”Omien virheiden käsittely ei ole yksinkertaista eikä nopeaa”, Rosa Meriläinen sanoo.
”Omien virheiden käsittely ei ole yksinkertaista eikä nopeaa”, Rosa Meriläinen sanoo.

Kirjailija Rosa Meriläinen on tehnyt vääriä valintoja elämässään monta kertaa. Maailmanlopuista on kuitenkin aina syntynyt jotakin uutta ja hyvää.

Virhe. Se on paitsi kirjailija Rosa Meriläisen, 43, uusimman romaanin nimi, myös yksi hänen elämänsä kantavista teemoista. Rosa kertoo mokanneensa elämässään pahasti monta kertaa.

– Kirjassani puhutaan paljon julkisen häpeän käsittelystä. Olen ammentanut siihen omasta elämästäni. Siitä, kuinka pitkä tie on antaa itselleen anteeksi.

Rosa sanoo olleensa varsin armoton itseään kohtaan; anteeksianto ja lempeys ovat vaatineet opettelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Huomaan välillä morkkaavani itseäni joistakin kauan sitten tapahtuneista asioista. Omien virheiden käsittely ei ole yksinkertaista eikä nopeaa. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä niistä oppii, Rosa miettii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ja kun katson taaksepäin, monet tekemistäni virheistä ovat johtaneet johonkin hyvään.

Virhe: känni

Rosasta piti tulla näyttelijä. Hänen ensimmäinen työnsä oli esittää Pikku Prinssiä Pikkukakkosessa. Koe-esiintymisnauhalla pikku Rosa istuu sohvalla ja syö omaa räkäänsä.

– Tuottajat ajattelivat, että tuo tyttö ei ainakaan ujostele kameraa.

Siitä käynnistyi ura lapsinäyttelijänä. Itsevarma naisenalku haki Teatterikorkeakouluun jo lukiossa, mutta ei päässytkään sisään.

– Se oli kerrasta poikki. Ajattelin, että jos en pääse ensiyrittämällä, en pääse myöhemminkään. Mielestäni valitsijoiden olisi pitänyt huomata lahjakkuuteni heti.

”Monet tekemistäni virheistä ovat johtaneet johonkin hyvään.”

Näyttelijähaaveiden kariuduttua Rosa tunsi olevansa hukassa. Lopulta hän päätti hakea yliopistoon sekä kirjallisuustieteisiin että valtio-oppiin.

– Unohdin kuitenkin mennä kirjallisuustieteiden pääsykokeisiin, koska olin kännissä. Siksi päädyin lukemaan valtio-oppia.

Opintojen alussa Rosa kauhistui tajutessaan, että useimmat opiskelukaverit tähtäsivät virkamiesuralle. Hän oli ilmaisutaidonlukiosta valmistunut outolintu, joka pukeutui häntään. Pelkkä ajatuskin virkamiesurasta puistatti.

– Mutta sitten löysin opiskelijapolitiikan ja tunsin tulleeni kotiin.

Jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana Rosa alkoi ymmärtää, että hänestä voisi olla poliitikoksi. Painajainen virkamiesurasta vaihtui suuriin uraunelmiin.

Rosa nousi eduskuntaan toisella yrittämällä vuoden 2003 vaaleissa. Hän oli yksi vihreiden ääniharavoista.

– On mysteeri, keneen äänet lopulta tarttuvat. Huomasin jo opiskelijapolitiikassa, että minä olen sellainen. Se hiveli itsetuntoa.

Virhe: kansanedustajuus

Eduskuntaan pääseminen oli yksi Rosan suurista unelmista. Politiikan todellisuus löi kuitenkin nopeasti vasten kasvoja. Tukijoukot jäivät Tampereelle, ja yhtäkkiä Rosa oli yksin. Verkostoitumista ei helpottanut se, että monilla muilla poliitikoilla oli hänen ikäisiään lapsia.

– Olin jälleen outolintu. Kanssakäyminen muiden edustajien kanssa oli välillä niin haastavaa, että ajattelin olevani sosiaalisesti rajoittunut.

Rosa ei kuitenkaan antanut kipuilun näkyä ulospäin. Hän oli päättänyt jo ennen eduskuntaan nousemista, että puhuu asioista omakohtaisten kokemusten kautta, ei pelkkänä asiantuntijana. Se oli poikkeuksellinen strategia poliitikolle.

– Päätin, etten ole turhan hieno itsestäni, vaan kerron myös yksityiselämästäni avoimesti. Luotin, että kun olen kaikkialla oma itseni, asiat sujuvat.

Rosa oli tehnyt jo ennen kansanedustajuutta töitä maanisesti ja vapaapäiviä pitämättä. Kansanedustajana hänestä alkoi tuntua, että vaikka kaikki valveillaoloaika kului töiden parissa, hän ei tehnyt tarpeeksi. Rosalla oli noihin aikoihin myös miesystävä, jonka mielestä vain heikot tarvitsivat vapaapäiviä.

– Olin omaksunut armottoman asenteen itseeni ja työntekoon jo aiemmin, mutta tuossa suhteessa se korostui entisestään.

”Kanssakäyminen muiden edustajien kanssa oli välillä niin haastavaa, että ajattelin olevani sosiaalisesti rajoittunut.”

Työtaakan lisäksi Rosaa painoi myös pyöritys julkisuudessa. Sen sijaan, että hän olisi päätynyt otsikoihin työhön liittyvissä asioissa, mediassa kirjoitettiin hänen ulkonäöstään. Esimerkiksi Rosan eduskunnassa käyttämä minihame ristittiin roiskeläpäksi.

– Minulla oli hyvä itsetunto poliitikkona, mutta huono naisena. Ulkonäön arvostelu meni ihon alle. Tunsin olevani ruma ja tyylitön.

Keväällä 2004 kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen pysäytti Rosan eduskuntatalon käytävällä kysyäkseen tämän vointia. Silloin Rosa ei enää pystynyt pidättelemään itkua.

– En pystynyt vastaamaan Päiville mitään. Kyyneleet vain valuivat. Tajusin, että minun on saatava apua.

Rosa sai uupumusdiagnoosin ja masennuslääkityksen. Lääkäri määräsi myös sairauslomaa, mutta Rosa meni siitä huolimatta töihin.

– Ajattelin, että olisi täysi katastrofi, jos mielenterveysongelmani tulisivat julkisiksi: sitä ei annettaisi minulle koskaan anteeksi ja urani olisi siinä.

Virhe: tunnustus

Työterveyslääkärin diagnoosista oli ehtinyt kulua vain viikko, kun Rosasta julkaistiin iso juttu Image-lehdessä. Jutussa Rosa paljasti käyttäneensä kannabista kansanedustajakaudellaan.

Hetken mielijohteesta tehty tunnustus osoittautui kardinaaliluokan virheeksi. Lopulta huumekohu pakotti Rosan kolmen kuukauden sairaslomalle.

Kollegat tolkuttivat Rosalle, että nainen ei saa tehdä politiikassa virheitä, mutta moka ehkä unohtuu, jos Rosa istuu hiljaa takarivissä kahdeksan vuotta.

– Uskoin heitä, vaikka se oli täyttä paskaa. Kansanedustajat ovat törttöilleet paljon pahemminkin ja saaneet anteeksi heti seuraavana päivänä.

Kun Rosa palasi eduskuntaan kolme kuukautta myöhemmin, työnteko tuntui vähän kevyemmältä. Rosa oli kuitenkin päättänyt, ettei hae jatkokaudelle. Se lievitti vähän paineita, mutta työ eduskunnassa ei edelleenkään tuntunut omalta.

Rosa toimi kansanedustajana vuosina 2003–2007. Aika ajoin hän on pitänyt poliitikon uraa elämänsä isoimpana virheenä. Alkuun hän ei pystynyt edes katsomaan eduskuntataloa ilman kuvotuksen tunnetta.

– Olen vasta jälkeenpäin tajunnut, että vihasin itseäni koko edustajakauteni ajan. Esitin ulospäin kovista, mutta tosiasiassa olin siihen työhön liian herkkä.

Sairauslomalla eduskunnasta Rosa aloitti pitkän terapian, joka auttoi ymmärtämään itseä ja syitä järjettömän työtahdin ja armottomuuden taustalla.

Virhe: miessotkut

Rosan elämä on juuri nyt onnellisen tasaista. Hän asuu miehensä, toimittaja-kirjailija Tuomas Murajan kanssa Helsingin keskustassa. Pariskunnan uusperheeseen kuuluvat Rosan edellisestä liitosta syntyneen Frans-pojan lisäksi Tuomaksen kaksi lasta.

Rakkauselämässä on kuitenkin ollut joskus myös tuulisempaa. Burnoutin ja huumekohun aikoihin Rosa oli kahden miehen loukussa.

Miehet tiesivät toisistaan ja odottivat, että Rosa tekisi päätöksen. Tilanne aiheutti tuskaa kaikille.

– Työpaineita kestää paljon paremmin, jos asiat ovat kotona hyvin. Minulla oli järkyttävä stressi sekä töissä että yksityiselämässä.

Pitkän pähkäilyn jälkeen Rosa päätyi yhteen Simo Frangénin kanssa. Hyvä parisuhde antoi voimaa jaksaa kansanedustajakauden loppuun.

Tammikuussa 2017 Rosa ja Simo ilmoittivat erostaan, ja jo samassa kuussa Rosa kertoi seurustelevansa Tuomaksen kanssa. Rosa muutti Helsinkiin, ja pari avioitui lokakuussa 2017.

– Pidän sitoutumisesta, mielestäni se on romanttista ja kaunista. Olen asettanut itseni elämässä alttiiksi arvostelulle ja kilpailulle ja vaatinut itseltäni paljon. Tarvitsen siihen rinnalle parisuhteen, joka tuo turvaa.

”Työpaineita kestää paljon paremmin, jos asiat ovat kotona hyvin.”

Rosa avioitui ensimmäisen kerran jo 21-vuotiaana. Hänen ensimmäinen puolisonsa Matti Säteri oli aktiivinen opiskelijapolitiikassa; hän itse asiassa alun perin tartutti poliittisen innostuksen Rosaan.

– Matti oli myös erittäin kova naisten oikeuksien puolesta puhuja. Mies teki minusta feministin!

Samana vuonna Rosa liittyi Vihreään puolueeseen.

– Heitin silloin vitsillä, että puolueeseen sitoutuminen taitaa olla paljon vakavampi juttu kuin avioliitto.

Vitsissä oli totuuden siemen: pari erosi kolme vuotta myöhemmin, mutta vihreisiin Rosa kuuluu edelleen.

Rosa näkee eroissaan saman kaavan kuin elämänsä virheissä: niistä on aina lopulta seurannut jotakin hyvää.

– Esimerkiksi vaikka liitto Matin kanssa oli lyhyt, se oli intensiivinen ja vaikutti minuun suuresti. Hänen kauttaan löysin kutsumukseni ja intohimoni.

Armollisuus itseä kohtaan on pitänyt opetella, Rosa sanoo. Eikä se aina vieläkään ole helppoa.
Armollisuus itseä kohtaan on pitänyt opetella, Rosa sanoo. Eikä se aina vieläkään ole helppoa.

Virhe: armottomuus

Rosa muistaa yhä, kuinka vapauttavalta tuntui, kun kausi kansanedustajana lopulta päättyi. Minuuttiaikataulutettu elämä vaihtui leppoisaan perhearkeen Tampereella. Vuosien paahtamisen jälkeen Rosalla ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia tai velvollisuuksia. Rosalla oli vihdoin vapaus tehdä sitä, mitä kohtaan hän oli aina tuntenut intohimoa: kirjoittaa.

Uusien unelmien tavoittelussa auttoi sekin, että Rosan taloudellinen tilanne oli hyvä. Hän oli saanut kansanedustajana hyvää palkkaa, mutta ei ollut ehtinyt käyttää rahoja mihinkään.

– Olin tehnyt pelkästään töitä, joten rahat olivat jääneet makaamaan tilille. Tein vielä muutamia hyviä sijoituksia, joten minulla oli mukavasti säästöjä.

Nyt Rosalla on ura kirjailijana.

Nykyään hän osaa jo katsoa aikaansa kansanedustajana jo vähän lempeämmin.

– Poliittisen uran loppuminen avasi mahdollisuuden uusille asioille. Opin myös, ettei virheitä kannata pelätä.

Armottomuudesta itseään kohtaan Rosa ei ole vieläkään täysin päässyt.

Kun Rosa kirjoitti toista romaaniaan Osteria vuonna 2016, uupumuksen ja masennuksen oireet yllättäen palasivat. Nyt Rosa kuitenkin tunnisti oireet paljon nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla ja osasi hakea apua.

– Lääkkeet ja terapia auttoivat, ja osasin jo antaa itselleni aikaa toipua.

Nykyisin Rosa myös tietää, että välillä hänelle tulee kausia, jolloin hän tuntee olevansa huono ja ettei osaa mitään. Yleensä matalaliitoa kestää pari kuukautta,mutta sen jälkeen helpottaa.

– Olen perusluonteeltani sellainen, että riittämättömyys on koko ajan mukana, mutta nykyisin osaan purkaa sitä ja nauraa itselleni. Kaikkeen tekemiseeni on tullut mukaan sellaista lempeää hörähtelyä.

Tunnetko toisintekijän? Juttusarjassa oman uransa kulkijat kertovat poikkeuksellisista valinnoistaan. Ehdota meille seuraavaa oman uransa kulkijaa varpu.varpela@sanoma.com

Rosa Meriläinen

43-vuotias kirjailija ja entinen poliitikko.

Työskentelee nykyisin Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteerinä.

Asuu Helsingissä aviomiehensä Tuomas Murajan, Frans-poikansa ja Tuomaksen kahden lapsen kanssa.

Uusin romaani Virhe ilmestyi huhtikuussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla