Raakel Lignell julkaisi viime syksynä omaelämäkerrallisen kirjan, nyt hän kirjoittaa fiktiivistä romaania. Kirjoittaminen on hänelle tapa jäsentää maailmaa ja minuuttaan.
Raakel Lignell julkaisi viime syksynä omaelämäkerrallisen kirjan, nyt hän kirjoittaa fiktiivistä romaania. Kirjoittaminen on hänelle tapa jäsentää maailmaa ja minuuttaan.

Raakel Lignell on ymmärtänyt vasta aikuisena, miten vahvasti isosiskon kuolema on leimannut hänen koko elämäänsä. 

Raakel Lignell oli juuri täyttänyt kolme vuotta, kun hänen kuusivuotias isosiskonsa Säde menehtyi leukemiaan. Oli jouluaaton aatto.

– Ajattelin pitkään, että minä selvisin tragediasta meidän perheessämme parhaiten. Vasta viime aikoina olen tajunnut, kuinka vahvasti siskoni kuolema vaikutti lapsuuteeni ja minuun. 

Raakel muistaa edelleen tarkasti siskonsa hautajaiset ja sen, kuinka yritti lohduttaa äitiä surun keskellä. Raakel kertoo, että hänestä tulikin pärjääjä jo varhain.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Perhe meni eteenpäin, sillä oli pakko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jälkikäteen ihailen vanhempiani siinä, että vaikka oli surua ja itkua, siihen ei jääty vellomaan. 

Keho muistaa sen, minkä mieli torjuu

Kun Raakel nuorena lähti asumaan Berliiniin ja tapasi poikaystävän, hänen elämäänsä astui toisenlainen tuska. Suhteeseen tuli ensin manipulaatio, sitten fyysinen väkivalta. Tästä Raakel on kertonut myös viime syksynä julkaistussa kirjassaan Älä sano että rakastat

Väkivaltaisen liiton muistot kuplivat edelleen välillä pintaan. Etenkin keho muistaa kaiken. 

 – Vasta nyt olen alkanut tajuta, kuinka paljon olen kantanut kehossani väkivaltaisen suhteen ja häpeän muistoja, vaikka suhde kesti vain vuoden ja kolme kuukautta. Olen panssaroinut ne todella monella kerroksella kehossani, Raakel sanoo.

Myös selittämättömät terveydelliset ongelmat ovat nyt saaneet selityksen. Viime vuosina erilaiset krempat ovat seuranneet toinen toistaan. Aina kun Raakel on selättänyt yhden, toinen on jo ollut odottamassa vuoroaan.

– Ajattelen helposti, että pitää vaan jaksaa, vaikka muut kaatuisivat. Kun mieli ja pää ovat kovia eivätkä hellitä, keho on antanut signaaleja eri kautta. Se on säilönyt itkemätöntä itkua ja raivoamatonta raivoa. Kehoni reagoi asioihin, joita mieleni välttelee. Se on loppuelämäni läksy.

Mitä muita kriisinpaikkoja 53-vuotiaan Raakelin elämässä on ollut? Mitkä ovat hänen tärkeimpiä oivalluksiaan? Lue koko Elämäni oivallukset -juttu Me Naisten numerosta 12. Tuoreen lehden voit lukea myös täältä

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla