Kaksi vuotta sitten Pauliina Paakkinen ei vielä suostunut yöpymään mökillään.
Kaksi vuotta sitten Pauliina Paakkinen ei vielä suostunut yöpymään mökillään.

Yksi keino helpottaa Pauliina Paakkisen mökkiyöpymisiä, ja se liittyy osin aamuvirkkuuteen.

Kesämökki järven rannalla. Se on monen suomalaisen unelma – mutta ei kaikkien.

Pauliina Paakkinen, 46, oli viettänyt suvun mökillä kesät lapsuudesta saakka. Myöhemmin hän mökkeili siellä puolisonsa ja lapsiensa kanssa.

Hän tiesi, että vanha hirsitalo päätyisi hänelle jossain vaiheessa – mutta hän ei arvannut, että olisi jo nelikymppisenä sen omistaja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mökki ei kuulunut suunnitelmiini mitenkään tässä elämänvaiheessa, Pauliina sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Erosin puolisostani neljä vuotta sitten. Pari vuotta sen jälkeen, keskellä uutta sinkkuelämääni, minulla oli yllättäen kesämökki. Enkä ole yhtään perinteinen mökki-ihminen. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni ja käytän rahani mieluummin lentolippuihin. Haaveilen myös, että asuisin joskus osittain Keski-Euroopassa. 

Mökki oli aina ollut tosi tärkeä paikka, eikä Pauliina missään vaiheessa miettinyt siitä kieltäytymistä. Ei, vaikka häntä pitkään pelotti mennä yksin mökille. 

Ensimmäisen kesän hän vietti mökillään tiiviisti lapsiensa ja ystäviensä kanssa eikä ollut hetkeäkään yksin siellä.

– En ole koskaan aiemminkaan ollut yksin mökillä. Olen kyllä matkustanut yksin ja viihdyn omassa seurassani, mutta vanhassa hirsitalossa keskellä metsää on jotain pelottavaa – varsinkin yöllä. Jo lattialankkujen narina sai alkuun oloni levottomaksi, Pauliina naurahtaa.

”Voittajafiilis oli melkoinen”

Kun ensimmäinen kesä mökinomistajana oli ohi, Pauliina taisteli talven muun muassa monien työhaasteiden kanssa. Hän huomasi ajattelevansa yhä useammin mökkiään keskellä työarkeaan.

Hän oli miettinyt vuosien varrella, mitä hän haluaisi tehdä mökillä; siellä oli ja on yhä hänen mukaansa paljon päivitettävää. Satavuotias talo oli joskus toiminut kahden perheen kotina, ja se oli pysynyt samannäköisenä lähes 1960-luvulta saakka.

Hirsitalon tunnelman ja sisustuksen pohtiminen rauhoitti. Pauliina keräsi voimiaan ja päätti, että seuraavana vuonna hän yöpyisi mökillä yksin.

Kun uusi mökkikausi alkoi, Pauliina kunnosti mökkiään aktiivisesti.

Välillä mökkipuuhat olivat kuin meditaatiota, toisinaan ne muistuttivat työleiriä, Pauliina sanoo.

Hän maalasi vanhoja mäntypaneeleita, sisusti mökkiä maailmalta hankkimillaan kankaillaan ja rohkaistui miettimään pelkojaankin. Hän yllättyi, kuinka konkreettinen uuden tekeminen juurrutti häntä lisää vanhaan taloon.

Ensimmäisen kerran Pauliina yöpyi yksin mökillään pääsiäisenä vuosi sitten. Etukäteen ajatus pelotti, hän myöntää.

Hän oli menossa tekemään kevätsiivousta ja mielessä pyöri yöpyminen. Mutta hän jätti päätöksen tekemisen mökille.

Kuuntelen itseäni ja teen kuten sillä hetkellä tuntuu hyvältä, Pauliina muistutti itselleen pääsiäismökkimatkallaan.

– Lopullinen päätös yöpymisestä syntyi sen varjolla, että halusin ottaa mökin konkreettisesti haltuuni. Minusta tuntui, että teen sen symbolisesti jäämällä yksin yöksi. Ensimmäinen yö pelotti eikä uni meinannut tulla, mutta tarve jäädä oli voimakkaampi kuin lähteä ja voitti pelon. Sen jälkeen jääminen on ollut kerta kerralta helpompaa, Pauliina myöntää.

– Kun ensimmäinen yö yksin mökillä oli ohi ja aamu valkeni, voittajafiilis oli melkoinen. Hiljalleen vietin mökillä useampia päiviä ja öitä yksin. Yhtenä elokuun iltana olin uimassa, kun minut valtasi täysin yllättäen syvä rauha. Katselin ympärilleni ja sanoin itselleni, että ’tämä on minun mökkini, eikä täällä ole mitään pelättävää’. Sen jälkeen minua ei ole pelottanut kertaakaan.

”Mökki opettaa kärsivällisyyttä”

Nyt Pauliina on käynnistänyt kolmannen kesäkautensa omalla mökillään, jossa hän käy muutaman viikon välein.

Vielä kymmenen vuotta sitten tällainen tilanne tässä iässä olisi tuntunut täysin mahdottomalta ajatukselta, hän mainitsee.

Tänä kesänä hän uskoo viettävänsä enemmän aikaa mökillä kuin aiemmin koronatilanteen vuoksi. Hän oli jo ostamassa lentolippuja heinäkuuksi, mutta luopui siitä ajatuksesta. Nyt hänellä ei enää ole pakottavaa tarvetta hypätä koneeseen.

Ensimmäisen mökkireissunsa tänä vuonna Pauliina aloitti yöpymällä hirsitalossa yksin.

– En vieläkään osaa yöpyä täysin luontevasti yksin enkä voisi viettää koko kesää mökillä, mutta sinne meneminen tuntuu aina ihanalta ja olen voittanut pelkoni. Keväällä minulla on aina hinku päästä sinne, mutta syksyisin en viihdy siellä ilman muiden seuraa.

– Selviydyn öistä nyt paremmin, kun menen aikaisin nukkumaan. Kesäiltoina rauhoitun makuuhuoneessa varhain enkä valvo pitkään. Se auttaa, kun tiedän, miten ihanaa mökillä on herätä kesäaamuina.

Pauliina luottaa selviytyvänsä vanhan hirsitalon kanssa niin henkisesti kuin fyysisesti. Hän sanoo olevansa luonteeltaan sellainen, että uskoo asioiden aina järjestyvän. Hän yrittää olla huolehtimatta etukäteen ja on oppinut pyytämään apua muilta.

Mökin ympäristössä on tuttuja naapureita, ja mökkimatka on kohtuullinen, noin 150 kilometriä.

Mitään modernia mökkiä Pauliina ei aio hirsisestä vapaa-ajantalostaan rakentaa. Semmoinen toisi liikaa kulujakin; nyt hän pitää mökkikustannuksiaan kohtuullisena. Siellä on ulkovessa ja sähköt. Vesi pitää kantaa sisälle.

– En ole koskaan ennen pitänyt itseäni remontoijana, mutta olen oppinut tekemään paljon ja muokkaamaan paikasta omannäköiseni. Tämä yllättäen elämääni tupsahtanut mökki on ehkä kiinnekohtani, joka opettaa minulle kärsivällisyyttä. Hommat eivät lopu koskaan kesken, ja alan hetkittäin ymmärtää, ettei mökki tule koskaan valmiiksi. Se on hieno asia. Onneksi olen huomannut, kuinka apua saa yllättäviltä tahoilta, kun rohkaistuu vain kysymään.

Pauliina on itse kunnostanut ja maalannut mökkinsä ulkoseinät.
Pauliina on itse kunnostanut ja maalannut mökkinsä ulkoseinät.

”Luotan, että ihana mies saapuu”

Pauliinan haaveena on, että hän voisi joskus vuokrata mökkiään tutuille perheille.

Ennen kaikkea hän haluaa mökistään kokoontumispaikan, jossa hän tapaa ystäviään.

Hän kertoo, että ystäväpiiri muuttui osin eron jälkeen, ja se vaikuttaa hänen elämäänsä tällä hetkellä. Hän on käynyt treffeillä ja tapaillut uusia ihmisiä.

Lisäksi hän on huomannut, että joillakin asioilla ja ihmisillä vain on oma aikansa – kunnes ne katoavat.

– Elämääni on tullut uusia rakkaita sekä uudelleen löydettyjä vanhoja ystävyyssuhteita. Silti moni ystävä on parisuhteessa ja sinkkuelämä on erilaista.  Tässä iässä toiveet kumppanin suhteen ovat erilaisia. Tiiviin perhe-elämän olen jo saanut, ja nyt toiveeni liittyy enemmän itsenäiseen, aikuiseen kumppaniin. Mieheen, joka olisi mieleltään riittävän eurooppalainen, mutta viihtyisi myös välillä mökillä.

– Elämä yllättää meidät usein upeilla asioilla ja tämä mökkiin liittyvä matka on yksi sellainen. Luotan siihen, että polulleni saapuu vielä ihana mies oikealla hetkellä.

Pauliina sanoo miettivänsä usein, että mitä hän menettää, jos hän ei menekään mökilleen.
Pauliina sanoo miettivänsä usein, että mitä hän menettää, jos hän ei menekään mökilleen.

Kerro tarinasi

Oletko sinä voittanut pelkosi? Tai oletko tehnyt ison elämänmuutoksen?

Jos sinua voi haastatella elämänmuutoksesta, lähetä sähköpostia ja kerro lyhyesti itsestäsi: annakaisa.vaaraniemi(a)sanoma.com

vuoden hölmön juttu

Jos elämän suurin ongelma on pelätä mökillä oloa yksin,ehkä kannattaa pitää tieto itsellään.Prinssi rohkeita ei kasva joka niemestä,notkeammassa tai saarelmassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla