Näyttelijä-ohjaaja Tiina Lymi on käynyt ihmissuhteissaan läpi aikamoisen mankelin. – Olen ollut kuin luotu hyväksikäytettäväksi.

Jouni Harala

Töölöläisen ravintolan loosipöydässä istuu tyytyväisen ja onnellisen oloinen nainen, joka ei hermostu, vaikka haastattelu venyy, ruuan tulo kestää ja kotoa välillä jo soitellaankin äidin perään.

– Olen älyttömän siunattu, oikea hannuhanhi. Minulla on tasokkaita ja mahtavia ystäviä, olen saanut tehdä hienoja duuneja ja lapseni ovat ihania. Siinä on tykötarpeet yhdelle elämälle, näyttelijä-ohjaaja Tiina Lymi sanoo ja katsoo suurilla silmillään vakavana kohti.

Mutta sitten lisäksi on vielä tuore rakkaus. Tiina ei kiellä kaupungilla kulkeneita huhuja, vaikkei uudesta suhteestaan haluakaan huudella.

– Kyllä. Minulla on uusi miesystävä. Mutta tämän ikäisenä ja tällä elämänkokemuksella en pidä mitään itsestään selvänä. Olen käynyt aikamoisen mankelin läpi ja mielestäni ansaitsen olla onnellinen myös naisena. On tosin aika surullista, että täytyy elää 40-vuotiaaksi, ennen kuin osaa sanoa ei, kun kohdellaan väärin, Tiina kertoo.

Tuoreen suhteen toinen osapuoli ei ole julkisuuden henkilö ja työskenteleekin ihan eri alalla kuin Tiina. Kahden eron jälkeen Tiina on kuitenkin varovainen puhuessaan tunteistaan.

– Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. En myöskään halua ottaa toista itsestäänselvyytenä. Ihmissuhteissa olen ollut oikea megaepäonnistuja, vaikka olen mielestäni yrittänyt kaikkeni. Olen miettinyt, voiko se liittyä isättömyyteeni. Olen ollut kuin luotu hyväksikäytettäväksi, kun minulla ei ole ollut kotoa miehen mallia. Nyt tunnen kuitenkin kohdanneeni onnen.

Elämänkokemus ja kriisit ovat kuitenkin myös opettaneet.

– Parisuhde toimii silloin, kun molemmat ovat onnellisia, ja silloin kun elämä muuttuu suhteen myötä paremmaksi eikä huonommaksi. Eikös rakastaminen ole sitä, että yrittää tehdä toisen elämän helpommaksi? Sen tajuaminen on jotenkin todella oleellista.