Kuvat
Hanna-Kaisa Hämäläinen
”En voi mitenkään ymmärtää vanhempia, jotka hylkäävät lapsensa siksi, että hän on vaikka homo”, Taru sanoo.
”En voi mitenkään ymmärtää vanhempia, jotka hylkäävät lapsensa siksi, että hän on vaikka homo”, Taru sanoo.

Kun Max Volanen korjasi sukupuolensa, äiti Taru sai ensin tyttären, sitten pojan. – Max on sama ihminen, mutta vain vähän erinäköisessä paketissa, äiti sanoo.

Komea mies. Niin Taru Volanen, 72, kuvaa nykyään poikaansa, muusikko Max Volana tunnettua Max Volasta ystävilleen ja tuttavilleen. Neljätoista vuotta sitten sama lapsi oli äidille kaunis tytär. Kun Max korjasi sukupuolensa 23-vuotiaana, moni asia muuttui parempaan suuntaan. Päällimmäisin muutos ei äidin silmissä ollut fyysinen.

– Yhtäkkiä Maxin kanssa oli taas helpompi puhua mistä tahansa asiasta. Hän oli selvästi tasapainoisempi ja enemmän sinut itsensä kanssa. Entinen ärhäkkyys ja kovuus jäivät pois. Muutos tapahtui ihmisenä olemisessa, Taru kuvaa.

Ennen sukupuolen korjaamista Max tunsi olonsa monella tavalla huonoksi. Ahdistukselle ei löytynyt syytä, mutta se näkyi muun muassa vaikeuksina koulussa ja ihmissuhteissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Tuntui siltä kuin joku olisi vuosia pitänyt päätä veden alla sillä rajalla, että happi loppuu. Olin kuin lasin takana: yritin hakata sitä että joku kuulisi ja huomaisi minut, mutta kukaan ei kuullut, Max kuvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

22-vuotiaana hän lopulta oivalsi, mistä on kyse.

– Joku voi tiedostaa jo varhain olevansa trans tai homo, mutta minä en koskaan ajatellut asiaa niin. Olen aina ollut Max enkä kokenut, että muutosta olisi missään vaiheessa tapahtunut. Kasvoin siihen vaivihkaa. En vain löytänyt sanoja asialle.

Tyttärestä luopuminen oli aluksi vaikeaa Tarulle, joka ei koskaan ollut tuntenut ketään sukupuoltaan korjannutta. Sitten äiti oivalsi, että olipa Max nainen tai mies, hän ei häviä minnekään.

– Asiat alkoivat selvitä, kun ymmärsin, että Max on sama ihminen, mutta vain vähän erinäköisessä paketissa. Itse asiassa hän alkoi tuntua vielä enemmän omalta itseltään, Taru sanoo.

Maxille sukupuolen korjaus tarkoitti koko elämän paranemista. Hän pystyi ensimmäistä kertaa opiskelemaan itselleen ammatin ja valmistui suutariyrittäjäksi. Nykyään hän on unelma-ammatissaan muusikkona ja vierellä on avovaimo Veera.

– Kaikki sisälläni ollut viha poistui ja ihmissuhteetkin muuttuivat helpommiksi. Mutta vaikka kyseessä oli suuri helpotus ja positiivinen muutos, henkinen puoli tuli perässä. Kävin läpi sitä kuka minä olen ja millainen mies haluan olla.

Max tuli perheeseen aluksi sijoituslapsena ja myöhemmin vanhemmat adoptoivat hänet. Millainen oli Maxin nuoruus? Miten sukupuolenkorjaukseen suhtautui Maxin isä? Mitä äiti siinä pelkäsi? Miten Max koki muutosprosessin. Lue koko haastattelu tuoreesta Me Naisista 27/2020. Digilehden voit lukea tästä.

Ei korjauksia

Pitäs tajuta että ihminen voi käyttäytyä laajasti monin tavoin luonteensa ja kykyjensä mukaan riippumatta sukupuolestaan. Sukupuoli saadaan syntymässä, ei sitä saa mennä lääkkeillä ja kirurgisesti muuttamaan. Minusta vika on päässä jos tätä ei tajuta. Tällainen ei saisi olla mahdollista "hoitoina".

Sisältö jatkuu mainoksen alla