Gloria
Lola Odusoga on yrittäjä, juontaja ja Miss Suomi vuodelta 1996. Kuva: Sanoma-arkisto
Lola Odusoga on yrittäjä, juontaja ja Miss Suomi vuodelta 1996. Kuva: Sanoma-arkisto

Kun Lola Odusoga valittiin Miss Suomeksi vuonna 1996, kansa oli lääpällään. Sitten kiltti tyttö aikuistui.

Marina Palace -hotellin aulassa Turussa on lokakuisena perjantaiaamuna ammattilaisten matkamessut ja väkeä kuin Aurajoessa vettä.

Nelikymppinen farkkumies kävelee ohi, kääntyy katsomaan, jatkaa matkaansa, kääntyy uudestaan, pysähtyy ja tuijottaa. Kyllä, on se Lola Odusoga, yrittäjä, juontaja ja Miss Suomi vuodelta 1996.

Ehkä miestä hämää Lolan trendikäs tyyli. Hiukset ovat piilossa mustan kipparinlakin alla, sellaisen, joita näkee nyt kaikissa lifestyleblogeissa. Rennoissa Tallinn Dollsin housuissa on suuria pallokuvioita, mustissa tennareissa kuminruskeat pohjat ja sinisessä olkalaukussa lukee isolla Hey! Ehkä entiset ja nykyiset missit tunnistaa helpommin sellaisessa perinteisemmässä lookissa, tiukasti istuvissa vaatteissa, koroissa ja kiharoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sellainen ei ole Lola Odusogan tyyliä eikä hän muutenkaan piittaa sen enempää perään töllistelijöistä kuin siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Enää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olen sellainen, joka tykkää kokeilla kaikkea. Minua ei haittaa, vaikka epäonnistun, hän sanoo, ehkä pikkuisen uhmakkaasti.

Suorien sanojen nainen

Asenne on näkynyt Odusogan elämässä monella rintamalla. Tällä hetkellä siinä, että hän on hiljattain aloittanut kaksi ihan uutta työtä: bloggaamisen ja tv-tuotantoyhtiössä työskentelemisen. Lolan CV on pitkä ja pökerryttävä: hän on tai on ollut tv- ja tapahtumajuontaja, malli, mallikouluttaja, jumppaohjaaja, radiojuontaja, matkaopas, kiinteistönvälittäjä, Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, PR-henkilö, tosi-tv-sarjan kisaaja, ja lista jatkuu.

Uusille töille vapautui tilaa, kun hän lopetti viime vuoden keväällä 15 vuotta kestäneen uransa Turun Palloseurassa, jossa työskenteli eräänlaisena joka paikan PR-naisena ensin jalkapallo- ja sitten myös jääkiekkopuolella. Titteleistä Lola ei perusta yhtään, hän ennemmin tekee kuin määrittelee tekemisiään

– Lätkäpuolella toimintatavat organisaatiossa eivät olleet sellaisia, joissa itse haluan olla millään tavalla mukana. Työntekijöitä ei kunnioiteta, ja jokainen ihminen imetään kuiviin, Lola sanoo.

”Tiedän jo etukäteen kommentoidessani jotakin, että lehdessä lukee, kuinka Lola täräyttää, sivaltaa, jyrähtää tai lataa.”

Hänet tunnetaan myös siitä, että hän sanoo kiertelemättä, mitä ajattelee. Kun halutaan kulmia kohottavia kommentteja kauneus- tai tanssikisoista, soitetaan Lolalle. Vaikkeivät suomalaiset ole small talk -kansaa, ei meillä juuri sen enempää harrasteta kriittistä suorapuheisuutta. Varsinkaan, jos olet kauneusbisneksessä ja nainen. Alalta löytyy Saimi Hoyer  ja  Lenita Airisto, jotka ovat saaneet kantaakseen myös rasittavan ja hankalan naisen maineen.

– Monesti myönteiset kommentit jätetään kirjoittamatta raflaavampien tieltä. Tiedän jo etukäteen kommentoidessani jotakin, että lehdessä lukee, kuinka Lola täräyttää, sivaltaa, jyrähtää tai lataa, Lola nauraa.

Kulta-ajan missi

Turkulainen lukiolainen ja teinimalli Lola Odusoga pamahti kansalliseen julkisuuteen sijoituttuaan Suomen Neito -kisoissa toiseksi vuonna 1995. 1990-luvulla elettiin missikisojen kulta-aikoja, jolloin suuria kansallisia kisoja oli kaksi, Suomen Neito ja Miss Suomi. Näiltä ajoilta kisoja voittivat sellaiset nimet kuin Janina Frostell  (nykyään Fry), Tanja Vienonen (nykyään Karpela), Tarja Smura ja Karita Tuomola (nykyään Tykkä).

Seuraavana vuonna 1996 tuli jättipotti Miss Suomi -kisoista. Samana vuonna Lola valittiin Miss Scandinaviaksi ja Miss Universum -kisojen kolmanneksi. Miss Suomi -kisoissa hän sai katsojaäänistä 27 prosenttia.

Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että suomalaiset kannattavat monikulttuurisuutta, kirjoitettiin Helsingin Sanomissa. Meillä oli totuttu kutsumaan jo tummahiuksisia missejä ”eksoottisiksi”.

Voittajat työllistyivät suurten kauppaketjujen muotinäytöskiertueilla ja olivat viikonloppuisin vetonauloina iltapäivälehtien kansissa. Jotkut harvat missit, kuten Lola, pääsivät myös niin sanottuihin oikeiden mallien hommiin eli tavaratalojen paksujen muotikatalogien kuvauksiin.

– Silloin ei ollut somea eikä Youtube-tähtiä, eikä ollut juurikaan kilpailua siitä, kenestä tulee julkkiksia ja ketkä pääsevät lehtien kansiin. Julkisuuteen tultiin missikisoista tai oltiin muusikkoja tai poliitikkoja, Lola sanoo.

Lola seisoi maatalousnäyttelyssä hymyilemässä Valmetin traktorien vieressä ja jakoi nimikirjoituksia. Hän meni cha chan askelilla sisään televisio-ohjelmaan ja kävi Eino Grönin kanssa Englannissa opettamassa suomalaista tangoa, sillä Lola harrasti myös kilpatanssia SM-tasolla. Hänellä ei ollut vain yhtä vaan kaksi sponsori-Mazdaa. Lola muistaa mallitkin, ne olivat Mazda Forte ja avoauto Mazda MX5.

– Siinä vähän kierrettiin sopimuksia niin, että autojen kyljissä luki jotakin tyyliin Suomen kaunein, koska Miss Suomi 1996 -tekstistä olisi pitänyt maksaa missiorganisaatiolle. Näitä ja paria muutakin sopimusta jouduttiin vähän tarkistamaan missivuoteni jälkeen, Lola nauraa.

Vaikuttaa siltä, ettei hän pane pahakseen pientä härdelliä.

Julkkis ja kansansuosikki

Lola oli valmistautunut missivuoteensa treenaamalla erityisesti puhumista, sillä kävely ja poseeraaminen sujuivat. Ensimmäisen tanssimallikurssin hän oli käynyt jo 12-vuotiaana.

Lola oli myös katsonut lehdistä edellisten missien verotiedot ja oletti tienaavansa vähintään saman verran. Niin hän tienasikin, vieläpä vähän paremmin.

– Asuin silloin vielä kotona, kuluja ei ollut juuri muuta kuin sponsoriautojen tankkaaminen.

Eniten missivuonna Lolaa jännitti se, viskataanko hänet syrjään, kun uusi missi valitaan. Niin ei käynyt, vaan suosio ja työt jatkuivat. Kansa rakasti Lolaa, jolla oli tervehenkiset harrastukset ja ihanan kiltinoloinen tanssijapoikaystävä Tomi. Hän oli yhtä aikaa maanläheinen ja helposti lähestyttävä, mutta silti upean näköinen ja sentään missi.

Kaikki menikin ihanasti muutaman vuoden ajan.

Erilaisuuden taakka

Lola täytti missivuonnaan 19. Kun siinä iässä imaistaan viihdemaailmaan, koulunkäynti saattaa vaikuttaa hieman kuivakalta vaihtoehdolta. Niin kävi Lolallekin. Lukio jäi missivuotta edeltäneenä syksynä. Se ei toisaalta erityisemmin haitannut, sillä ei hän olisi oikeastaan tiennyt, mitä ammattia kohti olisi lähtenyt koulujen kautta pyrkimään. Ensimmäinen lapsuuden haaveammatti oli bussikuski.

– Jäimme kerran äidin kanssa bussista, vaikka kuski näki meidän juoksevan siihen. Ajattelin silloin, että olisin sellainen bussikuski, joka ei koskaan jätä ihmisiä pysäkille.

Ammatista hän haaveili keräämällä laatikot täyteen käytettyjä, pahvisia, kymmenen matkan leimakortteja. Jossain vaiheessa ammattihaave vaihtui lentoemännäksi, kunnes mallintöissä alkoi olla sellaista imua, että Turun kuuluisa missimamma Marjo Sjöroos näki tilaisuuden jälleen yhdelle turkulaismissille. Turku oli aikoinaan niin kuuluisa missikaupunki, että Wikipedian luettelossa tunnetuista turkulaisista on edelleen misseille oma kategoriansa.

Sjöroos tunnetaan yhtä suorasukaisena kuin kasvattinsakin. Julkisuudessa on kerrottu tarinaa siitä, kuinka missimamma kielsi Lolaa syömästä missikiertueen illallisella, koska tällä oli jo valmiiksi liian paksut reidet. Niistä reisistä muuten puhuttiin. Ja sitten oli tietysti se asia, jonka takia Odusoga oli ”erilainen”.

– Se oli aika raskasta, koska eihän nuorena halua mitään muuta niin paljon kuin olla samanlainen kuin muut, hän sanoo.

Rasismi satutti

Vuonna 2015 ilmestyneessä Taina Kuuskorven kirjoittamassa Lola – kahdet kasvot -elämäkertakirjassa kerrotaan typerryttävästä rasismista, jota viljelivät niin ajattelemattomat pösilöt kuin puhtaasti ilkeät ihmisetkin. Lola joutui esimerkiksi osallistumaan Hymy-lehden juttuun, jonka otsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää neekereistä mutta et ole kehdannut kysyä. Edesmennyt talk show -isäntä Timo T.A. Mikkonen kutsui Turussa syntynyttä suomalaista Lola Odusogaa Afrikan tähdeksi.

Rasismia ei julkisessa keskustelussa 1990-luvulla käsitelty kovinkaan kriittisesti. Älä välitä, oli jalostunut neuvo. Huuteluihin, herjoihin ja ”vitseihin” piti opetella itse suhtautumaan välinpitämättömästi tai huumorilla, mikä kuulostaa nykypäivän perspektiivistä vähintään kammottavalta.

Lola sai itsekseen kasvattaa itselleen erityisen paksun nahan.

– Ensin itkin sitä, että minua pidettiin erilaisena, mutta opettelin kääntämään sen niin, että ollaan sitten ihan kunnolla erilaisia.

Kun Lola palasi hyvin menestyneenä Miss Universum -kisoista, hän kommentoi Helsingin Sanomissa:

– Tuntuu hyvältä, koska ennen kuin minut valittiin edes Miss Suomeksi, esiintyi aika paljon rasismia. Ehkä ne ihmiset vähän muuttavat mieltään.

Kohuja ja silikonit

Harva meistä pysyy samanlaisena henkisesti tai fyysisesti kuin kaksikymppisenä. Jos olet julkisuudessa, pitää aikuistua sujuvasti ja virheettömästi, ja lopputuloksena on syytä olla huippukunnollinen ihanneaikuinen. Muuten rangaistus seuraa.

Vuonna 2000 Odusoga erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään, aloitti nopeasti uuden suhteen, otti lävistyksiä, tatuointeja ja silikonit, ja esiintyi alusvaatteisillaan pora kädessä Masku-huonekaluketjun mainoksissa, jotka markkinatuomioistuin lopulta kielsi liian seksistisinä ja esineellistävinä.

– Minusta niiden mainosten idea on edelleen ihan hyvä. Mutta eihän kiltti, ihana missi saanut suomalaisten mielestä sellaisiin mainoksiin mennä.

Lolan yksityiselämä alkoi kiinnostaa ihan uudella tavalla. Nyt ryhdyttiin päivittelemään ja moralisoimaan. Seiskan ja iltapäivälehtien lööppien lisäksi hänen tekemisiensä vaikutuksia arvioitiin Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla, ja mielipidettä hänen rintoihinsa kysyttiin jopa Sydneyn olympiavoittajalta Arsi Harjulta. Radiokanava YleX:n äänestyksessä Lola valittiin vuoden turhimmaksi julkkikseksi. Se oli vähän kuin somemyrsky ja -raivo, paitsi ilman somea.

– Tein myös huonoja ratkaisuja elämässäni. Silloin peruuntui iso työkuvio, jonka takia minun piti muuttaa ulkomaille ,ja moni muukin työjuttu jäi toteutumatta. Yritin epätoivoisesti keskittyä uuteen parisuhteeseen, kun kaikki muu meni päin helvettiä, mutta eihän se toiminut ollenkaan.

Lolan äitikin sairastui samaan syssyyn.

– Olin ihan todella romuna, epävarma ja koetin tutkiskella itseäni, että mitä olen tehnyt väärin. Yritin vain löytää jokaisesta päivästä jotakin myönteistä. Minulla on aina ollut kova sisäinen näyttämisen halu.

Pikkuhiljaa Lola alkoi taas saada työkeikkoja helsinkiläisen mallitoimiston Paparazzin kautta.

– Olen tekijäihminen, joka haluaa nähdä työnsä tulokset nyt. En mikään sellainen tyyppi, joka näkee jossain tulevaisuudessa suuria mahdollisuuksia ja pyrkii niitä kohti.

Ja löytyi mies, Jarkko Wallinkoski, jonka kanssa Lola meni naimisiin ja sai kaksi lasta.

– Kun aloin seurustella ex-mieheni kanssa ja tulin äidiksi, sain sädekehäni takaisin ja kaikki annettiin anteeksi, hän toteaa sarkastisesti.

Se, mikä ei tapa, kovettaa. Lola oppi epäonnisena vuotenaan, että vain itseensä voi luottaa. Ei ystäviin, mediaan eikä kumppaneihin.

– En voi sukeltaa enää ihmissuhteisiin niin, että unohdan itseni, eikä avoimuus ja rehellisyys todellakaan aina kannata. En mene enää tarjoamaan, että tässä on mun sydän, iskekää siihen. Osaan olla nykyään myös todella kylmä, jos tunnen, että minua kusetetaan. Ei ole mikään ongelma katkoa ihmissuhteita sen takia.

Mutta ei myöskään niin paljon huonoa, ettei jotain hyvääkin. Lolan vahva itseluottamus on peruja noilta ajoilta.

– Itsetuntoni on nykyään sitä luokkaa, etten kovin pienestä hätkähdä, hän sanoo ja hymyilee.

Mitä seuraavaksi?

Lola Odusogan Instagram-tilillä on reilut 14 000 seuraajaa, mikä on aika hyvä määrä nelikymppiselle, jonka ikätoverit eivät varsinaisesti ole olleet mitään sosiaalisen median bisnesairueita.

– Onko? Kyllähän noilla joillakin somejulkkiksilla on monikymmenkertaisia määriä, hän sanoo.

Insta on Lolan työväline. Siellä on sopivassa suhteessa kivoja arkisia huomioita, kun Lola kävelee jokirannassa ja on hieno syyskeli, ja sitten on sellaisia herutuskuvia, joissa on vähän antavampi kaula-aukko.

– Ei minulla sinällään siellä ole mitään strategisia tavoitteita, mutta on siitä hyötyä työelämässä. Tiedän aika hyvin, keitä fanini ovat ja hehän minua keikoille tilaavat.

He ovat 35-55-vuotiaita, pääosin miehiä. Edelleen Lola käy myös nimmarikeikoilla. Sellaisilla niin kuin syyskuussa Kiuruvedellä, jossa hän oli Ämpärpäevillä jakamassa ämpäreitä omalla nimikirjoituksellaan. Sitten hän suhaa Suomea autollaan myös tv-tuotantoyhtiötyön takia. Hän tekee kilpailijakoordinaattorin töitä ja castingia eli etsii ihmisiä tv-ohjelmiin. Millaisiin ohjelmiin?

– Siitä mä en nyt enempää sano, Lola sanoo. Tai täräyttää.

Juttu on alun perin julkaistu joulukuun 2018 Gloriassa.

 

ukkomies

Lola siellä, Lola täällä. Ei päivääkään ilman näitä missukoita. Kirjoittakaa välillä tavallisista suomalaisista naisista. Sellaisista oikeista sankarinaisista, jotka käyvät oikeissa töissä. Ei aina näistä julkkistyrkyistä, jotka valittavat menneisyydessä tapahtuneita tai sellaiseksi luultuja vääryyksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla