Kuvat
Panu Pälviä
Sisarpuoli Suzan (vas.) on Milanaa viitisen vuotta nuorempi.
Sisarpuoli Suzan (vas.) on Milanaa viitisen vuotta nuorempi.

Milana Mišićin vanhemmat erosivat, kun tyttö oli kaksivuotias. Isä perusti uuden perheen, ja Milana sai kaksi sisarpuolta. Sisaruksilla on yhä lämpimät välit.

Laulaja Laila Kinnusen tytär Milana Mišić, 49, eli lapsuudessaan äidin alkoholinhuuruisen elämän keskellä. Vanhemmat erosivat Milanan ollessa parivuotias. Isän, muusikko Milan Mišićin, uusperheeseen syntyi kaksi tytärtä, Suzan ja Serin. Sisarusten välinen yhteys säilyi, vaikka pienemmät sisarukset muuttivatkin vanhempiensa kanssa Ruotsiin. Jo aikuiseksi kasvanut kolmikko on yhä erottamaton.

Milanaa lapsena hoitanut isoäiti ei halunnut ensin antaa tytön matkustaa tapaamaan sisarpuoliaan. Milana oli siitä pettynyt ja vihainen.

– Silloin keskusteltiin julkisuudessa paljon siitä, että isät voivat kaapata lapsia ulkomaille. Mummi pelkäsi sitä. Varmasti myös siksi, että hän näki isäni perheessä kaiken olevan hyvin. Heillä oli kaikkea, mitä toivoin itselleni. Jopa koira, Milana muistelee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isän perheessä tiedettiin, että Milanalla oli vaikeaa, mutta isäkään ei lopulta tiennyt, kuinka vaikeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Milana oli idolimme, viisas, hauska ja cool, Suzan Aladin, 44, sanoo.

– Jos nyt tapaisin pienen Milanan, haluaisin pelastaa hänet.

Vaikein paikka sisarille oli, kun kaikki kolme olivat raskaana yhtä aikaa ja Milanan hartaasti odotettu vauva kuoli kohtuun.

– Nyt olen hyväksynyt sen, etten tule enää äidiksi, mutta helppoa se ei ole, Milana sanoo hiljaa.

Milana on isosiskona yhä se, johon toiset luottavat.

– Kasvoin huolehtijaksi, koska äidistä ei ollut siihen. Jos olisin saanut kasvaa isän perheessä, elämä olisi ollut turvattua, vapaampaa ja iloisempaa. Äidin varjossa oli vaikeaa.

– Emme ole kasvaneet samassa kodissa, mutta olemme samaa perhettä ja kiitollisia siitä.

Millaista oli kasvaa erillään rakkaista sisarista? Miten tytöt pitivät yhteyttä? Mitä Milana kertoo vauvansa kuolemasta? Kenelle hän soitti siitä ensimmäisenä? Lue koko haastattelu Me Naisten tuoreesta numerosta 14/2020. Digilehden voit lukea tästä.

Papu876

Kuinka paljon voi nauttia omasta uhriutumisesta?

Hyvässä elämässä on iloja ja suruja, kriisejä, tapaturmia ja traumoja, onnellisuutta, riemua ja täyttymystä, mutta Milana on aina luetellut negatiivisesti elämää. Kuin olisi kohde. Vastuuton omasta asenteesta.

Hyvä elämä on sitä, että on osannut korostaa hippuja onnenhetkistä ja hyväksyä menetyksen hetket. Molemmat kuuluvat elämään, molempia tapahtuu kaikille.

Jos nautit ilosta ja onnesta, korosta sitä. Jos nautit uhriudesta ja menetyksistä, korosta sitä. Mutta älä kuvittele, että et ole itse valinnut. Sinä valitset asenteesi joka päivä.

Anonyymi

Jokaisessa asiassa ja tapahtumassa on kaksi puolta: positiivinen ja negatiivinen.

Rakkaan menetys, taloudellinen romahdus, terveyden katoaminen ym.

On omalla vastuulla valita katsovansa kaikissa asioissa molemmat puolet. Jokaisesta löytyy negatiivista ja positiivista. Ei niin, että "minulle on tapahtunut pahaa, sinulle hyvää" tai "he saivat onnen, minä surun".
Kaikissa asioissa on onni ja sen kääntöpuoli. Itse valitaan kumpaa kolikon kylkeä tuijottaa.

Suurimmat kriisit ovat suurimpien oivallusten ja elämänoppien lähde. Kyllä tavallisesti ihminen huomaa kiitollisuuden hurjimmissakin tapahtumissa, vaikka sitten välimatkan päästä.

Tämä jumiutuminen uhriksi tietenkin sallitaan, vaikka onkin raskasta luettavaa, mutta jokainen nauttii siitä, mistä haluaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla