Gloria

Nuoresta asti klassinen kamelinkarvan värinen villakangastakki oli ollut haaveeni, ja bongailin sellaisia muun muassa Glorian sivuilta. Alkuperäiseen Max Maran kaunottareen minulla ei opiskelijabudjetilla ollut varaa, mutta äiti ja isä lainasivat sen verran, että sain ostettua jonkinmoisen korvikkeen.

Muistan ostotilanteen 1990-luvun alkupuolella Anttilassa kuin eilisen päivän. Jännitin kassalla, onko kortilla varmasti riittävästi katetta. Onneksi oli, ja minusta tuli tyylikäs.

Menin heti samana iltana Soodaan, Helsingin tuolloin uusimpaan trendiravintolaan, ja hengailin väenpaljoudessa uusi takki päälläni, vaikka oli lämmin syksy ja minulla hikiset oltavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seisoskelin kuumissani mahdollisimman rennon välinpitämättömästi, kunnes eräs tuttu mieshenkilö pelmahti viereeni ja toitotti suureen ääneen ”POMPPA PÄÄLLÄ SIINÄ!”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nolotti. Tulin entistäkin tietoisemmaksi uudesta takistani, mutta en voinut riisua sitä poiskaan, olihan se osa tarkkaan mietittyä asukokonaisuuttani.

Vuodet ovat vierineet, mutta kamelinkarvanvärinen villakangastakki se vain pitää pintansa. Laadukkaisiin klassikoihin satsaaminen kuulostaa ehkä täysin loppuun kalutulta aiheelta, mutta näinä ilmastonmuutoksen aikoina se on itse asiassa tärkeämpää kuin koskaan. Jos voisin palata ajassa taakse päin, niin olisin säästänyt tarpeeksi kauan, että olisin pystynyt hankkimaan alkuperäisen version.

Laadukasta lokakuuta!

Ps. Jokainen klassikkokin on joskus ollut ihan uusi juttu. Lokakuun Glorian muotijutun mallit ovat lehtemme lukijoita – ensimmäistä kertaa koskaan Glorian historiassa. Saimme satoja hakemuksia, ja valinta oli hyvin vaikea. Upean lopputuloksen näette lehden sivuilla. Tästä voisi kenties tehdä vuosittaisen tavan. Mitä mieltä olette? Odotan palautettanne osoitteessa saila-mari.kohtala@sanoma.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla