Kuvat
Anna Huovinen
Meidän Perhe
Siitä lähtien, kun ryhdyin kertomaan sairaudestani, olen tuntenut oloni itsevarmemmaksi, jotenkin voimaantuneemmaksi, Tanja sanoo.
Siitä lähtien, kun ryhdyin kertomaan sairaudestani, olen tuntenut oloni itsevarmemmaksi, jotenkin voimaantuneemmaksi, Tanja sanoo.

Sinulla on paranoidinen skitsofrenia, ilmoitti lääkäri Tanjalle kolme vuotta sitten. Pitkään mielensä liikkeitä ihmetelleelle Tanjalle tieto oli helpotus.

Se oli ihan tavallinen matkalaukku: musta perässä vedettävä kapsäkki, jonka ympärillä oli sateenkaaren värinen vyö. Tanja ja Samu odottelivat lentokentällä lähtöportin aukeamista, kun keski-ikäinen nainen asteli heidän luokseen ja pyysi pariskuntaa pitämään laukkua silmällä hänen vessakäyntinsä ajan.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että laukussa on varmasti pommi, Tanja kertoo.

Seuraavaksi hän ajatteli, että laukun luota on päästävä pois, mahdollisimman nopeasti ja kauas. Samu oli kuitenkin kartalla tilanteesta ja ehti painaa kätensä rauhoittavasti Tanjan polvelle. Kaikki hyvin, hän kuiskasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ele auttoi. Tanja jäi tuoliinsa istumaan, laukun omistaja kävi naistenhuoneessa ja pian matkustajat jo siirtyivät Malagan lentokoneeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Perillä me jo nauroimme koko jutulle, Tanja kertoo.

Espanjan yllätysloma tuli Metsoloille hyvään saumaan. Samu oli ollut puolitoista kuukautta lomautettuna kirvesmiehen työstä, ja perheen rahat olivat tiukilla.

– En meinannut uskoa, kun Tanja kertoi voittaneensa pääpalkinnon pikaruokaketjun arvonnassa, Samu sanoo.

Mutta totta se oli. Pääpalkintona oli kolmen päivän reissu katsomaan Malaga–Barcelona-koripallo-ottelua ja illallistamaan tähtipelaaja Sasu Salinin kanssa.

Parilla ei ollut kahdenkeskeistä aikaa pitkiin aikoihin, joten he ottivat isovanhempien lastenhoitotarjouksen kiitollisina vastaan. Nelivuotias Eva sai reissulta tuliaiseksi kullankeltaisen prinsessamekon, joka roikkuu nyt kunniapaikalla lastenhuoneen ovessa.

Tänään jatkuu jo arki. Aamulla, kun Tanja heräsi hoitamaan perheen Elian-kuopusta, Samu oli jo lähtenyt viemään Evaa päiväkotiin ja aloittanut kylpyhuoneremontin veljensä rivitaloasunnossa.

Tanja on nyt äitiyslomalla, mutta ruuanlaitto, siivous ja muu huushollaus ovat hänen vastuullaan muulloinkin. Kun tytär oppi puhumaan, hän sanoi perheen omakotitaloa äidin taloksi. Isän talo on kuulemma autotalli, jossa Samu usein puuhailee bemarinsa ääressä.

”Samu on luonteeltaan hyvin vakaa, mitä minä en sairauteni vuoksi aina ole.”

 

– Meillä on aika perinteiset sukupuoliroolit. Samu on perheenpää, joka päättää, millainen vakuutus tai televisio meille ostetaan. Se on minusta ihanaa, Tanja sanoo.

Mutta rooleille on myös toinen syy. Tanja sairastaa skitsofreniaa ja on vielä toipilas.

– Samu on luonteeltaan hyvin vakaa, mitä minä en sairauteni vuoksi aina ole.

Lentokentän laukkutapaus oli siitä yksi esimerkki.

”En halua enää häpeillä ja salailla asiaa, joka on osa minua.”

Pari vuotta sitten Tanja istui keittiön pöydän ääreen ja avasi Facebookin.

Haluan kertoa sairaudestani, joka on tabu. Sairaus, joka pelottaa ihmisiä ja josta niin monella on väärä kuva, hän kirjoitti.

Tanja oli kyllästynyt siihen, että ihmiset pitivät skitsofreniaan sairastuneita aggressiivisina ja pelottavina, sellaisina, jotka piti teljetä laitoksiin pakkohoitoon. Missään ei kerrottu tavallista arkea elävistä skitsofreenikoista.

En halua enää häpeillä ja salailla asiaa, joka on osa minua, hän kirjoitti.

Tanja kertoi olleensa sairaalahoidossa, jättäneensä tutkimuksia kesken ja lopulta puolison tuella löytäneensä oikean lääkityksen. Postaus sai 11 000 tykkäystä.

– Siinä kävi, kuten olin toivonut. Moni skitsofreniaa sairastanut kirjoitti saaneensa avoimuudestani toivoa.

Sen jälkeen Tanjan ei ole tarvinnut pähkäillä, kenelle hän sairaudesta on jo kertonut ja kenelle ei.

Tanjaa kiusattiin sekä ala- että yläasteella.

Skitsofrenia on mielen sairaus, jonka puhkeamisen syitä ei tarkasti tiedetä. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan siihen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että elinympäristö, etenkin stressi.

Tanja arvelee, että hänen sairautensa puhkeamisen syyt liittyvät lapsuuden ja nuoruuden huoliin. Tanja oli 11-vuotias, kun hänen isänsä sairastui Lewyn kappale -tautiin, joka rappeutti isän pyörätuoliin ja sai hänet kokemaan harhoja.

– Äidistä tuli isän omaishoitaja. Hän ei koskaan valittanut, vaikka sairastui itse rintasyöpään.

Tanja alkoi pelätä sairauden vuoksi arvaamattomaksi muuttunutta isää. Kodin ulkopuolella ei ollut helpompaa. Tanjaa kiusattiin sekä ala- että yläasteella.

– Olen myöhemmin puhunut äidin kanssa siitä, miten paljon kaipasin hänen huomiotaan ja turvaansa, kun äidin voimat menivät isästä huolehtimiseen.

Tanja muutti kotoa 16-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin isä kuoli, ja Tanjan voimat hiipuivat. Lukio jäi kesken.

Tuolloin hän kävi ensimmäisen kerran lääkärissä hakemassa apua väsymykseen ja mielialan muutoksiin. Masentuneisuus ja vetäytyminen ovat melko tyypillisiä skitsofrenian ennakko-oireita, mutta se on helppo todeta vasta jälkikäteen. Lääkäri arveli hänen kärsivän masennuksesta. Määrätyt lääkkeet vain pahensivat Tanjan oloa.

– En oikein muista niistä ajoista. Välillä yritin hakea mielihyvää juhlimisella, usein nukuin kaikki päivät.

”Kesti vuoden verran, ennen kuin aloin ymmärtää, millaista sairautta Tanja oikein sairastaa.”

Parikymppisenä Tanja asui Tampereella, jonne hän oli muuttanut Kotkasta tehdäkseen pr-töitä. Lukion hän sai tehtyä loppuun, mutta töistä hän oli paljon sairauslomalla masennuksen takia.

Niihin aikoihin Tanjan leskeksi jäänyt äiti oli mennyt uusiin naimisiin. Kerran Tanja oli äitinsä luona käymässä, kun kirvesmiehenä työskentelevä aviomies soitti ja pyysi tuomaan työmaalle uuden poranterän.

Tanjan äiti oli pannut merkille miesystävänsä mukavan työntekijän Samun, ja kehotti tytärtään viemään terän. Sekä Tanja että Samu muistavat ensikohtaamisen.

– Ethän sinä sanonut minulle mitään. Otit terän ja lähdit menemään, Tanja muistelee.

– Taisin mennä sanattomaksi, Samu myöntää.

Saatuaan selville, että kyseessä oli pomon vaimon tytär, Samu etsi Tanjan Facebookista.

Pian oli naistenpäivä ja Tanja naputteli päivitykseensä harmin siitä, ettei ole saanut ainuttakaan huomionosoitusta. Muutaman tunnin kuluttua oven takana odotti Samun kukka- ja suklaalähetys.

– Se oli sillä selvä, Tanja sanoo.

Tanja on iloinen ja herkkä ihminen, mutta toisinaan häntä masentaa kovasti. – Minun on pitänyt opetella tunnistamaan, mikä on Tanjan sairautta ja mikä sitä oikeaa Tanjaa, Samu sanoo. Kuva: Anna Huovinen
Tanja on iloinen ja herkkä ihminen, mutta toisinaan häntä masentaa kovasti. – Minun on pitänyt opetella tunnistamaan, mikä on Tanjan sairautta ja mikä sitä oikeaa Tanjaa, Samu sanoo. Kuva: Anna Huovinen

Seurustelun ansiosta Tanja palasi Kotkaan. Kun Samu vei tyttöystävän ensimmäisen kerran tapaamaan vanhempiaan, hän osoitti kotitalonsa vieressä seisovaa isovanhempiensa taloa ja totesi sen olevan Tanjan tuleva koti. Hän oli jo pienenä poikana päättänyt muuttaa siihen.

Näin myös tapahtui. Kun isovanhemmat sitten muuttivat kerrostaloon, he tarjosivat taloaan nuorelle parille.

Tanja oli alusta asti kertonut Samulle ongelmistaan mielialansa kanssa.

– Kesti silti vuoden verran, ennen kuin aloin ymmärtää, millaista sairautta Tanja oikein sairastaa, Samu sanoo.

Sairaus näkyi esimerkiksi niin, että Tanjan mielestä hänen kaverinsa puhuivat hänestä pahaa. Monet ystävyyssuhteet hiipuivat.

Tanja kiittää Samua paljosta, etenkin siitä, että tämä kannusti häntä hakemaan apua ja kokeilemaan lääkitystä. Lääkäreiden mielestä Tanja kärsi psykoottisesta häiriöstä, johon haettiin sopivaa lääkitystä kokeilemalla.

Viimeiseksi Tanjalle määrättiin lääkettä, jota annetaan vain, jos mikään muu ei auta. Ero entiseen oli valtava.

– Harhaluulot vähenivät, ja kuuloharhat loppuivat oikeastaan kokonaan. Elämänlaatu koheni merkittävästi.

Diagnoosi ei lopulta ollut yllätys. Oli helpottavaa saada sairaudelle nimi.

Ensimmäinen raskaus alkoi suunnittelematta. Lääkitys piti sen ajaksi keskeyttää, mutta raskaushormonit pitivät oireet kurissa ja Tanja kukoisti. Moneen vuoteen hänellä ei ollut niin hyvä olla.

– Huomio kiinnittyi vatsassa kasvavaan lapseen ja aloin elää terveen päivärytmin mukaan.

Mutta kun alle kuukauden ikäisellä vauvalla puhkesi koliikki eikä Tanja saanut nukutuksi, hän menetti aloitekykynsä ja alkoi taas kärsiä harhaluuloista. Hormonien suojaava vaikutus lakkasi.

– Aloin saada hermoromahdukselta tuntuvia kohtauksia. Tuntui, että pää on aivan sekaisin.

Samun oli jäätävä kotiin hoitamaan vauvaa. Lääkäri määräsi Tanjan syömään tuttua lääkettä, minkä vuoksi imetys oli lopetettava. Olo tasaantui nopeasti.

Seurasi tarkempia tutkimuksia. Eva oli noin vuoden ikäinen, kun lääkäri kertoi Tanjan sairastavan paranoidista skitsofreniaa.

– Diagnoosi ei lopulta ollut yllätys. Oli helpottavaa saada sairaudelle nimi ja alkaa hankkia tietoa sairaudestani.

”Yleensä havahdun johonkin ihan höpsöön ajatukseen, että mites minä nyt noin hassusti ajattelin.”

Skitsofrenia on merkillinen sairaus. Hyvinä päivinä se ei vaikuta Tanjan elämään oikeastaan millään tavalla. Arki on niin tavallista, kuin se kaksilapsisessa perheessä voi olla. Tanja hytkyttää sitterissä istuvaa vauvaa, keräilee olohuoneeseen unohtuneita prinsessatarvikkeita, ripustaa pyykkejä ja laittaa ruokaa.

– Lasten mukana elämääni on tullut normaali rytmi. Säännöllinen uni, ulkoilu ja syöminen ovat hyvinvointini perusta.

Tanjan syömät lääkkeet tasaavat sairauden vaikutuksia. Kokonaan ne eivät oireita silti poista.

– Yleensä havahdun johonkin ihan höpsöön ajatukseen, että mites minä nyt noin hassusti ajattelin.

Pari on sopinut, että Tanja kertoo olonsa pienimmästäkin muutoksesta Samulle samantien.

– Yleensä sanon, että Samu, nyt se alkaa taas.

Silloin Samu tietää, että Tanja kaipaa tukea.

– Saatan sanoa hänelle tavallista useammin, että kaikki on hyvin. Kerron, miten kauniilta hän näyttää ja halaan.

Pimeällä Tanja ei mielellään kävele yksin, koska silloin mielikuvitus ottaa vallan.

Toisinaan höpsö ajatus jää yhteen, ja arki jatkuu tavallisena. Mutta etenkin, jos Tanja on stressaantunut tai väsynyt, seuraavaksi vuorossa on harhaluuloja. Joskus iltaisin hän luulee, että viereisessä huoneessa on televisio auki tai ihmisiä puhumassa, vaikka ei olekaan.

Harhaluulo voi olla vaikkapa lentokentän laukkuepisodin kaltainen pelästyminen. Pimeällä Tanja ei mielellään kävele yksin, koska silloin mielikuvitus ottaa vallan.

Tavallisimmin Tanjan harhaolettamukset liittyvät Samuun, ja Tanjasta tulee mustasukkainen.

– Vaikka tiedän, että Samu on maailman uskollisin mies, harhaluulon hetkellä se unohtuu ja alan epäillä.

Tanja ei halua kertoa esimerkkejä, koska häpeää käytöstään ja haluaisi päästä siitä eroon.

– On väärin, että Samu joutuu minun takiani muuttamaan käytöstään.

Samu silittää vaimonsa selkää. Tämä on perheessä sairauden hankalin seuraus.

– Suhtaudun Tanjan mustasukkaisuuteen osana hänen sairauttaan. Teen päivittäin pieniä valintoja, jotta Tanjalla olisi helpompaa, mutta en voi kiistää, etteikö se joskus ärsyttäisi.

Toisinaan epäilyn jatkuminen johtaa ärähdykseen.

– Parasta on, jos Samu jaksaa perustella minulle moneen kertaan, miksi ajatukseni ei ole oikea.

Tanja on oppinut, että kannattaa malttaa olla ajatustensa kanssa hiljaa, koska harhaluulot alkavat yleensä hellittää jo parissa tunnissa.

– Viimeistään seuraavana päivänä tajuan käytökseni typeryyden ja pyydän anteeksi.

”Eiköhän luvassa ole ihan tavallisia asioita.”

Tanjan harhaluulot eivät ole kertaakaan liittyneet lapsiin. Samua eikä Tanjaa ole koskaan epäilyttänyt, että Tanja on lasten kanssa keskenään. Arki on niin normaalia.

Eva on vasta neljä, eivätkä vanhemmat ole vielä kertoneet hänelle, miksi äiti ottaa joka aamu ja ilta yhden tabletin. Aikanaan he aikovat kyllä kertoa, että äidillä on mielen sairaus.

– Siitä lähtien, kun ryhdyin kertomaan sairaudestani, olen tuntenut oloni itsevarmemmaksi, jotenkin voimaantuneemmaksi, Tanja sanoo.

Aiemmin Tanjan oli vaikea hyväksyä sairastumistaan, mutta nykyisin hän näkee siinä jopa myönteisiä puolia. Ainakin hän on joutunut opettelemaan ymmärtämään omaa käytöstään paremmin sekä havainnoimaan toisia ihmisiä tarkemmin.

– En ajattele, että skitsofrenia määrittää elämääni. Voin olla hyvä äiti ja hyvä puoliso. Kun Elian aloittaa parivuotiaana päiväkodin, aion etsiä itselleni mukavan työpaikan kokkina. Eiköhän luvassa ole ihan tavallisia asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla