Kuvat
Liisa Valonen
”Olen huono kertomaan muille syvimpiä tuntojani. Vetäydyn helposti itseeni enkä halua olla ystäville liikaa vaivaksi", Pilvi Hämäläinen analysoi.
”Olen huono kertomaan muille syvimpiä tuntojani. Vetäydyn helposti itseeni enkä halua olla ystäville liikaa vaivaksi", Pilvi Hämäläinen analysoi.

Putous-suosion aikaan Pilvi Hämäläiselle kertyi niin paljon töitä, että hän pelkäsi lopulta kadottavansa pyörityksessä itsensä.

– Kato nyt! Pilvi Hämäläinen, 34, huudahtaa ja heilauttaa korostetun dramaattisesti oikeaa kättään. Näyttelijän siististi muotoiltuja kynsiä koristaa vaalea, huomaamaton lakka.

Jos yläasteikäinen lieksalainen Pilvi Hämäläinen olisi nähnyt nykyisen itsensä vaaleine pitkine hiuksineen ja geelikynsineen, hän olisi järkyttynyt.

– Nuorempana halveksin kaikkia kauneushömpötyksiä. Minulla on aina ennen ollut helvetin rumat kynnet. Tällaiset pienet jutut ovat myönnytyksiä esteettisempää puoltani kohtaan, jota pakenin vuosikaudet.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suuri yleisö on tottunut näkemään Pilvin monenlaisissa vaatteissa ja rooleissa. Pilvin hahmo Aina Inkeri Ankeinen ja vuoden 2017 Putous tekivät naisesta koko kansan tunteman yhdessä yössä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ohjelman tekemisen piti olla myös Pilvin unelma. Viime vuonna, kolmen Putous-kauden jälkeen, Pilvi halusi kuitenkin pitää ohjelmasta taukoa.

– Putous toi uralleni hienoja mahdollisuuksia. Samalla minulle tuli tunne, että ihmisten odotukset minua kohtaan kasvoivat. Otin liikaakin paineita siitä, että olin heille jotain velkaa. Lopulta melkein kadotin ristipaineessa itseni ja itseluottamukseni.

Miesten ja naisten roolit

Pilvi kasvoi 90-luvun alun Lieksassa, Pankakosken kylällä nelilapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena. Tyttö muodosti pikkukaupungin ulkopuolisen maailmankuvansa pitkälti television sketsiohjelmien kautta.

Koulun jälkeen hän katsoi yhä uudelleen VHS-kaseteilta Lapinlahden lintuja.

– Ohjelmissa miehillä ja naisilla oli selkeät roolit. Miehet olivat pääosassa, heille sattui ja tapahtui. He olivat niitä hauskoja tapauksia. Naiset taas odottivat miehiä pienissä vaatteissa sängyssä kotona tai sitten nalkuttivat. Ajattelin, että nämä ovat kai sitten naisen roolit tosielämässäkin. Ilon pilaava nalkuttaja tai seksiobjekti, eikä hauskuus kuulu naisille!

Pilvi päätti, että hän halusi olla jotakin muuta.

– Nielin sen täyden sonnan ihan totena. Halusin olla mahdollisimman kaukana siitä, mitä naiseuden väitettiin televisiossa olevan. Halusin erottua mahdollisimman paljon noista ”muista naisista”. Että minähän olen tällainen reteä, hyvä jätkä.

Pilvi oli perusluonteeltaan vilkas eikä malttanut istua koulussa aloillaan. Kun hän huomasi, että reteys sai kaverit nauramaan, tytöstä tuli pitelemätön.

– Lensin monta kertaa viikossa ulos luokasta. Uskonnontunnilla huusin opettajan kysymykseen vastaukseksi ”kapaloitu Jeesus Mällinen”, joka oli yksi hahmo Lapinlahden linnuista. Yläasteella menin ulos kolmannen kerroksen ikkunasta ja kaiteelle taiteilemaan, että katsokaa kun olen nyt hurja!

– Nautin siitä, että sain muut nauramaan, mutta tein myös koko ajan ylilyöntejä, koska en halunnut, että minua missään nimessä lokeroitaisiin siihen vanhanaikaiseen tyttömuottiin, jossa ollaan hiljaa ja nätisti.

"Koulussa nautin siitä, että sain muut nauramaan, mutta tein myös koko ajan ylilyöntejä."
"Koulussa nautin siitä, että sain muut nauramaan, mutta tein myös koko ajan ylilyöntejä."

Frendit-sarja oli silloin supersuosiossa, ja Pilvikin katsoi ohjelmaa innoissaan.

– Jos joku miehistä oli sarjassa heikko tai nolo, muut nauroivat hänen olevan kuin pikkutyttö.

Pilvi ei halunnut edustaa sellaista tyttökuvaa; heikkoa ja huonoa. Hän valitsi harrastuksikseen poikien keskuudessa suosittuja lajeja kuten jalkapallon ja jääkiekon. Hiuksensa hän kyni lyhyiksi ja pukeutui huppareihin ja maihinnousukenkiin.

– Minulla oli kuvitelma, että vahva voi olla vain, jos näyttää maskuliiniselta ja käyttäytyy maskuliinisesti.

Lieksasta maailmalle

Oikeasti hauskinta Pilvin mielestä oli kuitenkin esittää erilaisia hahmoja. Hän pukeutui vaikkapa taulukauppiaaksi, joka kiersi myymässä kylällä teoksiaan. Usein Pilvi sai puhuttua esityksiin mukaan kaverinsa Millan tai pikkusiskonsa.

– Millan naapureille esitimme kirjakauppiaita. Naapuri oli kusetuksesta niin otettu, että pyysi meitä Lieksan harrastajateatteriin. Mutta kaverini ei halunnut mennä, enkä minä yksin uskaltanut.

Ajatus näyttelijän työstä tuntui vielä nuorena utopistiselta.

– Ainoa, jonka tiesin edes vilahtaneen televisiossa, oli tätimme, joka oli joskus ollut Uuno Turhapuro -elokuvassa avustajana. Sellainen oli jotain älyttömän hienoa, mutta tuntui kaukaiselle. Sellainen voisi tapahtua vain jossain Helsingissä asuvalle!

Lukiossa Pilvi kuuli, että joku samalta kylältä oleva oli päässyt Teatterikorkeakouluun.

– Se avasi maailman! Että joku lieksalainen! Ehkä lukion loppupuolella tein päätöksen, että minäkin lähden yrittämään.

Teatterikoulun ovet eivät auenneet, mutta Pilvi pääsi Turkuun opiskelemaan elokuva-alaa. Koulussa sai käsikirjoittaa, ohjata ja näytellä. Etäämmältä katsottuna nuoruuden ajatukset naiseudesta alkoivat tuntua vierailta, jopa järkyttäviltä.

– Olin koko ikäni halunnut niin kovasti pois television syöttämästä naisen mallista, että olin alkanut halveksia muita naisia ja viljellyt tiedostamattani sovinistia ajatuksia. Oli kamalaa myöntää itselleen, että olin halveerannut omaa sukupuoltani, ollut sovinisti.

Kun Pilvi kirjoitti koulussa ensimmäisiä omia näytelmiä ja tekstejä, hän halusi olla tarkkana, millaista kuvaa sukupuolista hän loi.

– Minun sovinismini oli ollut sitä, että olin ajattelut, että on vain tietynlaisia tyttöjä ja tietynlaisia poikia. Siksi olen nykyään allerginen poikatyttö tai hyvä jätkä -termeille. On kaikenlaisia tyttöjä, eikä ole väärää tapaa olla nainen – kuten ei mieskään. Naiseuteen pitäisi voida liittää yhtä lailla puissa kiipeily kuin tekokynnetkin.

"Ymmärsin vuoden aikana, että kun saan tarpeeksi tehdä omia juttuja, pysyn järjissäni."
"Ymmärsin vuoden aikana, että kun saan tarpeeksi tehdä omia juttuja, pysyn järjissäni."

Omista käytösmalleista irtautuminen vei kuitenkin aikaa. Vasta parikymppisenä Pilvi antoi hiustensa kasvaa ensimmäistä kertaa pitkiksi.

–Opettelen vieläkin ymmärtämään, että se, että haluaa näyttää nätiltä, ei tarkoita sitä, että asettaa itsensä pelkäksi objektiksi. En vieläkään kovin paljon mieti pukeutumistani tai ulkonäkönäni, mutta muistutan itsellenikin sitä, että jos haluan, voin pukeutua niin lyhyeen hameeseen kuin haluan – eikä kenelläkään pitäisi olla siihen mitään sanomista.

Itseluottamus kortilla

Kun Putous alkoi vuonna 2010, Pilvi oli juuri muuttanut Helsinkiin. Vaikka hän ei ollut päässyt Teatterikouluun, hän oli saanut jo jonkin verran rooleja teattereissa. Putous muutti kuitenkin kaiken.

– Muistan kun katsoin ensimmäistä jaksoa ja mietin, että vitsi kun noita näyttelijöitä varmasti jännittää ja vitsi kun tuo olisi niin minun juttuni. Putouksessa yhdistyivät sketsit ja itse luodut hahmot – kaikki, mistä olin lapsena haaveillut.

Viiden teatterivuoden jälkeen Pilvi sai kutsun Putouksen koekuvauksiin. Hän oli tuolloin ensimmäistä kertaa kiinnitettynä näyttelijänä.

– Ajattelin, että tämä on minun elämäni tilaisuus. Päätin valmistautua niin huolellisesti, että he eivät voi olla ottamatta minua.

Pilvi valittiin, hän irtisanoutui teatterikiinnityksestään ja voitti lopulta ohjelman hahmokilpailun Aina Inkeri Ankeisena. Villi unelma oli toteutunut, mutta voittoa seuranneisiin tapahtumiin Pilvi ei ollut osannut varautua. Työtarjouksia, haastattelupyyntöjä ja hahmokeikkapyyntöjä tuli joka puolelta. Pilvi otti kaikki työt innolla vastaan, mutta huomio ahdisti.

– Olin mennyt mukaan unelmien tv-ohjelmaan, mutta jollain tasolla en ymmärtänyt, että minusta tuli myös julkkis. Olin kai tottunut olemaan altavastaaja, yhtäkkiä kaikilla oli minun suhteeni odotuksia. Pian minut oli salakuvattu lehden kanteen juomassa olutta.

Pyörityksen keskellä Pilvi mietti kauhuissaan seuraavaa tuotantokautta. Hän ajatteli, että oli nyt saavuttanut pisteen, jossa tuottaisi ihmisille joka tapauksessa vain pettymyksen.

Pilvi oli haalinut niin paljon töitä, että lopulta muisti alkoi pätkiä.

– Kun iltapäivällä harjoituksissa Mikko Penttilä kysyi, missä olin aamupäivällä, en enää muistanut, vaikka kuinka yritin. En pystynyt enää iltaisin nukahtamaan ja heräilin yöllä.

Vaikeinta Pilvistä oli, että hän tuntui kadottavan kaiken keskellä itsensä.

– Olin yhtä aikaa mukana monessa isossa tuotannossa, joissa jokaisella oli näkemys siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Tuntui että kadotin siinä oman näkemykseni, mikä on hauskaa ja kiinnostavaa. Kaiken sen, mikä oli aikaisemmin ollut minulle selvää.

Lopulta Pilvi ilmoitti, että hän ei ole enää käytettävissä seuraavalla Putous-kaudella.

– Ymmärsin, että en voisi jatkaa samalla tavalla, vaan minun piti kasata itseluottamukseni rauhassa uudelleen.

Aina vähän huolissaan

Pilvi on aina viihtynyt hyvin yksin. Omaan seuraansa hän hakeutui myös viime vuonna, kun yritti palautua työsumasta.

– Olen huono kertomaan muille syvimpiä tuntojani. Vetäydyn helposti itseeni, enkä halua olla ystäville liikaa vaivaksi. Ehkä siihen liittyy itsesuojelua. En halua tarjota sieluani toisen kosketeltavaksi, koska se toinen saattaakin ottaa sen lepattavan sielun käsiinsä ja rutata lyttyyn, Pilvi sanoo.

– Yritän usein työntää ahdistavia ajatuksia taka-alalle. Tyyliin, jos niistä ei puhu, ne eivät ole olemassa. Se ei ole todellakaan hyvä asia. Kun ne lopulta nousevat pintaan, minusta tulee tosielämän Aina Inkeri. Olen vihainen, itkuinen ja katkera.

Tällaisessa tunnetilassa Pilvi kävi juttelemassa myös terapiassa.

– Tilitin ja itkin kai sekavasti jotain, että en tiedä mistään enää mitään, miksi minusta kirjoitetaan näin ja salakuvataan, vaikka en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa.

Lopulta Pilvi sai avun uniongelmiin melatoniinista. Tämän jälkeen hän pystyi näkemään paremmin, mistä unettomuus johtui.

– Pitäisi olla murehtimatta turhia. Olen jatkuvasti huolissani kaikesta. Kunpa voisinkin sanoa, että olisin huolissani ilmastonmuutoksesta, mutta ei, saatan vatvoa koko illan ja yön jotain tyhmää juttua, jonka olen vaikka päivällä sanonut ja jota muut eivät enää edes muista.

– Olen panostanut nyt nukkumiseen entistä enemmän. Ostin kunnollisen peiton ja tyynyt, pidän makuuhuoneen kylmänä ja vedän melatoniinia. Se aiheuttaa minulle painajaisia, mutta untahan ne on painajaisetkin, Pilvi naurahtaa.

Uniongelmien helpotuttua Pilvi keskittyi viime vuonna pitkästä aikaa kirjoittamaan.

– Ymmärsin vuoden aikana, että kun saan tarpeeksi tehdä omia juttuja, pysyn järjissäni. Omat ajatukset hahmottuvat parhaiten kirjoittamisen kautta.

– Sen verran olen viisastunut, että enää en tee kahta isoa tuotantoa päällekkäin. Joillekin se voi sopia, mutta minä en siihen pystynyt.

Vuoden aikana syntyi myös uusi hahmo Kurjakylän Tiltu, jonka myötä hän uskaltautui taas mukaan Putoukseen.

– Televisiolla ei ehkä ole nykyään ihan niin paljon valtaa kuin omassa lapsuudessani, mutta koen isoa vastuuta näyttää esimerkkiä siitä, että nainen voi olla myös televisiossa mitä vain. Myös hauska!

Vierailija

Pilvi Hämäläinen on loistava näyttelijä.
Make-vauva kuuluu Putouksen top3:een.
Muutkin hahmot on hyviä. Tuija Eronen sattui liian kipeästi, eikä siksi pärjännyt.
Se ei ollut hauska, vaan surullinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla