miesystävä.

Suunnittelee Lovialle laukkujen lisäksi myös koruja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla