”En ajattele, että olen rohkea. Minulla on vain pakottava tarve kertoa mielipiteeni”, Ujuni Ahmed sanoo. Kuva: Panu Pälviä
”En ajattele, että olen rohkea. Minulla on vain pakottava tarve kertoa mielipiteeni”, Ujuni Ahmed sanoo. Kuva: Panu Pälviä

Ujuni Ahmed, 31, on nostanut rohkeasti esiin maahanmuuttajayhteisöjen epäkohtia. Me Naisten bloggaajana aloittanut Ujuni haluaa olla tytöille esikuva, jollaista hän olisi itse nuorena kaivannut. 

Ujuni Ahmed, 31, kykeni vain tuijottamaan edessään istuneita tyttöjä. Nuoret naiset somalialaisessa koululuokassa olivat juuri kertoneet hänelle, kuinka heidän sukupuolielimensä oli silvottu. Ujuni oli saanut myös kuulla raiskauksista ja pahoinpitelyistä; ne olivat tytöille arkipäivää Ujunin synnyinmaassa.

Ujuni muutti perheensä kanssa Suomeen nelivuotiaana. Somalian sisällissota alkoi vuonna 1988, ja se jatkuu yhä. Maa on köyhä ja turvaton, ja naisten ja lasten oikeudet olemattomia. Siksi Ujuni ei ollut käynyt Somaliassa kertaakaan lähtönsä jälkeen – ei ennen tätä kevättä. Ujuni työskentelee Suomen World Visionilla silpomisen vastaisen työn asiantuntijana, ja maaliskuussa hän teki työmatkan Somaliaan.

– Heti lentokentällä tunsin tulleeni kotiin. Ensimmäistä kertaa kaikki ympärilläni puhuivat samaa kieltä ja kuuluivat samaan uskontokuntaan, Ujuni kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Pian kuitenkin huomasin, että minun oli vaikea hyväksyä maan tilannetta. Se, mikä on minulle itsestään selvää, esimerkiksi seksuaalisen väkivallan tuomitseminen, on Somaliassa vielä täysi tabu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ujuni on tullut Suomessa tunnetuksi rohkeana epäkohtien esillenostajana. Monet näistä epäkohdista ovat liittyneet somaliyhteisöön ja -kulttuuriin. Ujuni on muun muassa kritisoinut tyttöjen sukuelinten silpomista, somalitaustaisten miesten tekemiä raiskauksia ja varhaisia avioliittoja. Ujuni on myös korostanut somalityttöjen ja -naisten vapautta tehdä omat valintansa.

–En ajattele, että olen rohkea. Minulla on vain pakottava tarve puhua näistä asioista ja kertoa mielipiteeni. En ole ehtinyt edes harkita, kun olen jo avannut suuni.

Tarve puhua hankalistakin aiheista kumpuaa Ujunin omasta vaikeasta nuoruudesta. Hän tunsi, että suomalaisen yhteiskunnan ja somaliyhteisön odotukset olivat usein täysin ristiriidassa keskenään. Se aiheutti Ujunille identiteettikriisin.

–Tunsin, etten kuulu mihinkään. Ajattelin, että minun on pakko valita vain toinen puoli itsestäni ja elää sen mukaan. Nyt olen oppinut, että kyse on yksin minun valinnoistani, eikä minun tarvitse elää muiden odotusten mukaisesti.

Lähihoitajakouluun vai naimisiin?

Ujuni kasvoi helsinkiläisessä lähiössä äitinsä ja seitsemän sisaruksensa kanssa. Äidille oli tärkeää kasvattaa lapsensa somaliperinteiden mukaan. Ujunille, perheen vanhimmalle tytölle, se tarkoitti sitä, että koulusta tullessa ei ollut aikaa lorvia. Ensiksi Ujuni syötti sisaruksensa ja alkoi sitten siivota. Koulussa piti kyllä käydä, mutta pidemmälle kouluttautumiseen ei kotona kannustettu. Ei siihen kannustettu kyllä koulussakaan.

– Opin lukemaan vasta toisella luokalla. Minulla oli vaikeuksia keskittyä, ja oppiminen tuntui muutenkin työläältä. Ajattelin yksinkertaisesti olevani vain tyhmä.

Koulumenestyksen sijaan Ujunille asetettiin muita tavoitteita; avioliiton ajatellaan takaavan tytölle hyvän elämän. Perinteisesti somalityttö menee aikaisin naimisiin ja muuttaa kotoa suoraan miehensä luokse.

Ujunia ajatus avioliitosta kuitenkin ahdisti.

Perheen naapurissa asui korkeasti koulutettu somalinainen, joka oli mennyt naimisiin vasta myöhemmällä iällä.

–Hän kannusti minua keskittymään opiskeluun. Näin, että avioliitto ei ole naiselle ainoa vaihtoehto.

Yläasteikäisenä Ujuni alkoi kapinoida. Somaliyhteisön odotukset tuntuivat raameilta, joihin hän ei sopinut.

Koulu alkoi mennä yhä huonommin, ja välillä Ujuni vietti useita päiviä poissa kotoa. ”Hatkoissa” hän ajautui epämääräisiin porukoihin, joissa nuoret lääkitsivät ahdistustaan alkoholilla ja huumeilla.

– Olen kiitollinen, että minut on opetettu pienestä pitäen kieltäytymään päihteistä. Perinteisessä kasvatuksessa on ollut myös paljon hyvää.

Ujuni olisi halunnut peruskoulun jälkeen lukioon, mutta keskiarvo ei riittänyt. Hän päätyi lähihoitajakouluun, kuten monet muutkin somalitaustaiset tytöt. Koulutus on lyhyt, ja somaliyhteisössä ajatellaan hoiva-alan sopivan naiselle. Lähihoitajakoulu pahensi Ujunin ongelmia entisestään. Hän tunsi edelleen olevansa yksin ja väärässä paikassa.

– En pystynyt enää nukkumaan. En tiennyt sitä silloin, mutta olin varmasti masentunut. Mikään rooli ei tuntunut oikealta.

Pelastava breikki

Apu löytyi yllättävältä taholta: break dance -tunnilta.

Ujuni ei ollut koskaan aiemmin tanssinut, mutta suostui kaverinsa ehdottamalle breikkikurssille. Jo ensimmäisellä tunnilla iski vapauden tunne, jollaista hän ei ollut aiemmin kokenut.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun minua kannustettiin jossakin. Pystyin keskittymään täysillä siihen, mitä tein, ja tajusin olevani hyvä.

Identiteettikriisi kuitenkin konkretisoitui tanssitunneilla. Ennen studiolle menoa Ujuni riisui aina huivinsa, koska ajatteli sen vaikuttavan siihen, kuinka muut suhtautuisivat häneen. Tunnilta lähtiessään hän puki huivin nopeasti takaisin, jottei aiheuttaisi pahennusta somaliyhteisössä. Tästä huolimatta tanssi antoi Ujunille uudenlaista itsevarmuutta. Hän palasi peruskouluun nostamaan numeroitaan ja pääsi lukioon.

Vaikka breikki lopulta jäi, eikä Ujuni käynyt lukiotakaan loppuun, tanssi antoi elämälle uuden suunnan.

– Tanssin kautta tajusin, että pystyn mihin vain ja voin tehdä asiat omalla tavallani.

Kohusta toiseen

Tästä asiasta ei voi olla hiljaa, Ujuni mietti.

Vuonna 2009 Ujuni kävi somalitaustaisten ystäviensä kanssa keskustelun aiheesta, josta ei ollut aiemmin puhuttu. Moni ystävistä tiesi tapauksia, joissa somalityttö oli kuljetettu Suomesta synnyinmaahansa silvottavaksi.

Kaveriporukassa oltiin kyllä aiemminkin sivuttu ympärileikkauksia, sillä useimpien samanikäisten somalityttöjen sukuelimet oli silvottu – mutta ennen Suomeen tuloa. Perinne elää vahvana yhä monissa Afrikan maissa. Myös Ujuni oli ympärileikattu Somaliassa kaksivuotiaana.

– Keskustelun jälkeen aloin heti ottaa selvää siitä, mistä silpomisessa todella on kyse. Tapa ei liity uskontoon, eikä sille ole terveydellisiä perusteita. Se on pelkkää väkivaltaa, Ujuni sanoo.

Ujuni otti sen enempää miettimättä yhteyttä Voima-lehteen. Haastattelussa hän kuvaili yksityiskohtaisesti ympärileikkauksen eri tyyppejä ja kutsui silpomista ”pahimmaksi väkivallan merkiksi”. Artikkelista nousi kohu, ja Ujuni päätyi televisioonkin puhumaan aiheesta.

Läheiset olivat tytöstä varovaisen ylpeitä, mutta samalla häntä kehotettiin pitämään matalampaa profiilia.

– Kai he ajattelivat, ettei ole helppoa olla silmätikku.

Ujuni oli löytänyt kutsumuksensa: hän ymmärsi haluavansa korjata kulttuuriinsa liittyviä epäkohtia tekemällä ne näkyviksi.

Vuonna 2015 kolme somalitaustaista miestä raiskasi nuoren naisen Helsingin Tapanilassa. Ujuni ei epäröinyt avata suutaan silloinkaan: hän vaati somaliyhteisöä ottamaan teon tosissaan ja miettimään, mistä raiskaukset johtuivat. Tästä seurasi edellistäkin isompi kohu. Ujuni sai ylistystä rohkeudestaan, mutta jotkut myös ajattelivat hänen tahraavan koko somaliyhteisön maineen. Eräs somalimies julkaisi saarnavideon, jossa hän väitti, että Ujuni oli aivopesty ja lähetetty mustamaalaamaan somaleja.

– Totta kai kohu säikäytti, mutta en edes harkinnut perääntymistä. Muutos on mahdollinen vain silloin, kun asioista keskustellaan, Ujuni sanoo.

Somalitausta on vahvuus

Vaikuttamisen tarve ajoi Ujunin mukaan politiikkaankin, mutta sittemmin hän on tajunnut haluavansa keskittyä ihmisoikeustyöhön.

Ujuni haluaa parantaa erityisesti maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen asemaa sekä rikkoa hiljaisuuden tabujen ympäriltä.

Tilastot kertovat, että maahanmuuttajanaiset ovat erittäin haavoittuvaisessa asemassa, ja heillä on korkea riski joutua seksuaalirikosten uhriksi. Aihe on herkkä Suomessa niin kantaväestön kuin maahanmuuttajienkin keskuudessa.

Työ ja oman elämäntehtävän löytäminen ovat helpottaneet Ujunin identiteettikriisiä. Enää hän ei ajattele, että pitäisi valita suomalaisen ja somalinaisen identiteetin väliltä.

– Silti on välillä vaikea erottaa, mikä on minulle itselleni oikea valinta ja mitkä taas ovat yhteiskunnan tai yhteisön odotuksia.

Ujuni korostaa, että juuri somalitausta ja perinteinen kasvatus ovat tehneet hänestä vahvan.

– Äitini on kasvattanut minusta sitkeän naisen, joka tekee kaikkensa omien tavoitteidensa eteen eikä koskaan luovuta.

Nuorempana Ujuni kaipasi itselleen esikuvaa: vahvaa somalitaustaista naista, joka olisi rohkaissut häntä omalla esimerkillään. Nyt Ujuni haluaa itse olla tuo esikuva nuorille naisille, jotka painivat samankaltaisten ongelmien kanssa.

– Haluan, että tytöt uskoisivat itseensä ulkopuolisista paineista ja ristiriidoista huolimatta. Minä olen esimerkki siitä, että kipujen kautta voi saavuttaa unelmansa.

Tunnetko toisintekijän? Ehdota meille seuraavaa oman uransa kulkijaa: varpu.varpela@sanoma.com.

Ujuni Ahmed

31-vuotias nuoriso-ohjaaja ja silpomisen vastaisen työn asiantuntija Suomen Suomen World Visionilla.

Monikulttuurisuutta edistävän Fenix Helsinki -järjestön puheenjohtaja.

Asuu Helsingissä. Aloitti Me Naisten bloggaajana huhtikuussa osoitteessa menaiset.fi/ blogit/ujuni.

Totuus kannattaa sanoa

Kiitos hänelle ja hänen kaltaisilleen. Minullakin on tarve puhua epäkohdista eikä siitä aina kehuja saa. Vuosikymmenten kuluessa onälen kuitenkin havainnut sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin vaikenemisen. Muutos alkaa puhumisesta ja toteutuu teoilla. Meitä päihteettömiä on muuten aika paljon nykyään, joka on hieno asia.

Vierailija

hsa kirjoitti:
Olenko toksinen mies, jos sanon, että lähihoitajatutkinto on parempi kuin kesken jätetty lukio?

Mitäs jos ihan itse kouluttaudut lähihoitajaksi? Raskasta työtä pienellä palkalla, eikö muka kiinnosta?

Eiköhän pointti tuossa ollut se, että lähihoitajan koulutus ja työ ei ollut tälle naiselle oikea juttu, vaan jotain mihin suomessa maahanmuuttajataustaiset tytöt helposti usutetaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla