Rennylle työ   on aina ollut elämässä johtotähti. ”Jos parisuhteessa tulee siitä vääntöä, rakkauselämä häviää työlle joka kerta. Käyn sen keskustelun aina, jos suhde alkaa käydä vakavaksi.”
Rennylle työ on aina ollut elämässä johtotähti. ”Jos parisuhteessa tulee siitä vääntöä, rakkauselämä häviää työlle joka kerta. Käyn sen keskustelun aina, jos suhde alkaa käydä vakavaksi.”

Renny Harlin on oivaltanut, että anteeksipyyntö korjaa rikkoutuneen ystävyyden, että pahinta olisi jäädä omassa elämässään sivulliseksi ja että Geena Davis oli se, jota hän oli aina etsinyt.

IKÄ

”Nuoruuden vaaliminen ei ole roikkumista”

”Täytin keväällä 61 vuotta. Yllättäen tähän ikään liittyy eräs lapsuuteni kipupiste. Isäni oli syntymäni aikaan samoja ikiä, 62-vuotias. Näin hänet auktoriteettina ja myös hauraamman kuntonsa takia isoisämäisenä, vanhempana ihmisenä. Nuoruudessani se oli minulle arka paikka. Kun seurasin muiden poikien pelaavan jalkapalloa tai lätkää isiensä kanssa, kirpaisi syvältä, ettei oma isäni ollut mukana sellaisessa.

Siksi pelkään vanhenemista ja keskityn pitämään mieleni ja fysiikkani vireänä. On tärkeää säilyttää tuoreus, nuoruus ja lapsenmielisyys. Minulla on lapsen mielikuvitus, ja työni elokuvien maailmassa on eräänlaista leikkiä. Seuraan aktiivisesti somea ja popkulttuuria ja tiedän tämän päivän musiikista enemmän kuin moni nuori. Se ei ole pakonomaista kyydissä roikkumista vaan luontevaa, uteliasta elämistä.

Useimmat tyttöystäväni ovat olleet minua nuorempia. En epätoivoisesti tavoittele katoavaa nuoruutta heidän kauttaan, minulle vain on luonnollisempaa olla naisen kanssa, joka jakaa saman hassun ja innostuvan elämänpalon. En halua lähelleni sarkastisuutta tai kyynisyyttä. Elämä ei aina ole helppoa, mutta helpottaa, kun sitä katsoo avoimin silmin ja uskoen mahdollisuuksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hulluinta tässä kaikessa on, etten ole lakannut haaveilemasta omasta perheestä. Unelmoin löytäväni sen oikean ja saavani vielä lapsenkin. Jos seuraan sitä haavetta, päädynkö vääjäämättä toistamaan saman kuvion, jota itse lapsena kipuilin ja josta syytin isääni? En haluaisi elää todeksi sanontaa, miten pojat toistavat isiensä syntejä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

PERHE

”Rakkaudesta voi kasvaa menestyspaineita”

”Vietin pisimmän jakson lapsuuttani Helsingin Kulosaaressa. Isäni teki uran lääkärinä ja äitini oli sairaanhoitaja, joka jäi vuosiksi kotiin, kun siskoni Tuire  ja minä synnyimme.

Isällämme riitti huumorintajua, mutta muuten olen hänen vastakohtansa. Äitimme oli se, joka valoi meihin luovuuden, uteliaisuuden ja leikkisyyden ja antoi fantastiset lähtökohdat elämälle. Olen ehdottomasti äidin poika.

Rivitalokotimme oli hyväosaisella alueella, mutta meillä elettiin säästeliäästi. Kun teininä haaveilin sähkökitarasta, sain lainaksi serkun vanhan akustisen Landolan. Tuiren kanssa söimme eväsleivillämme lauantaimakkaraa, kun kavereilla oli suolalihaa. Ei se ollut kovaa tai kurjaa, meillä vain toimittiin niin. Isä halusi varmistaa, että pärjäisimme, jos hänelle kävisi jotain.

Koin, että vanhemmillani olivat korkeat odotukset minun suhteeni, ja olen ollut kunnianhimoinen ihan pienestä. Koulussa halusin olla aina paras ja pihaleikeissä johtaja. Olen miettinyt, että kunnianhimoni oli osaksi halua varmistaa vanhempieni rakkaus minua kohtaan. Tunsin, että minun täytyi menestyä ollakseni heidän rakkautensa arvoinen. Se kuulostaa aika kovalta ajatukselta.

Toisaalta sain myös aina kehuja ja kannustusta kotoa. Se on ollut minulle tärkeää polttoainetta.”

AVIOLIITTO

”Honeymoon ei jatku ikuisesti”

”Olen ollut kerran naimisissa, 1990-luvulla. Silloin halusimme Geenan kanssa avioon, koska tahdoimme perustaa perheen. Muutimme sitä varten Santa Barbaraan.

Nykyään ajattelen, että avioliitto on antiikkinen instituutio enkä oikein keksi sille muuta syytä kuin yhteinen jälkikasvu. Toisaalta, jos avioliitto olisi tärkeä arvo kumppanilleni, ei minulla olisi mitään sitä vastaan.

Amerikassa, varsinkin isojen kaupunkien ulkopuolella, edelleen joka tytön unelmana on päästä naimisiin. Nykyisessä kotimaassani Kiinassa perinne on vieläkin vahvempi. Patriarkaalisessa kulttuurissa nuoren naisen on vaikea luoda omaa uraa ja olla itsenäinen, kun perhe painostaa avioon. Muuttuneessa maailmassamme on haastavaa olettaa, että ihminen viettäisi koko elämänsä yhden kumppanin kanssa.

Geenan ja Rennyn avioliitto kesti viisi vuotta. ”Jos olisimme heti saaneet lapsen, olisimme ehkä vieläkin yhdessä.” Kuva: Lehtikuva

Avioliittoni kesti viisi vuotta. Ero oli minulle pettymys ja epäonnistuminen. Uskon edelleen, että Geena oli se, jota olin etsinyt – hänessä yhdistyivät äly, huumori ja luovuus – ja jos olisimme heti saaneet lapsen, olisimme ehkä vieläkin yhdessä. Kun lapsia ei sitten tullutkaan, harhauduimme töihimme ja kauemmas toisistamme. Panostimme uraan, kun olisi pitänyt panostaa parisuhteeseen ja perheeseen. ­Honeymoon ei jatku ikuisesti, ja sitä olisi kuulunut seurata uuden elämän luominen.

Olen intohimoinen ihminen. Kun kadotimme huippuhetken, tajusin tehneeni virheen ja halusin erota. Se oli kivulias prosessi, mutta miten muutenkaan olisin voinut jatkaa.

Erosta seurasi ruhjeita maineelleni elokuvapiireissä. Geena nähtiin uhrina, ja minä olin pahis. Ajattelen yhä, että hän on mieletön tyyppi ja jollain tasolla rakastan häntä aina.”

VANHEMMUUS

”Viikonloppuisyys ei ole vain huvipuistoa”

”Minusta kuitenkin tuli isä 22 vuotta sitten. Poikani Luukas syntyi liittoni ulkopuolisesta suhteesta. Alku oli erittäin haastava, koska pojan äiti ei halunnut minun olevan tekemisissä lapseni kanssa. Minä taas olisin käyttänyt kaikki maailman rahat saadakseni Luukaksen kokonaan itselleni. Oikeudessa sain tietyt tapaamisoikeudet.

Mikään ei opeta vastuuta niin kuin vanhemmuus. Sain Luukaksen ensi kerran luokseni viikonlopuksi, kun hän oli kuusiviikkoinen. Sellainen nyytti sylissä juurruttaa todellisuuteen. Lapsi on ollut ainoa asia, joka menee työni edelle.

 

Olen halunnut olla läheinen, osallistuva ja hauska vanhempi, samanlainen kuin äitini. Luukaksen kanssa olemme tehneet yhdessä kaikkea. Olen ostanut meille omat kartingautot, mutta samalla pitänyt kiinni realismista: viikonloppuisän luona eletään myös arkea eikä vain yhtä huvipuistoa. Hän voi jutella minulle kaikesta.

Myös siskoni lapset ovat erittäin rakkaita. Minulle on ollut keskeistä osallistua heidän elämäänsä, ottaa mukaani maailmalle, kustantaa harrastuksia sekä opiskelut Kansainvälisessä koulussa. Halusin antaa heille kaiken sen, josta olin unelmoinut lapsena.

Tähän ikään mennessä en ole elänyt päivääkään perinteistä omaa ydinperheidylliä. Olen kai odottanut löytäväni siihen oikeanlaisen, äitini kaltaisen naisen. Siksi kukaan ei ole riittänyt. Olen nirso ja kunnianhimoinen myös tässä.”

MIELI

”Ilman positiivisuutta en olisi kestänyt tätä alaa”

”Minulla on teoria, että ihmisellä on aivoissaan hyvien ja huonojen asioiden mapit. Niistä löytyy tärkeitä muistoja. En nauti huonojen asioiden penkomisesta, mutta joidenkin juttujen käsittely on ihan tervettä.

Olen uni­ongelmainen ja palaan hyvien asioiden mappiin, kun on vaikeuksia nukahtaa. Muistot eivät ole sankaritekojani vaan pieniä hyviä hetkiä. Yksi ihanimpia muistojani on, kun kuusivuotiaana soudan Kulosaaren kaislikossa kumiveneelläni kesäaamuna. Muistan tarkalleen, miten pisarat tipahtavat airosta veteen.

Perusmielentilani on positiivinen, optimistinen ja energinen. Someni perusteella tutut kutsuvat minua Mr Positiveksi. Ilman hyvää yleisvirettä en olisi kestänyt leffabisneksen vuoristoradassa 36 vuotta. Sen koneisto musertaa alleen ne, jotka taipuvat synkkyyteen. Työssäni on etua myös herkästä yhteydestä tunteisiini. Olen emotionaalinen ja liikutun helposti, kun oikein aletaan kaivella syntyjä syviä.”

KOTI

”Elämän voi laittaa odotustilaan”

”Los Angelesissa asuin 30 vuoden aikana ehkä 15 kodissa. Nyt asun Kiinan Pekingissä kuudetta vuotta ja neljättä asuntoani. Olen kuin osa alati matkaavaa sirkusta. Jokaisesta aikuisvuodestani olen viettänyt puolet matkoilla.

Nyt omaisuuteni on kahdessa eri varastossa Los Angelesissa. Toisessa on 30-luvun art decoa sekä funkkistyylisiä kalusteita, toisen tavaroilla sisustaisi pienen meksikolaishenkisen linnan. Koska työ on johtotähteni, niin sanottu muu elämäni on ollut odotustilassa, on hold, jo vuosikaudet.

Lähdin Kiinaan vain käymään. Sen kulttuuri, arkkitehtuuri ja historia kolahtivatkin täydellisenä vastakohtana Los Angelesille, johon olin alkanut kyllästyä. Amerikalla oli myös koko ajan vähemmän annettavaa uramielessä. Kiinassa elokuvabisnes on vasta räjähtämässä.

Shanghaissa 2015. Promoamassa Skiptrace-toiminta- komediaa näyttelijä Fan Bingbingin ja Jackie Chanin kanssa. 

Saatan asua Kiinassa seuraavat 10 vuotta mutta en loppuelämääni. En tiedä, mihin sitten päädyn. Elämänkumppanin lisäksi haaveilen pesästä, keskuspaikasta, johon palata.

Ainoa kiinteä paikka elämässäni on sukumme vanha tila Tammion saaressa. Jos etsin kiinnekohtaa maailmassa, palaan ajatuksissani ja sydämessäni sinne.”

YSTÄVÄT

”Tärkeimmän voi korjata pyytämällä anteeksi”

”Ihmiset ottavat turhaan paineita siitä, paljonko heillä on ystäviä – mikä oikein on riittävästi? Minulla on laaja ystäväpiiri maailmalla mutta vain muutama, joiden kanssa asioin säännöllisesti. Markus Selin on niitä, jotka olen tuntenut pisimpään. Muutama vuosi sitten ystävyytemme katkesi riitaan.

Välirikkomme aikana tajusin, että elämä on liian lyhyt kaunan kantamiseen. Katkeruus on turha tunne, joka syö ihmistä sisältä ja tappaa hyvän energian. Uusille ystäville voi yrittää esittää parempaa versiota itsestään, mutta vain todelliset ystävät tuntevat läpikotaisin. Sellaisia ihmisiä on järjetöntä heivata pois.

Ystävyytemme jatkumiseen tarvittiin lopulta hyvin yksinkertainen keskustelu. Olin käymässä Suomessa ja päätimme tavata. Olimme kai molemmat kypsyneet tahoillamme samaan päätökseen, ja kun istuimme alas, sanoimme toisillemme suunnilleen samat asiat yhdestä suusta: Hei, voitsä antaa mulle anteeksi, tunnen itseni tyhmäksi ja voin sanoa suoraan, että rakastan sua.

Se oli siinä. Nyt valmistelemme taas elokuvaa yhdessä, ihan niin kuin aina.”

"Minulla on valtavasti unelmia, uusi firma ja elämässä asioita, jotka tuovat hymyn kasvoilleni. Parhaat työni ovat vasta edessä."

KEHO

”Tahdonvoimalla voi saada lisäsenttejä”

”Suvussamme ollaan keskipituisia. Teininä minulla oli siitä kompleksi ja rukoilin iltaisin, että kasvaisin pituutta. En tiedä, oliko muutos rukouksen- vai tahdonvoimaa – uskon, että molemmilla voi vaikuttaa elämänsä kulkuun – mutta 15-vuotiskesänäni vedin järkyttävän kasvupyrähdyksen.

Pituudesta tuli tärkeä osa identiteettiäni. On ihana lahja voida katsoa massan yli väkijoukoissa. Kun huomaan hississä oikein pitkän kaverin, mittailen vieressä ja mietin, että tuoltako minäkin näytän.

On osa imagoani näyttää vahvalta, terveeltä ja pystyvältä. Pistän merkille, jos lihon tai laihdun. Pystyn vetämään saman kahden tunnin kuntotreenin kuin kolmekymppisenä ja teen kaikkeni, että elän ainakin satavuotiaaksi. En koe raihnaisuutta enkä mielestäni näytä vanhalta käppänältä.”

KUOLEMA

”Kuolemaa pahempi on joutua elämässä sivulliseksi”

”Jouduin ensi kertaa kasvotusten kuoleman kanssa, kun isäni menehtyi. Olin 18-vuotias, keskellä ylioppilaskirjoituksia, ja kokemus järkytti. Äitini kuoli vuonna 2012, jo sairasteltuaan ja 91-vuotiaana. Toivoin, että hän olisi elänyt ikuisesti. Minulla on häntä ikävä, ja arjessa tulee hetkiä, kun haluaisin kysyä äidiltä neuvoa. Äidin lähtö on yhä herkkä paikka.

En halua kuulostaa ylimieliseltä sanoessani, etten pelkää kuolemaa. Enemmän kammoksun sairastumista ja että joutuisin avuttomana vuoteenomaksi, sivulliseksi elämässäni.

Minulla on valtavasti unelmia, uusi firma ja elämässä asioita, jotka tuovat hymyn kasvoilleni. Parhaat työni ovat vasta edessä. En silti tuntisi katkeruutta, jos salama nyt iskisi kuoliaaksi. Elämäni on ollut niin mielettömän rikasta, ettei kenenkään pitäisi olla hetkeäkään surullinen vaan juhlistaa sitä. Itse sanoisin että kiitos, olipa seikkailu.”

Renny Harlin

Elokuvaohjaaja, tuottaja syntyi 15.3.1959.

Asuu Pekingissä.

Poika Luukas, 22.

Aviossa Geena Davisin kanssa 1993–1998.

Löi läpi Hollywoodissa elokuvalla Painajainen Elm Streetillä 4.

Valmistelee ensimmäistä suomenkielistä elokuvaansa Luokkakokous 3.

Vierailija

Älä turhaa mieti ikää. Et olisi toisena hetkenä voinut syntyä. Jos ei isäsi olisi sua 62 vuotiaana saanut niin sua ei olis. Parempi näin. 

Vierailija

Jos Renny on nähnyt iäkkäänä isäksi tulleen isänsä hauraana, miksi hän haaveilee samanikäisenä lapsesta? Olen kyllä sitä mieltä, että 60-kymppinen on liian vanha isäksi. Vaikka onhan näitä vanhoja isiä. Valitettavasti olen nähnyt myös tapauksia, jossa lapsi häpeää vanhaa isoäidin tai isoisän ikäistä/näköistä vanhempaansa. Julmaa, mutta totta. Olisi mielenkiintoista lukea myös niiden nuorten ajatukset, joiden isä on todella vanha. Vaikka onhan isä aina isä. Rennykin saisi tyytyä odotteleman lapsenlasta, jos sellainen suodaan. Rennylläkin on ollut useamoi mahdollisuus hankkia lapsi nuorempana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla