Kodin Kuvalehti
Teemulla ei enää ole verhoja tai viihdelaitteita, eikä puhelin piippaa jatkuvasti. ”Nyt ja tässä on hyvä”, Teemu sanoo.
Teemulla ei enää ole verhoja tai viihdelaitteita, eikä puhelin piippaa jatkuvasti. ”Nyt ja tässä on hyvä”, Teemu sanoo.

Teemu mietti: Voisinko raivata elämästäni asiat, jotka vievät turhaan aikaa ja energiaa? Mitä tapahtuisi, jos keskittyisin siihen, mikä on oikeasti tärkeää? Kodin Kuvalehti kertoo, mitä tapahtui, kun Teemu päätti kokeilla minimalistin elämää.

Vuosi sitten Teemu Kunto, 39, saksi kaikki luottokorttinsa kahtia ja järjesteli veloilleen maksuohjelman.

Työsuhde myyntialalla oli päättynyt täysin yllättäen, vuokrasopimus oli katkolla.

– Olin elänyt vuosia tulojeni ylärajoilla – ja ylikin. Nyt en tiennyt, koska saan seuraavan kerran palkkaa. Elämäntyyliin oli pakko tehdä rajuja muutoksia, sen tajusin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teemu teki kolme toisiinsa kytkeytyvää päätöstä:

  1. Muutan samaan kaupunkiin kouluikäisten lasteni kanssa, jotta voin tavata heitä useammin.
  2. Mietin kunnolla, mitä ryhdyn seuraavaksi tekemään.
  3. Ryhdyn minimalistiksi.

Kaikki muuttui kuukaudessa

– Se oli aika kertarysäys. Raivasin noin kuukaudessa elämästäni kaiken ylimääräisen, Teemu sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän löysi puolet pienemmän asunnon. Vanhoista huonekaluista sinne olisi sopinut vain murto-osa. Teemu päätti luopua kaikista. Osan ostivat ystävät, loput menivät kaupaksi Facebookin kirpputoreilla.

Vaatekaapin sisällöstä katosi kaksi kolmannesta.

Ylimääräiset astiat, televisio, kirjat, levyt ja koriste-esineet saivat lähteä.

– Olen aina rakastanut kenkiä, mutta päätin hankkiutua eroon suurimmasta osasta niitäkin.

Ylimääräiset astiat, televisio, kirjat, levyt, koriste-esineet… Kaikki saivat lähteä.

Mutta tässä olivat vasta tavarat, minimalismi oli vasta alussa.

 Tässä on Teemun keittiö. ”Selkeässä kodissa ajatuksetkin pysyvät selkeinä.”
Tässä on Teemun keittiö. ”Selkeässä kodissa ajatuksetkin pysyvät selkeinä.”

Muutakin kuin materian karsimista

Mistä muusta voisin luopua, mikä vielä vie elämässäni turhaa energiaa? Teemu mietti.

Sillä vaikka minimalismi-suunnitelma oli saanut alkusysäyksensä melkein pakosta, se ei liittynyt pelkästään rahaan tai materiaan.

– Minimalismi oli ja on minulle ennen kaikkea olennaiseen keskittymistä. Sitä, että raivaan elämästäni asioita, jotka veisivät aikaa ja energiaa sellaiselta, joka on minulle oikeasti tärkeämpää.

Teemu lopetti Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden tilaamisen. Hän kävi läpi paperipinot ja vaihtoi loputkin laskut e-laskuiksi.

– Jäljelle jäi vain muutama muovitasku, jossa säilytän pakolliset asiakirjat.

Nykyään olen kyllä melko tarkka siitä, kenelle aikaani annan.

Hän siivosi sähköpostin, vähensi Facebook-kavereita ja tykättyjä sivuja. Hän pisti Tinderin tauolle.

– Otin puhelimesta ilmoitukset uusista tykkäyksistä, kommenteista tai viesteistä pois päältä WhatsAppia lukuun ottamatta.

– En varsinaisesti joutunut karsimaan yhtäkään ihmistä elämästäni, mutta nykyään olen kyllä melko tarkka siitä, kenelle aikaani annan.

”Normiarkeni pyörii melko tasaisesti töiden ympärillä kahdeksasta neljään. Iltaisin luen, kirjoitan ja lenkkeilen.”
”Normiarkeni pyörii melko tasaisesti töiden ympärillä kahdeksasta neljään. Iltaisin luen, kirjoitan ja lenkkeilen.”

Unelmakämpästä luopuminen ei kirpaissutkaan

Oikeastaan luopuminen oli yllättävän helppoa.

– En ole oikein koskaan kiintynyt tavaroihin tunnearvon vuoksi, joten siinä mielessä tiesin jo etukäteen, että minimalismi varmasti sopii minulle, Teemu sanoo.

– Kuvittelin kuitenkin, että tilavasta unelmakämpästä ja kaikesta sen täyttävästä turhasta omaisuudesta luopuminen kirpaisisi enemmän.

Se ei kirpaissut ollenkaan. Se tuntui helpottavalta.

– Uskon, että elämäntapojen rajukin muuttaminen antaa enemmän kuin ottaa. Ainakin, jos se tapahtuu vapaaehtoisesti ja omien harkittujen arvojen suuntaan, eikä niistä pois päin.

Mitä oikein tuli tehtyä?

– Jälkikäteen jouduin vähän hengittelemään syvään ja pohtimaan, että mitä tuli oikein tehtyä. Mutta en katunut hetkeäkään.

Päivät ja viikot kuluivat, Teemu kuulosteli oloaan. Kaipaisiko hän menneisyydestä jotakin? Vastaus oli aina sama: ei.

Enää ei tarvitse jatkuvasti suunnitella, mitä seuraavaksi hankkisi tai tavoittelisi.

– Minimalismi on tuonut elämään zeniläisempää suhtautumista kaikkeen. Minulla on aina ollut tarve jotenkin kehittää ja haastaa itseäni henkisesti. Nyt olen opetellut myös hyväksyvämpää suhtautumista itseeni.

Koko ajan ei tarvitse olla pyrkimässä jonnekin. Enää ei tarvitse suunnitella, mitä seuraavaksi hankkisi tai tavoittelisi. Nyt ja tässä on hyvä.

– Tiedän, että omistan jo kaiken mitä tarvitsen. Ja edelleen yli tarpeiden.

Tyytyväisyys tähän hetkeen ei tarkoita sitä, ettei tavoitteita olisi enää lainkaan. Teemu haaveilee esimerkiksi juoksevansa elämänsä ensimmäisen maratonin ensi kesänä.

– Mutta enää en ota siitä stressiä, vaan juoksen, koska se on kivaa. Toisaalta talven kylminä iltoina oli ihan yhtä vaikeaa saada itsensä ylös sohvalta ja ulos lenkille kuin ennen minimalismiakin.

Teemua alkaa naurattaa.

– Saattaa liittyä myös neljänkympin läheisyyteen, mutta koen saavuttaneeni jonkinlaisen elämän flow-tilan. Ihmiset ja asiat ovat hyviä juuri sellaisenaan ilman mitään pyrkimyksiä tai rimpuilua.

”Tuttavat ovat hymähdelleet hyväntahtoisesti vouhotukselleni. Osa varmasti pitää minimalismiani ohimenevänä puuskana.”
”Tuttavat ovat hymähdelleet hyväntahtoisesti vouhotukselleni. Osa varmasti pitää minimalismiani ohimenevänä puuskana.”

Tekemättömien töiden listalla: 0 asiaa

Arki on nyt paljon yksinkertaisempaa. Talous on tasapainossa ja velatkin parin vuoden päästä maksettu. Teemu ei osta enää mitään luottokortilla tai laskulla.

Kun tavaraa ei ole, kodin siivous ja järjestyksen pitäminen eivät vie juurikaan aikaa, vaan luonnistuvat ohimennen arjen keskellä.

– Minulle ei pääse kertymään likaisten pyykkien vuorta, eikä tekemättömien töiden listalla ole mitään.

Kodin, yksiön, kalusteet ja tavarat on helppo luetella:

Pyöreä keittiönpöytä, neljä erilaista tuolia, työpöytä, jolla tietokone ja kaiuttimet, iso patja, vuodesohva, pari lamppua. Seinällä kello ja kaksi vinyylilevyä tauluina.

Kun tavaraa ei ole, kodin siivous ja järjestyksen pitäminen eivät vie juurikaan aikaa.

Muutama tuikku ja kynttilä, ei muita koriste-esineitä. Ei verhoja eikä mattoja. Ei telkkaria eikä muita viihdelaitteita, ei sohvapöytää, ei sänkyä.

Kaapeissa vaatteet ja paljon tyhjää tilaa, vaatehuoneessa vähän lasten vaatteita ja heidän petivaatteensa. Parvekkeella pari tuolia ja pöytä. Ei mikroaaltouunia, kahvinkeitintä tai vedenkeitintä.

– Keitän veden liedellä vesipannulla ja suodatan kahvin Chemexillä.

Haluanko ostaa vai olla rakkaiden kanssa?

Eihän täällä ole enää edes telkkaria, Teemun tyttäret sanoivat tullessaan ensimmäistä kertaa isän uuteen kotiin, kuten tulevat joka toinen viikonloppu.

Ja miten muka mahdumme kaikki yhteen huoneeseen?

– Alkujärkytyksen jälkeen lapsetkin ovat tottuneet. Aika on saatu hyvin kulumaan jopa ilman telkkaria ja pleikkaria. Joskus olemme tosin katsoneet tietokoneen näytöltä elokuvia.

Ehkä tytöt oppivat jotakin, Teemu ajattelee.

Hän on alkanut vähitellen mitata asioiden hintaa rahan sijaan ajassa.

Koska huoneita on vain yksi, kaikki ovat lähellä toisiaan.

– Jos haaveilen uusista hankinnoista, teen itselleni selväksi, kuinka monta tuntia tai päivää se tarkoittaa työaikaa tai vapaa-ajan menetystä.

– Olen luopunut turhasta, ylimääräisen omistamisen taakasta ja oravanpyörässä juoksemisesta voidakseni tehdä asioita, joista saan iloa ja hyvinvointia. Minimalismi on yksinkertaisesti yksinkertaisempaa elämää.

Esimerkiksi tällaisia hetkiä, jolloin mikään ei voisi olla paremmin:

On isäviikonloppu. Lapset ovat käymässä. Teemu hauduttaa padassa kolme tuntia ragù alla bolognesea, se on lapsista maailman parasta.

Jos hän unohtaa laittaa musiikin soimaan, joku tytöistä huomauttaa: Iskä, muista sunnuntaijazzi.

Koska huoneita on vain yksi, kaikki ovat lähellä toisiaan. Nämä hetket lapset muistavat aikuisena.

Teemun Minimalismi-blogi löytyy täältä.

Kerro tarinasi

Oletko sinä tehnyt saman kuin Teemu ja ryhtynyt minimalistiksi? Miten sitten kävi? Mikäli kiinnostut haastattelusta, ota yhteys sähköpostilla: anna.pihlajaniemi@sanoma.com.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

ei-hymähtelijä

En tykkää roinasta, inhoan verhojen ostamista, olen muuttanut paljon ja freelancerina tulot vaihtelevat, joten ymmärrän vuokra-asumista ja minimalismia paremmin kuin pakonomaista ylihintaista omistusasumista jossain rivitalokolhoosihelvetissä, jossa on pakko kuunnella takapihalla rääkyvää standardielämä-diplomi-insinööriä.

Persnaama

Saisiko artikkelin suljettua jonkun komission toimesta, kun tässä nyt selvästi mainostetaan vahvaa alkoholia ja näin kiihdytetään alkoholista johtuvien kuolemien määrään kasvua!

Sisältö jatkuu mainoksen alla