Kodin Kuvalehti
”Alkoholisti tarvitsee aina syyn juoda. Loma on monelle hyvä syy. Samoin se, jos ei ole lomaa. Tai jos on aurinkoista tai sataa. Syy on pakko keksiä, mutta mikä tahansa käy syyksi”, Erja Mäki-Filppula sanoo.
”Alkoholisti tarvitsee aina syyn juoda. Loma on monelle hyvä syy. Samoin se, jos ei ole lomaa. Tai jos on aurinkoista tai sataa. Syy on pakko keksiä, mutta mikä tahansa käy syyksi”, Erja Mäki-Filppula sanoo.

Erja Mäki-Filppula, 49, on yrittäjä, kolmen lapsen äiti ja raitistunut alkoholisti Kauhajoelta. Hän kertoo Kodin Kuvalehdelle 11 tapaa, joilla salaili aikoinaan juomistaan. Tunnistatko niistä läheisesi – tai itsesi?

1. Join vain kalliita viinejä.

”Tissutteluni alkoi noin 16 vuotta sitten, kun kolmas tyttäreni oli muutaman vuoden ikäinen.

Työskentelin silloin yrittäjänä. Kun olin saanut rankan työpäivän jälkeen lapset nukkumaan, palkitsin itseni lasillisella viiniä. Viini rauhoitti ja rentoutti, olin mielestäni ansainnut sen.

Sietokykyni kasvoi vähitellen, pian mikään määrä ei enää riittänyt. Vuosi 2016 oli elämäni pahin. Join joka päivä, useita litroja viikossa. Jos en juonut, suunnittelin juomista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vielä silloinkaan en myöntänyt ongelmaani. Juopothan joivat kossua, minä join kalliita laatuviinejä. Alkossa keskustelin myyjän kanssa sivistyneesti siitä, oliko viini valmistettu oikeasta rypäleestä – en siis voinut olla juoppo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raitistuttuani vuonna 2017 tapasin vertaistukiryhmässä naisen, jolle kerroin piilotelleeni ongelmaani juomalla hienoja viinejä.

Nainen vastasi: 'Arvaas mitä minä join? Kuohuviiniä!'

Totesin, että no sähän olit sitten vielä vähän hienompi juoppo!” 

2. Join pahvitonkasta.

”Join viinini pahvitönteröstä. Se oli kätevintä, sillä silloin kukaan ei tiennyt tarkkaan, paljonko kolmen litran pakkauksesta kerralla join. En edes minä itse.

Tyhjistä pulloista olisin nähnyt heti, että voi ei, eilen tuli juotua kaksi litraa.

”Alkoholisti huijaa itseään yhtä paljon kuin läheisiään.”

Pulloissa oli muitakin huonoja puolia: ne loppuivat heti kesken ja tyhjinä ne piti kuljettaa pois.

Pahvipakkauksen voi polttaa uunin pesässä. Kun todistusaineiston hävitti, ei ollut oikeastaan edes juonut.

Alkoholisti huijaa itseään yhtä paljon kuin läheisiään.”

3. Join viinini sähkönsinisestä Iittalan lasista.

”Kun olin juonut illalla, en syönyt aamiaiseksi mitään. Join vain kupin kahvia ja lasin viiniä tai siideriä. Krapulan vuoksi muu ei maistunut. 

Totta kai tajusin, ettei se ole normaalia. Häpesin itseäni, heikkouttani ja huonouttani. En tajunnut, että päihderiippuvuus on sairaus.

Niinpä peittelin juomistani. Join aamuviinini korkeasta Nalle Puh -lasista, koska lasi oli kokonaan kuvioitu eikä juomaa nähnyt sen läpi.

Olin varma, että perheeni luuli minun juovan vettä. Kuka nyt voisi juoda alkoholia lasista, jossa on Nalle Puhin kuva?

Kun Nalle Puh -lasi haalistui, aloin juoda viinini Iittalan sähkönsinisistä Kartio-laseista. Ne ovat juopolle käteviä, koska kaikki juomat näyttävät sinisiltä.  

4. Kävin Alkossa vain torstaiaamuisin (juopot käyvät perjantaisin).

”Kävin Alkossa kerran viikossa, torstaiaamuisin.

Alkoholistit eivät käy Alkossa torstaiaamuisin, he hakevat perjantaipullonsa perjantaisin.

En siis voinut olla alkoholisti.

Uskoin aidosti niin. Alkoholistin mielikuvitus on rajaton, kun hän todistelee itselleen ja muille, ettei ole alkoholisti.”

5. Alkossa käydessäni mukanani oli ostoskärry, jossa oli viikon ruokaostokset koko perheelle.

”Ennen kuin menin Alkoon, kävin ruokakaupassa ostamassa seuraavan viikon ruuat viisihenkiselle perheelleni.

Ostoskärryni oli kukkuroillaan ruokaa.

Sekin oli peittelyä.

Halusin näyttää, että olen kunnollinen perheenäiti. Kun on iso perhe, jolle aikoo kokata kärryllisen hyvää ruokaa, on jotenkin hyväksytympää ostaa myös kymmenen litraa viiniä.”

6. Selitin Alkon myyjille, että meille tulee taas vieraita. 

”Saatoin ostaa kerralla yhden kolmen litran punaviinitönterön, kaksi kolmen litran valkoviinitönteröä ja roseeviinipullon.

Hirveä määrä.

Valehtelin usein myyjälle, että meille tulee taas vieraita.

Kassalla hävetti.

Siksi valehtelin usein myyjälle, että meille tulee taas vieraita.

Yritin salailla riippuvuuttani jopa tuntemattomalta Alkon myyjältä. Näin hirveästi vaivaa, jotta kulissit pysyisivät pystyssä.”

7. Join vain hyvästä syystä.

”Juomiseni oli aina perusteltua. En kännännyt hallitsemattomasti vaan vain hyvästä syystä.

Hyviä syitä olivat esimerkiksi seuraavat: hyvä keli, huono keli, ilo, suru, raskas työpäivä, kiva työpäivä, arki, pyhä, loman alkaminen, loman loppuminen, huoli, huolettomuus.

Syy juomiseen piti keksiä joka kerta, muutenhan juomisessa ei olisi ollut järkeä.

Syyksi kävi mikä tahansa.”

8. Täytin lasini piripintaan.

”Aina kun join muiden seurassa, täytin lasini piripintaan.

Tiesin, että joisin lasini tyhjäksi nopeammin kuin muut. Pelkäsin hetkeä, jolloin juomani loppuisi.

Kun kaadoin lasini ihan täyteen, tunsin oloni vähän rauhallisemmaksi.”

Kun meille tuli vieraita, naukkailin salaa lisää jääkaappiin laittamastani viinilasista.

9. Kätkin jääkaappiin itselleni valmiiksi täytetyn viinilasin.

”Kun kotonamme oli vieraita, piilotin jääkaappiin itselleni valmiiksi täytetyn viinilasin.

Sieltä naukkailin salaa aina kun kävin keittiössä.

Tarvitsin piilolasini, jotta sain pidettyä oman juomistahtini.”

10. Join avoimesti kotona perheeni nähden.

”Olin lukenut jostain, että alkoholistin tunnistaa siitä, että hän juo salaa.

Minä join kotona keittiön pöydän ääressä. En käynyt baareissa vaan join avoimesti mieheni ja lasteni nähden. 

Samalla siivoilin, haudutin kastiketta ja pesin pyykkiä.

En siis voinut olla alkoholisti.

Myöhemmin olen tajunnut, että ihminen voi olla alkoholisti, vaikka hän joisi vain kerran viikossa ja aina kotona. Jos alkoholi on pakkomielle, joka hallitsee ajatuksia, kyse on riippuvuudesta.”

11. Kokkasin tissutellessani erittäin hyvää ruokaa.

”Vaikka kielsin ongelmani, tunsin jatkuvaa syyllisyyttä.

Hyvitin sitä kokkaamalla perheelleni hirveän hyvää ruokaa. Tein kaikkeni pitääkseni heidät tyytyväisinä.

Ajattelin, että jos kerran tissuttelen, kotihommat teen ainakin niin, ettei kenelläkään ole moittimista.

Kuvittelin, että hyvä ruoka ja siisti koti riittävät. Vasta myöhemmin tajusin, miten vahvasti juomiseni vaikutti koko perheeseen.

Humalassa olin kärttyinen ja poissaoleva. Kun lapseni yrittivät puhua minulle, en kuunnellut. Sen tajuaminen särkee yhä sydämen.

20. maaliskuuta 2017 join viimeisen siiderilasilliseni. Yhtä syytä raitistumiseen ei ole. Olin ehkä vain valmis, niin väsynyt itseeni ja juomiseen.

Eniten olin pelännyt sitä, että raittiina en olisi enää koskaan hauska. Olin väärässä.

Läheiseni olivat huomautelleet alkoholinkäytöstäni jo aiemmin. Silloin olin vain raivostunut. Kun lapseni ja mieheni maaliskuussa istahtivat viereeni keittiön pöydän ääreen ja sanoivat, että minun on hakeuduttava hoitoon, tunsin yhtäkkiä, ettei vaihtoehtoja ole.

Mielessäni oli pyörinyt jo vuosia lause: I want my life back.

En tiedä mistä lause tuli ja miksi se oli englanniksi, mutta se mielessäni oli.

Harkitsin kaksi päivää. Sitten päätin suostua hoitoon.

Sain elämäni takaisin. Sain ihanat aamut, jolloin mieli on kirkas eikä okseta eikä satu mihinkään, ja sain yöt, jolloin uni on syvää ja hyvää.

Eniten olin pelännyt sitä, että raittiina en olisi enää koskaan hauska. Että paljastuisin tylsäksi ihmiseksi. 

Väärässä olin. Selvinpäin elämä vasta hauskaa onkin.” 

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla