Lama-ajan lapsena Tuija Pehkonen on tarkka rahoistaan. Mattokaupoillakin hän tinki niin, että sai myyjältä porttikiellon.

Juontaja Tuija Pehkonen, 34, kasvoi lama-ajan lapsena ja omaksui tarkan talousasenteen jo kotoa.

– Kauniiden ja hintavien asioiden omistaminen ei todellakaan ole minulle mikään itsestäänselvyys. Kaiken, mitä minulla on, olen hankkinut omalla työllä ja siitä saamillani tuloilla, Tuija sanoo.

– Rakastan arkea ja hyvin tavallisia asioita – olen edelleen maalaistyttö Iisalmesta. Toisaalta minusta on välillä ihana myös hienostella vaikkapa samppanjalla tai nautiskella arkiaamuisin tuorepuristetusta appelsiinimehusta, jota on tullut myyntiin lähimarkettiinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Työuransa Tuija aloitti synnyinkaupungissaan Iisalmessa jo 12-vuotiaana pyyhkimällä pölyjä paikallisen apteekin hyllyistä jokusen tunnin viikossa. Tienesteillään Tuija sai rahoitettua himoitsemansa merkkifarkut, joita hänen vanhempansa pitivät turhan kalliina. Tuija haaveili myös kielikurssista, jolle lopulta ei kuitenkaan tullut lähteneeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Opiskeluaikoina Tuija paiski erilaisia osa-aikatöitä, jotta hänen ei tarvinnut nostaa opintolainaa.

– Kasvoin duunariperheessä. Luulen, että vahva työetiikkani tulee taustastani. Meillä ei ollut puutetta päivittäisistä asioista, mutta turhuuksiin ei tuhlattu, hän kertoo.

– 90-luvun lama murjoi perhettämme. Isäni jäi työttömäksi, ja meillä oli monta vuotta tosi tiukkaa. Niiltä ajoilta muistan äitini sanat: hanki itsellesi kunnon työ, ettei tarvitse kituuttaa.

Tuija on toteuttanut äitinsä opetuksen. Se on vaatinut rohkeutta ja pelisilmää. Vuonna 2015 Tuija hyppäsi radiotoimittajan vakiduunista yrittäjäksi. Siirto oli kannattava, sillä töitä on riittänyt. Rohkea liike oli myös ison pankkilainan otto ja oman kodin hankkiminen Helsingistä muutama vuosi sitten.

– Yrittäjyydessä vaikeinta on ollut oppia sietämään epävarmuutta. Tähän asti töitä on riittänyt, mutta koskaan ei tiedä, kauanko hommia riittää. Mielessäni kummittelee aina, että vaikka nyt on hyvä, miten käy huomenna. Siksi pyrin elämään järkevästi ja säästämään, Tuija sanoo.

– Minua on aina huolettanut ajatus velaksi elämisestä tai pikavipeistä.

Viime vuodenvaihteessa Tuija hankki ydinkeskustasta yhteisen kodin kihlattunsa Eero Ettalan kanssa. Entisen kotinsa hän jätti sijoitusasunnoksi. Lisäksi hänellä on toinen, aiemmin hankittu sijoitusasunto.

– Sijoittaminen mielletään helposti miesten jutuksi. Toivon, että naiset olisivat siinä asiassa rohkeampia ja puhuisivat siitä avoimemmin. Myös palkkoihin liittyen pitäisi tsempata toinen toistaan enemmän ja jakaa tietoa, Tuija sanoo.

– Yhdessä asuminen on edullisempaa kuin sinkkuelämä. Jaamme aika lailla puoliksi kaikki kulut. Jos toinen maksoi edellisen kauppalaskun, toinen kuittaa vaikka sitten seuraavan.

Keskiviikko

Lounas ravintolassa 9,70 €

Apteekki 59,67 €

Luontaistuotekauppa 41,80 €

Kahvi, pulla, 2 smoothieta, kivennäisvesi 22,95 €

”Olen surkea kokki, ja siksi paheeni on tilata ruokaa Woltista tai napata lounassalaatti mukaan kahvilasta. Ajan myös jonkin verran taksilla, sillä en omista autoa, ja työpäivieni aikataulut ovat välillä todella tiukat. Miehelläni on auto, jota saan lainata, mutta ajan vain pakon edessä, kehno kuski kun olen.

Keskusta-asumisen etu on se, että voin kävellä isoon osaan työtapaamisista. Erilaiset palvelut helpottavat arjen aikatauluttamista. Olen huomannut palautumisen merkityksen, joten vapaa-aika ja hengähdystauot ovat minulle supertärkeitä. Yrittäjänä olen joutunut etsimään tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä, ja tänä vuonna koen onnistuneeni siinä paremmin kuin ennen. Stressi heijastuu ikävästi yöuniin, joten pyrin torjumaan sitä jo ennalta. Paras keino nollata ajatukset täysin ovat ulkomaanmatkat. Niistä saan energiaa ja inspiraatiota. Nyt syksyllä olimme reilun viikon Malediiveilla Eeron kanssa. Sinne matkustaminen oli pitkäaikainen haaveeni. Pistimme ajan kalentereihimme jo kauan sitten, jotta se myös varmasti toteutuisi.”

Tuija nauttii tuorepuristetusta appelsiinimehusta, jota on tullut myyntiin lähimarkettiinkin.
Tuija nauttii tuorepuristetusta appelsiinimehusta, jota on tullut myyntiin lähimarkettiinkin.

Torstai

Sushilounas ravintolassa 14,90 €

Illallinen Baskeri & Basso -ravintolassa 77 €

”Ystäväni oli sattumalta saanut peruutuspöydän ravintola BasBasista, jossa olen pitkään halunnut käydä syömässä, joten lähdin innoissani mukaan juhlistamaan erästä juuri kasaan saatua tuotantoa. Olen aina ollut sillä tavalla tarkka rahan kanssa, että ensin maksetaan laskut, sitten laitetaan rahaa säästöön pahan päivän varalle ja vasta sen jälkeen katsotaan, jääkö viivan alle ylimääräistä muihin menoihin kuten vaikkapa ravintolasyömisiin.

Nykyisin olen siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että voin välillä hemmotella itseäni ja läheisiäni. Vien mielelläni silloin tällöin vaikkapa äitini ravintolaan syömään, ja eläkkeellä olevalle isälleni ostin uuden päällystakin isäinpäivälahjaksi, koska hän tarvitsi sellaisen.

Luulen, että ilo läheisten hemmottelusta liittyy lapsuuteen ja niihin tiukempiin aikoihin, joita perheemme lamavuosina koki.”

Perjantai

Joululahjoja Iittala Outletista 125 €

Eväät lentokentältä 6 €

”Rakastan joulua ja kaikkea siihen liittyvää, ja ostan lahjoja pitkin vuotta. Toimin heti, jos näen jotakin, mikä sopii hyvin jollekulle läheiselleni. En tahdo ahdistua viime hetken tuskasta ja stressistä. Kun lahjahankinnat jakautuvat koko vuoden ajalle, joulusta ei myöskään muodostu liian suurta kuluerää.

Minulla on joka vuosi tietty teema, jonka mukaan paketoin lahjat. Viime vuonna toteutin papereissa, nauhoissa ja korteissa mäyräkoirateemaa. Yleensä alan suunnitella joulua jo viimeistään syksyllä, mikä saattaa hieman rasittaa läheisiäni.”

”Olen surkea kokki, ja siksi paheeni on tilata ruokaa Woltista tai napata lounassalaatti mukaan kahvilasta."
”Olen surkea kokki, ja siksi paheeni on tilata ruokaa Woltista tai napata lounassalaatti mukaan kahvilasta."

Lauantai

Menoja 0 €

”Lauantai oli kotitoimistopäivä, jonka vietin neljän seinän sisällä ja tein töitä koneella.

En oikeastaan koskaan vietä turhaan aikaani kaupoissa. Menen shoppailemaan vain silloin, kun todella tarvitsen jotakin. Mieluummin satsaan ihmisiin, elämyksiin ja laatutuotteisiin kuin turhaan materiaan. Kertakäyttökulttuuri ahdistaa minua, joten ostan mielelläni hyvää ja pidän hankinnoistani huolta korjauttamalla kenkiä suutarilla ja vaatteita ompelijalla.

Haaveilen minimalistisesta kodista, joten laitan vaatteita mielelläni myös kiertoon enkä hanki turhaa tavaraa. Vien vaatteita UFFille tai myyntiin Reloveen, ja annan siskolleni, jonka kanssa olemme onneksi lähes samankokoisia.”

Sunnuntai

Kuvauspäivä, menoja 0 €

”Tanssii tähtien kanssa -kuvauspäivät ovat niin kiireisiä, ettei silloin oikeastaan ehdi kuluttaa yhtään mitään. Ruokatarjoilukin tulee talon puolesta.

Yksi ihanimpia puolia tässä työssä on se, kun saan joka kerta ylle jotakin ihanaa ja ammattilaiset tälläävät minut viimeisen päälle. Se vähentää haluani shopata vaatteita itselleni.”

Maanantai

Munkkikahvit ja karjalanpiirakka 8,40 €

Viini Alkosta 20,40 €

”Ajoimme Eeron kanssa hänen vanhempiensa mökille Ruokolahdelle lepäämään pariksi päiväksi. Matkalla pysähdyimme tauolle huoltoasemalle.

Mökki on ihana, perinteinen kesäpaikka ulkohuusseineen ja puulämmitteisine saunoineen. Siellä on kiva käydä hemmoteltavana anopin ruokapatojen ääressä. Tälläkin kertaa pääsimme valmiiseen pöytään.

Sekä anoppini että äitini ovat ylpeitä tinkimistaidoistani. Esimerkiksi viime talvena harkitsin pitkään itämaisen maton hankkimista ja kävin katsomassa sitä moneen otteeseen. Tingin niin ahkerasti, että myyjä käski lopulta nauraen minun ostaa seuraavan maton jostakin muualta.”

Tuijan kotikulmilla on ihana kukkakauppa.
Tuijan kotikulmilla on ihana kukkakauppa.

Tiistai

Mökillä, menoja 0 €

”Minulla on yhä jäljellä taloudellisia haaveita, jotka toteuttaisin, jos se olisi mahdollista. Mielelläni palkkaisin itselleni esimerkiksi personal trainerin. Olisi hienoa kuntoilla ammattilaisen opastuksella. En ole vuosiin lotonnut, mutta silti olen haaveillut, mitä lottovoitolla tekisin – muistaisin läheisiä totta kai. Isälleni ostaisin uuden auton ja äidilleni asunnon Helsingistä, jotta ehtisimme nähdä useammin kuin nykyään. Varmasti myös hiukan humputtelisin. Uutta kotia en sen sijaan hankkisi, viihdyn nykyisessä niin hyvin.

Kun aikanaan muutin Helsinkiin opiskelemaan, kämppien hinnat pääkaupungissa pyörryttivät. En osannut edes haaveilla, että vielä joskus pystyisin ostamaan kaupungista kodin itselleni. Juuri nyt talousasiani ovat paremmalla tolalla kuin olisin nuorena uskaltanut toivoa. Lamalapsuus on kuitenkin jättänyt jälkensä siinä, että varaudun edelleen mielessäni pahimpaan. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, miten hyvin kaikki on nyt.”

Tuija Pehkonen

*Juontaja-toimittaja, media-alan ammattilainen, syntyi 4.8.1985 Iisalmessa, asuu Helsingissä.

*Filosofian maisteri, pääaine puheviestintä. NRJ:n pitkäaikainen radiojuontaja, vuodesta 2015 yrittäjä.

*Juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -kisaa.

Kade

Siis eikö tuo ihminen syö mitään vai onko syömiset sponssattuja? (noiden mainittujen lisäks) Ruoka on se mihin menee ihmisellä valtaosa tuloista joten ilmankos noin pienellä pärjää :D

Vierailija

Tuntui vähän pihiltä meiningiltä mennä anopin hoteisiin viikonlopuksi syömään yhden hikisen viinipullon hinnalla. Ei mennyt yhtään rahaa viikonlopun aikana juu. Anopilta varmaan kyllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla