Kuvat
Kuvat Juha Salminen
”Perimmäinen addiktioni on vapaus, siksi rakastan esimerkiksi merta ja surffaamista”, Ronja Salmi sanoo.
”Perimmäinen addiktioni on vapaus, siksi rakastan esimerkiksi merta ja surffaamista”, Ronja Salmi sanoo.

Ronja Salmen suhde syömiseen ja omaan kehoon on ollut aina vaikea. Edelleen hän ajautuu herkästi tarkkailemaan pakonomaisesti itseään. – Älykello ranteessa olisi minulle portti helvettiin.

Kun nykyinen Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja ja tv-kasvo Ronja Salmi oli 19-vuotias, kaikki hänen elämässään oli periaatteessa hienosti. Hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta hyvin arvosanoin. Hän oli työskennellyt media-alalla jo lukiovuosina ja pärjännyt kaikessa, mihin oli ryhtynyt. Oli rakastava perhe, ihana äiti ja veli, sekä ystäviä, tuttavia ja kavereita. Oli oma kiva koti, johon hän oli juuri muuttanut.

Silti Ronja mietti yksinäisinä hetkinään paljon sitä, oliko hän varmasti oikeanlainen, kelpasiko tällaisena.

Ylioppilaskuvaansa katsellessaan hän pohti, näyttikö maha siinä liian isolta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Ajattelin, että koska olen telkkarissa töissä, minun täytyy näyttää sellaiselta kuin muutkin siellä olevat ihmiset näyttävät. Hoikalta ja hyvinvoivalta, standardien mukaiselta, Ronja sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tuo elämänvaihe, muutto pois kotoa, oli muutenkin aikamoista myllerrystä. Siihen liittyi epävarmuutta ja yksinäisyyden tunteita, joihin reagoin alkamalla kontrolloida syömisiäni, hän kertoo.

Hallinnan ja turvallisuuden tarpeiden lisäksi taustalla vaikuttivat myös kulttuuriset ulkonäköpaineet ja Instagramin epätodellisen kauniit kuvat, Ronja miettii nyt.

Nuoren naisen kapeneva olemus huolestutti äitiä ja muita läheisiä. Ulkopuolinen maailma kuitenkin suorastaan kiitteli hoikistumisesta.

– Yhteiskuntamme palkitsee laihuudesta, mikä ruokkii syömishäiriöistä käytöstä, Ronja sanoo.

– Minulle toisteltiin, että näytätpä hyvältä. Kukaan ei kysynyt, miksi oikeastaan olin laihtunut.

Mennyt vaikea elämänvaihe palautui Ronjan mieleen vahvasti hänen tehdessään Mitä mietit, Ronja Salmi? -ohjelmansa tuoreinta kautta. Sen syömishäiriöitä käsittelevässä jaksossa Ronja tapasi parikin naista, joille suhde ruokaan oli ollut vakava ongelma.

– Vaikka en ole koskaan itse saanut syömishäiriödiagnoosia, monet ruokaan liittyvät ajatukseni ovat olleet sairaita, Ronja sanoo.

– Jaksossa oli kohtaus, jossa jouduin rullaamaan paitani ylös ja paljastamaan vatsani. Tajusin että ei helvetti, tämä tuntuu edelleen ahdistavalta. Jouduin taas miettimään, miksi näin on.

Hyvästi Insta ja sali

Ronja Salmi on aina ollut itsevarma ihminen. Hän on myös ollut koko ikänsä ihannepainoinen. Silti syöminen oli nuorena ongelmallista.

– Vaikka ihminen olisi supermalli, hän voi silti kokea kelpaamattomuutta, pitää itseään lihavana ja hirvittävänä, Ronja muistuttaa.

– Ihmisen ulkonäön perusteella ei voi tehdä mitään oletuksia hänen mielenterveydestään.

Ronjalla on aina ollut lämmin suhde äitiinsä Hyppe Salmeen. Niinä aikoina, kun Ronjalla oli vaikeaa syömisen kanssa, äiti lähetti hänelle toisinaan valmiina kotiin tuttuja lempiruokia: makaronilaatikkoa, erilaisia pastoja, papu- ja linssikeittoja.

– Ruoka on ollut äidin tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä. Kertoa, että olen hänelle tärkeä, Ronja sanoo.

Hankalina aikoina Ronja lakkasi käymästä salilla, koska huomasi tuijottelevansa siellä liikaa omaa peilikuvaansa. Hän myös häipyi Instagramista hetkeksi kokonaan.

– Oivalsin, että Insta ruokki itseinhoisia ajatuksiani. Tajusin, ettei siellä roikkuminen tee minulle hyvää.

– Huomasin myös, että ruuan ja syömisen kontrollointi eristi minua muista ihmisistä. Olin erehtynyt tavoittelemaan rauhaa ja onnea keinoilla, jotka itse asiassa saivat minut hukkaamaan elämäniloni.

Tärkeät oivallukset veivät Ronjaa terveyden ja tasapainon suuntaan. Silti hän on huomannut, miten helppo on horjahtaa takaisin vääristyneisiin ajatusmalleihin. Kun Suomi täytti 100 vuotta 2017, Ronja sai kutsun Linnan juhliin. Suureen päivään valmistautuessaan hän yllätti itsensä miettimästä, näyttikö liian paksulta puvussaan.

– Tajusin kyllä, että ajatus oli ihan potaskaa, mutta silti sitä oli vaikea karistaa. Jos on stressiä tai huolia, minun täytyy edelleen olla tarkkana siitä, että syömiseni sujuu.

Unohdetaan jo ne viisi kiloa

Ronja toivoisi kulttuurista muutosta naisten ikuiseen hoikkuuden tavoitteluun. Olisi hienoa, jos emme katselisi itsestämme otettuja kuvia julmin silmin, arvioisi ja punnitsisi jatkuvasti kelpaamistamme.

– Hyvin moni nainen on laihduttanut elämässään kymmeniä kertoja ja potenut painoaan vuosikymmeniä. Ajatus raivostuttaa minua, Ronja sanoo.

– Missä olisimmekaan yhteiskuntana, jos olisimme laittaneet kaiken kehonkuvan ja laihduttamisen pohtimiseen uhraamaamme energian johonkin järkevämpään?

Klassinen haave siitä strategisesta viiden kilon kevennyksestä joutaisi Ronjan mielestä romukoppaan.

– Elämä ei muutu taianomaisesti paremmaksi, emmekä itse parane ihmisinä, vaikka painaisimme vähemmän tai saisimme kapeammat reidet tai pienemmän pyllyn.

Ronjan mielestä meitä auttaisi keskittyminen painon sijaan elämästä nauttimiseen ja esimerkiksi sellaisiin urheilulajeihin, joissa voi unohtaa itsensä ja tietynlaisen tavoitteellisuuden.

– Minulle surffaaminen ja ratsastus ovat juuri oikeita juttuja. Ne vaativat niin suurta keskittymistä ja haastavat niin paljon, etten hetkeäkään mieti, miltä harrastaessani näytän, Ronja sanoo.

Suhteessaan liikkumiseen hän on oppinut varomaan omaa innostuvaa, täydellisyyteen pyrkivää luonnettaan.

– Täysillä tai ei ollenkaan -asenne jää minulle päälle kovin helposti. Siksi en tahdo seurata esimerkiksi astumiani askelia, polttamiani kaloreita tai nukkumiani tunteja, Ronja puuskahtaa.

– Jollekulle älykello ranteessa voi olla hyvä motivaattori. Minulle se olisi portti helvettiin –pahoinvointikello, jota juuttuisin tarkkailemaan herkeämättä. Tuntisin itseni huonoksi ihmiseksi, jos en yltäisi itse itselleni asettamiini tavoitteisiin.

Tärkeintä Ronjalle on pitää itsensä liikkeessä. Tekemisestä nauttien, ilman pakkoa.

Koronakriisin aikana Ronja Salmi on nähnyt läheisiään, kuten äitiään, vain etäältä.
Koronakriisin aikana Ronja Salmi on nähnyt läheisiään, kuten äitiään, vain etäältä.

Ambulanssi apuun

Yksi ongelma, jota Ronja Salmi käsittelee ohjelmassaan, on paniikkihäiriö. Myös paniikkikohtauksista hänellä on omakohtaista kokemusta.

– Olen saanut paniikkikohtauksia teini-ikäisestä asti. Ne ovat yllättävän yleisiä, moni ystäväni ja tuttuni kärsii samasta, Ronja tietää.

Hän on kiitollinen siitä, ettei ongelma ole hänen kohdallaan koskaan äitynyt niin pahaksi, että se rajoittaisi normaalia elämää. Varsinaisesta häiriöstä ei siis voida puhua. Haastavaa kohtauksen saaminen silti on, erityisesti jos se tapahtuu julkisella paikalla.

– Ensimmäinen oire on hyperventilaatio, tunne siitä, ettei saa happea. Itkettää ja rintaa painaa, aivan kuin joku istuisi päälläni. Tuntuu, että nyt tulee lähtö, Ronja kuvailee.

– Kohtauksen yllättäessä saatan hypätä taksiin ja hurauttaa suoraan kotiin, se rauhoittaa. Useimmiten ongelmatilanteet liittyvät stressin laukeamiseen.

Ronja on oppinut tekniikoita, joilla pystyy rauhoittamaan itseään. Paitaan tai omiin nyrkkeihin hengittely auttaa, samoin rauhoittavat ajatukset – en ole kuolemassa, tämäkin menee ohi.

Aina nekään eivät auta.

– Kerran olen joutunut soittamaan itselleni ambulanssin. Olin oikeasti varma siitä, että kuolen nyt. Ensihoitajat tutkivat minut ja kertoivat lempeästi, että hei – sinulla on paniikkikohtaus.

– Hävetti aivan helvetisti. Ajattelin, että voi apua, olen vienyt ambulanssin joltakulta tarvitsevalta.

Enemmän tai vähemmän sekaisin

Itsetuntemus ja elämänkokemus ovat helpottaneet myös Ronjan paniikkioireita.

– Olen hyväksynyt sen, että syömisen ongelmat ja taipumus paniikkikohtauksiin ovat osa minua. Uskon, että me kaikki olemme jossakin vaiheessa elämää enemmän tai vähemmän sekaisin, sen myöntäminen ei ole heikkoutta.

– Arveluttavampaa on se, jos joku väittää, ettei koskaan ole kokenut minkäänlaisia henkisiä vaikeuksia. Mielenterveyttä ei voi hallita, eikä kukaan pysty ennustamaan, miten käyttäytyy äärimäisissä stressitilanteissa, esimerkiksi läheisen menettäessään.

Ronja korostaa voivansa nykyään hyvin. Hän ei kuitenkaan voi olla varma siitä, etteivätkö haitalliset ajatus- ja käytösmallit voisi jossakin vaikeassa elämäntilanteessa palata. Stressaantuneella mielellä kun on taipumus turvautua tuttuihin helpotuksen keinoihin.

Tulevaisuuteen Ronja suhtautuu kuitenkin valoisasti.

– Toivon, että saan jatkossakin töissäni keskittyä asioihin, jotka kiinnostavat ja tehdä työtä tavalla, joka on minulle hyväksi. Yksityiselämäni puolella suurin haaveeni on olla jonakin päivänä äiti.

Ronja Salmi

* 27-vuotias kirjailija, yrittäjä ja juontaja asuu Helsingissä. Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja.

* Tunnetaan Yle TV2:n ohjelmasta Mitä mietit, Ronja Salmi? Ohjelmaan liittyy podcast Mitä vielä, Ronja Salmi?

* Juontanut Ylellä nuortenohjelmia Galaxi, Onks noloo? ja Ystäväni hevonen.

Minä

Paperipussiin hengitys tai yöllä peitto pään yli vedettynä ja hetken kuluttua panikkikohtaus on ohi.

Katson joka jakson ohjemaasi, järjellistä pohdintaa on ihana katsoa, Kiitos !

Sisältö jatkuu mainoksen alla