Kuvat
Sanoma / Terhi Ylimäinen ja Sari Blomsterin kotialbumi
Sari nauttii roolistaan futismutsina.
Sari nauttii roolistaan futismutsina.

Sari Blomster viihtyy jalkapallokentän laidalla pääosin poikansa takia, mutta nauttii futismutsin roolista itsekin.

Kentän laidalla kannustavien ja mokkapaloja leipovien futisvanhempien rooli kuulostaa monen korvaan työläältä, joskus jopa ankealta. Oululainen Sari Blomster, 51, on eri mieltä.

– Se on mahtavaa! Sitä voisi sanoa elämäntavaksi.

Näin hän kuvailee elämäänsä futismutsina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sari on seissyt kentän laidalla jo toistakymmentä vuotta. Ensin hän kannusti siellä vanhempaa poikaansa ja nyt nuorimmaistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sarin mukaan futismutsit ja -faijat pärjäävät hommassa kolmen koon säännöllä: kuskaa, kustanna ja kannusta.

– Tosin nyt, kun nuorempi poikani on jo 16-vuotias, hän pääsee treeneihin välillä yksinkin. Kuskaaminen on siis vähentynyt – ainakin jonkin verran, Sari kertoo.

Jalkapallo ei ole harrastuksista halvin. Pelikausi kestää marraskuun alusta lokakuun loppuun ja kustantaa noin 2 000 euroa. Se sisältää kuukausittaisen joukkuemaksun, kisamatkat ja varusteet.

– Treenejä on paljon, joten nappiksiakin kuluu puhki muutamat vuodessa. Yhden kenkäparin hinta on 250 euron kieppeillä.

Rakkaudesta lajiin

Viimeinen koo eli kannustaminen tulee Sarilta luonnostaan. Häntä ei harmita seistä kentän laidalla vesi- tai räntäsateessa. Hänen mielestään kyseessä on pukeutumiskysymys. 

– Välillä poika jopa kieltää minua huutamasta pelin aikana, sillä kannustan liikaa, Sari nauraa.

Kun Sarilta kysyy, kuinka paljon hänellä kuluu aikaa pojan harrastukseen, hän ei osaa vastata.

– Ei niitä tunteja tule laskettua, kun hommasta nauttii!

Viime syksystä lähtien Sari on hoitanut myös poikansa jalkapallojoukkueen johtajan pestiä. Kuskaamisen, kustantamisen ja kannustamisen lisäksi Sarin vastuulla on muun muassa pelimatkojen järjestäminen esimerkiksi Helsinki cupiin eli Helsingissä heinäkuussa järjestettävään perinteiseen juniorijalkapalloturnaukseen, joka on yksi Euroopan suurimmista.

– Helsinki cupia varten varasin matkat ja majoitukset koko joukkueelle. Aloin hoitaa erilaisia juoksevia asioita jo joulukuussa, etteivät hommat kasaantuisi, Sari kertoo.

Pääasia on, että poika nauttii

Sarin mukaan hänen tärkein tehtävänsä on johtajan pestistä huolimatta toimia oman poikansa huoltojoukkona, eli huolehtia kehon ja mielen hyvinvoinnista myös treenien ulkopuolella. Jalkapallo on Sarin pojalle intohimo, joka monesti kiilaa koulunkin edelle.

– Välillä pitää vähän toppuutella, että kyllä sitä koulutustakin tarvitsee, Sari sanoo.

Jalkapallo kiinnostaa Saria myös lapsen pelien ulkopuolella. Hän ei kuitenkaan usko, että kannustaisi katsomossa, jos oma poika ei enää juoksisi kentällä.

– Mitähän sitä tekisi, jos nuorimmainenkin lopettaisi pelaamisen? Onhan noita pelejä, mutta ei se katsomoon kipuaminen olisi enää sama asia. Tulisi varmaan sitten kannustettua vielä aktiivisemmin AC Oulua!

Vierailija

Kyllä hyvät nappikset tuon ikäisellä voivat maksaa enempikin. Nappiksiin pitää panostaa.
Kauden kustannukset voivat olla paljon enemmänkin, jos pelataan esim kahta sarjaa, niin pelireissujakin saattaa olla useita kauden aikana. Jotkut joukkueet käyvät myös useampia turnauksia kauden aikana ja ne maksavat myös.

Vierailija

Kyllä ei maksa nappikset 250 euroa, ellet osta kalleimpia. 2k€ muutenkin vähän erikoinen näkemys, kyllä meillä pääsee halvemmalla. Ja niin mielestäni pitää päästäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla