ET

Anna-Leena Härkönen kuunteli liian pitkään toisten katkeria vuodatuksia. Sarjassa ihmiset kertovat, millaisen neuvon antaisivat nuoremmalle itselleen.

antaa yhden neuvon

Olin 19-vuotias esikoiskirjailija, Häräntappoase oli vastikään ilmestynyt. Eräs kuvataiteilija halusi tavata minut, ja paikalla oli pari muutakin ihmistä.

Taiteilija oli aluksi asiallinen, mutta humaltui pian, ja mitä enemmän hän tuli känniin, sitä ylimielisemmäksi ja ilkeämmäksi hän muuttui.

Olin oma itseni, ilomielinen tyttö. Nauroin paljon. Taiteilija tokaisi: 'Olen tosi pettynyt. Kuvittelin, että olet syvällinen kirjailija, mutta oletkin tuollainen pinnallinen kikattava kana.'

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Menin täysin lukkoon. En osannut vastata mitään, itketti. Muutkin seurueessa hiljenivät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kännistä katkeruutta

Jälkikäteen tunsin hirveää raivoa. Miksen puolustanut itseäni ja lähtenyt kävelemään siitä paikasta? Olin miellyttämishaluinen ja arka, kiltiksi kasvatettu. Ei saa sanoa rumasti eikä olla epäystävällinen. Syytin vain itseäni: pitikö nyt hihitellä.

Vuosien mittaan olen tämän tästä törmännyt ihmisiin, jotka haluavat loukata. Pitkään yritin vain ohittaa heidät ja moitin itseäni siitä, etten antanut takaisin. Mutta jos yhtäkkiä tulee nolatuksi, ei välttämättä pysty vastaamaan.

Niin minusta tuli roskasanko, johon ihmiset kännissä kaatoivat oman katkeruutensa. Ikään kuin olisi minun vikani, että joku toinen ei ole menestynyt.

Minusta tuli roskasanko.

Nyt vasta olen oppinut, että lähden pois paikalta, en kuuntele tai vastaan terävästi. Sanon, että turpa kiinni! Mikä tuo toinen on määrittelemään ihmisiä syvällisiksi ja pinnallisiksi? Jotkut tarvitsevat sitä, että heille vedetään rajat.

Olen oikein opetellut sanomaan vastaan. Raskaana ollessani istuin kerran ratikassa raskaana oleville varatulle paikalle. Eräs nainen kysyi takanani: 'Oletteko te vammainen?' Huusin, että olen raskaana!

Kun harjoittelee, kynnys madaltuu. Takaisin piruilu ja huutaminen alkavat sujua.

Kun harjoittelee, piruilu ja huutaminen alkaa sujua.

Piilopiikittelijöihin en pidä yhteyttä. Jos tapaamisen jälkeen jää jännä epämiellyttävä olo, se on merkki siitä, että tuo ihminen ei ole hyväksi.

Kun minua loukannut taiteilija kuoli muutaman vuoden kuluttua tapaamisesta, en tuntenut ollenkaan surua. Ajattelin vain, että tervemenoa.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Alla-Leena Härkönen

  • 54-vuotias
  • Kirjailija, näyttelijä ja käsikirjottaja.
  • Uusin kirja Kenraaliharjoitus (Otava)ilmestyi kesäkuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla