”Ystäväni kukka-kimono on ylevä mutta myös helppo asu esiintymiskeikoille.”
”Ystäväni kukka-kimono on ylevä mutta myös helppo asu esiintymiskeikoille.”

Jenni Janakka löysi oman tyylinsä, kun hylkäsi sekä tylsän bisnespukeutumisen että tyhmän blondin roolin.

Jenni Janakalla on kova ääni ja tarttuva nauru. Hän on täydellinen tyyppi vetämään Röyhkeyskoulua, joka auttaa selättämään kiltin tytön syndrooman ja ottamaan oman tilan haltuun työelämässä.

Kirjoittaessaan saman nimistä kirjaa hän pohti, pitäisikö siinä käsitellä jotain olemukseen ja pukeutumiseen liittyvää.

– Päätin nopeasti, että missään nimessä ei! Naisille on 40-luvulta asti neuvottu, miten töihin pitäisi pukeutua ja meikata. Vinkit eivät ole auttaneet naisia etenemään urallaan pätkääkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jenni ei halua lähteä neuvomaan muita pukeutumisessa, sillä tyyli on hänestä henkilökohtainen ja osaamisen kannalta epärelevantti asia. Oman ulkonäön reflektointi voi kuitenkin avata lukkoja, jotka estävät uralla etenemisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kulttuurissamme toistetaan tiettyjä tarinoita ja hahmoja. Minä identifioin itseni pitkään blondit-kategoriaan. Luulin, että rooliini kuuluu olla vähän hupsu, iloinen ja kevytkenkäinen. Kesti kauan tajuta, että kun kirjoitan ajatuksiani, ne ovat musteen arvoisia.

”Tässä asussa kirjoitan. Kun haluan tuottaa tekstiä ja ajatella, on kiva pukeutua asuun, jota on myös ajateltu.”

Parhaan ystävän lisäksi ruotsalainen rakastaja auttoi Jenniä näkemään itsensä toisin.

– Hän näki minut seksikkäänä ja vetovoimaisena, vaikken toistanut sellaista sexy baby -habitusta. Minussa elää todella seksikäs nainen. En pelkää näyttää lantioni muotoja ja olla feminiininen. Mutta tämä mies näki minut kiinnostavana, vaikka vedin päälle suorat housut, kauluspaidan ja herrainkenkäni.

Toinen olennainen käännös itsetuntemuksessa – ja tyylissä – oli uranvaihdos. Kun Jenni vaihtoi myyntiedustajan työn vapaaseen taiteilijan elämään, vaatteet menivät vaihtoon.

– Aiemmin pukeuduin siistiin toimistolookiin, hajuttomasti ja mauttomasti. Kolme vuotta sitten aloitin vapaana taiteilijana ja tajusin, että edustan nyt vain itseäni. Määritän siis pukeutumiskoodini itse. Nyt minulla on lupa olla paljon.

Vaatteiden lisäksi myös hiustyyli vaihtui. Janakka mietti kuitenkin pitkään, ennen kuin pätkäisi tukkansa.

– Se kuulostaa typerältä, mutta kelasin, pitäisivätkö miehet minua enää haluttavana. Tulisiko minusta liian jätkämäinen? Olemuksessani on paljon maskuliinista. Olen todella vahva. Tuntuu, että naisena saa koko ajan olla kikkailemassa sen kanssa: Mikä on uskottavaa? Mikä on haluttavaa?

Kun tukka oli leikattu, Jenni tajusi, että se oli yksi hänen parhaista päätöksistään. Nyt hän tosin miettii, että voisi olla mielekästä puhua tasa-arvosta ja muista voimauttavista asioista pitkähiuksisena blondina.

– Olisihan se kiinnostavaa olla kaikkea tätä, pitkillä hiuksilla. Mutta se on ehkä vähän tylsä syy kasvattaa hiuksia, joten nyt mennään tällä.

 ”Mekko on australialaisten siskosten Spell-merkiltä, korkkarit Nine Westiltä ja korut mummini vanhat juhlakorut.”

Kuvaile tyyliäsi.

Tyylini on samanlainen kirjoittajana ja pukeutujana. Pohjalla on asiallista ja vakavaa, mutta päällä myös vitsejä ja huumoria. Aina on hyvä olla jokin lekkeri, vinkurainen kulma. Yhdistän esimerkiksi suoriin housuihin Jane Fonda -henkisiä ysäribodeja. Isäni toi niitä 90-luvulla Suomeen. Itseäni ilahduttavat asut tuovat yleensä hymyn myös muiden kasvoille.

Millainen on luottoasusi?

Tyylissäni on kaksi suuntaa: Pukeudun joko täysmustaan tai kaiken maailman väreihin ja kuoseihin. Varma valintani ovat mustat suorat housut, kauluspaita ja jakku. Siinä asussa kuvittelen olevani Cate Blanchett tai Marlene Dietrich.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Kirppiksiltä. Töölön Relove ja Fidan liikkeet ovat lemppareitani. En shoppaile, vaan haen kaupoista vain sen, mitä tarvitsen. Kirpputorit ovat poikkeus. Niissä piipahdan kiinnostavien kuosien perässä.

Lakerikengät ovat mummin, mekko kirppislöytö. ”Rakastan 60-luvun Suomessa valmistettuja vaatteita. Kirppareilta löytää vielä paljon juttuja, jotka ovat Made in Finland.”

Miten pukeudut töihin?

Kun esiinnyn puhujana, käytän koko kehoani. Minulle puhuminen on esiintymistä. Silloin päällä on oltava vaatteet, joissa voin käyttää kehoani ilmaisun välineenä. Jokin aika sitten tajusin, että jalassa on parasta olla lenkkarit, koska ramppaan edestakaisin. Vaihdan lenkkarit jalkaan juuri ennen esiintymistä. Se on minulle merkki siitä, että kohta mennään!

Mikä on rakkain vaatteesi?

Mummin musta vekkihame. Käytän monia häneltä perimiäni hameita, baskereita ja koruja. Isovanhempani olivat tamperelaisia duunareita, joilla oli tavalliset pienet duunaripalkat. Tuntuu erityiseltä pukeutua mummin juhlakoruihin. Hän kulkee arjessani mukana aina.

Kuka on vaikuttanut tyyliisi?

Minulla oli joitakin vuosia sitten ystävieni kanssa ysäri-pop-rap-gimmabändi nimeltä Snakebutterfly. Fiilistelimme Spice Girls -henkistä tyttöbändiyttä ja se näkyi myös tyylissämme. Siltä ajalta tyylini ovat jääneet pikkuiset satiinimekot, jotka pujotan mieluusti ylleni, kun lähden yöhön. Iloa kantava, hereillä oleva ihminen näyttää aina hyvältä. Jos tuntuu, että olet lukossa, aloita alusvaatteista. Silloin, kun pukeudun päivisin tylsään työuniformuun, ostin lähinnä alusvaatteita. On ihana oma ilo, kun tietää, että arkiasun alla on kauniit, kivanväriset rintaliivit. Ostan alusvaatteita lähinnä Tanskasta Hunkemölleriltä. Merkin liiveissä on väriä ja leikkisyyttä.

”Lainaan usein ystäväni Suskin vaatteita. Tätä puseroa kutsumme Kari Salmelainen -paidaksi.”
Yhdistän Monkin tunikaan työlaukun ja Vagabondin herrainkengät. Ostin ne, kun aloin kirjailijaksi. Niissä on älykkään, tekevän naisen meininki.”
Lakerikengät ovat mummin, mekko kirppislöytö. ”Rakastan 60-luvun Suomessa valmistettuja vaatteita. Kirppareilta löytää vielä paljon juttuja, jotka ovat Made in Finland.”
.”   ”Mekko on australialaisten siskosten Spell-merkiltä, korkkarit Nine Westiltä ja korut mummini vanhat juhlakorut.”

Mitkä ovat rakkaimmat muistosi matkoiltasi?

Lämpimät muistot liittyvät yleensä kirjakauppoihin. Niihin eksyn aina. Välillä ostan kirjan, useimmiten laadukkaita vihkoja ja kyniä. Friikahdin niihin jo teininä. Kööpenhaminan, Wienin ja Lontoon kirjakaupat ovat kauneimpia.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

Aino Michelsenin Bug-tuolista ruskeassa nahassa. Nahka plus sirot muodot ovat ihana yhdistelmä. Unelmoin myös Aleksi Puustisen huonekaluista. Ihailen hänen tapaansa käyttää puuta.

 ”Hurahdin haalareihin pari vuotta sitten, tämä on Marimekolta. Vyölaukku on isäni vanha, 90-luvulta.”

Mitä sisustaminen merkitsee sinulle?

Inspiroivan ympäristön luomista. Teen valtaosan töistä kotona, joten sen on oltava virikkeellinen ja näytettävä minulta. En kaipaa parisuhdetta, mutta unelmoin suomalaisen naisen tekemästä maalauksesta, josta tulisi elämänkumppanini. Aion sijoittaa sen sängyn yläpuolelle. Maalaustaide on minulle taiteen muodoista puhtain. Teatterissa ja kirjoja lukiessani menen helposti analyyttiseen tilaan, mutta maalauksista osaan nauttia vapaasti.

Tämä on Glorian artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloria.

Juttu on ensimmäisenä ilmestynyt elokuun 2019 Gloriassa.

Kuka?

Jenni Janakka, 33, kirjoittaja, puhetaiteilija, Röyhkeyskoulu-kirjan kirjoittaja ja Himocast-podcastin tekijä.

Asuu Sörnäisissä.

Lempipaikka maailmassa: Perheen mökki Ikaalissa. Remontoimme sitä juuri.

Lempikirja: Frédéric Beigbederin 24,99. Se on onnistunut yhdistelmä synkkää huumoria, värikästä kieltä ja karun kaunista elämän kuvausta.

Lempiruoka ja juoma: Olen lipsuva vegaani, joten sanon äyriäiset. Juon todella

paljon vettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla