Paula Koivuniemen kokema äitiys 1970-luvulla oli aivan erilaista kuin hänen ystävänsä Merja Larivaaran. "Kun Toni syntyi, olin vain 22-vuotias. Tuntuu, että äitiys jäi minulta jollain tapaa kokematta", Paula kertoi vuonna 2008.
Paula Koivuniemen kokema äitiys 1970-luvulla oli aivan erilaista kuin hänen ystävänsä Merja Larivaaran. "Kun Toni syntyi, olin vain 22-vuotias. Tuntuu, että äitiys jäi minulta jollain tapaa kokematta", Paula kertoi vuonna 2008.

Sydänystävät Paula Koivuniemi ja Merja Larivaara kertoivat Me Naisten haastattelussa vuonna 2008, miten aikuisiällä solmittu ystävyys toimii kotona ja kulisseissa. – Kaverin apuun voi luottaa aina, oli tilanne, mikä tahansa.

Kuka hakee Aarnen lentokentältä? Minä voisin ajaa, jos tarvitsette
apua. Entä mitä pojat tykkäsivät niistä New York -paidoista, jotka toin tuliaisiksi? Paula Koivuniemi kyselee Merja Larivaaran lasten
perään.

Kun ystävättäret tapaavat lounaalla, puhe kääntyy hetkessä Merjan lapsikatraaseen. Merja on herännyt ennen aamukuutta keittämään puuroa pesueelleen, Paula taas nukkunut pitkään ja äsken vasta lähtenyt aamukahvinsa ääreltä.

Neljän lapsen äidin ja sinkun päivärytmit kulkevat eri tahtiin, mutta
tässä ystävyydessä se on vain plussaa.

– Juuri erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi pystymme auttamaan
toisiamme. Kaveri tulee heti hätiin, jos toinen on pulassa.

Ei mikään varamummo

Paula on säännöllinen vieras Merjan ja Kari-Pekka Toivosen perheen luona Porvoossa. Helsingin keskustassa asuvalle laulajattarelle ystäväperheen kotitalo maaseudulla on kuin kadotettu idylli, pakopaikka hektisen arjen keskellä.

– Pyrähdän usein Porvooseen autollani. Ilmapiiri siellä on mahtava,
unohdan stressin ja paineet ja rauhoitun täysin. Monesti siellä on pöytä katettuna, Merja on tehnyt hienon salaatin ja leiponut ihanan piirakan. Sitten jutellaan ja syödään.

Toista on Paulan luona: jääkaapissa on vain sampanjaa ja juustoa, ja yleensä vieraiden on paras tuoda omat syötävät mukanaan. Keittiö ei Paulan paikka.

– Rakastan Merjan perhettä ja haluan kuulua siihen juttuun. Ihailen heidän tapaansa elää. Merja on uskomaton ihminen, hänellä on kaikki langat käsissään. On koti, lapset, mies, ura ja ystävät.

Myös Merjan lapset Meeri, Aarne, Akusti ja Aatos, ovat Paulalle läheisiä ja tärkeitä. Akustin päiväkodissa helmistä väkertämä ystävänpäiväsydän on löytänyt arvoisensa paikan Paulan pianon päältä. Pienimpien vierailu saa hymyn nousemaan silmiin asti.

– Ensitöikseen pojat kysyivät minulta askalteluvälineitä, eikä minulla ole
mitään sellaisia askaltelujuttuja! Täytyy pian hankkia tarvikkeita heitä varten ja pieni pöytä, jonka voi ottaa esille, kun pojat tulevat, Paula suunnittelee ja imitoi pikkuisten puhetapaa.

Paulalle lapset ovat lahjomatonta ja vilpitöntä seuraa, joita ei kiinnosta
läheisen aikuisen tai hoitajansa julkkisarvo. Hän ei liioin ole lapsille mikään varamummo vaan pelkkä Paula vain.

– Eivät lapset tiedä, kuka Paula Koivuniemi on muulle maailmalle. He rakastavat häntä omana itsenään. Lasten ja ystävien seurassa hienointa on juuri se, että tulee varmasti kohdelluksi juuri sellaisena kuin on. Lähipiiri pitää huolta silloinkin, kun työssä tulee takkiin tai elämässä on epäonnea, Merja sanoo.

Erilainen äitiys

Paula on itsekin äiti: jo aikuinen poika Toni seurasi vanhempiensa jalanjälkiä ja on ammatiltaan muusikko. Paulan 1970-luvulla kokema äitiys oli kuitenkin aivan erilaista kuin ystävättären tänään.

Paula lähti keikoille jo kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Vauvan oli kuljettava mukana reissuilla, sillä myös lapsen isä soitti samassa bändissä. Kun muusikkopariesiintyi ravintoloissa, Paula pyysi henkilökuntaa tarkistamaan keikan aikana, oliko poika herännyt takahuoneessa.

– Olin niin nuori silloin, vain 22-vuotias. Tuntuu, että äitiys jäi minulta
jollain tapaa kokematta. Jos jonkin kohdan eläisin toisin, niin ehkä äitiyteni alun. On kuitenkin hienoa, että nyt minulla on jo aikuinen poika, jonka kanssa voimme olla kavereita.

Merjan vanhimpien lasten kanssa Paulalle on jo ehtinyt kehkeytyä hauskoja perinteitä. Kerran vuodessa kolmikko esimerkiksi tekee retken Helsinkiin Linnanmäelle. Automatkalla on aikaa jutella, perillä heilutaan härveleissä ja lopuksi käydään syömässä.

– Isoilla lapsilla on omat juttunsa Paulan kanssa, ja pienimmillä omansa.
Pidän tärkeänä, että lapsilla on ympärillään turvallisia aikuisia, joiden seurassa he saavat harjoitella elämää irti omasta perheestään. Arvostan myös sitä, että tietyt asiat toistuvat ja pysyvät, lapsille muodostuu perinteitä. Niiden tärkeys korostuu nykyään, kun kaikki vain tuntuvat hoitavan asioita omillaan, muista piittaamatta, Merja pohtii.

Tyttöjen kesken

Paula ja Merja tutustuivat 1990-luvun alussa, kun meikkitaiteilija Raili Hulkkonen esitteli heidät toisilleen. Merja oli juuri tehnyt hienon roolin elokuvassa Kaivo ja eli intensiivistä työvaihetta.

Kun Paulallakin pukkasi keikkoja 150 esiintymisen vuosivauhdilla, ystävyys joutui odottelemaan taustalla.

– Tuohon aikaan minulla ei ollut muuta kuin työ. Seurasin laajasti klassista
ja kevyttä musiikkia ja olin käynyt Paulankin keikalla. Teattereissa istuin
harva se ilta, Merja muistelee.

Merjan oli pakko vähentää töitään, kun hän perusti oman perheen. Vasta
silloin naisten ystävyydellekin löytyi enemmän aikaa.

– Kyllä sitä omanlaisensa ihmisen heti tunnisti. Aika pian aloimme puhua,
mitä voisimme tehdä yhdessä, miten yhdistää kummankin ammattitaito,
Merja kertaa.

Yhteinen ja molemmille mieluinen sekä tärkeä produktio Naiset ensin
valmistui viimein vuonna 2002.

Taiteilijanaiset ovat myös toistensa faneja ja käyvät katsomassa toistensa
näytelmiä ja konsertteja. Edelliskerralla Merja lähti yhdessä lapsuudenystävänsä kanssa Paulan konserttiin Ouluun ja biletti yleisön seassa kuin teini. Toisinaan hän poikkeaa Helsinkiin yökylään Paulan luo.

– Eikä me silloin kotona notkuta. Kyllä me lähdemme pyörähtämään jossain, minäkin kun käyn juhlimassa tosi harvoin. Ainakin menemme ulos syömään ja sitten ehkä kurkistamme varoen jonnekin jatkopaikkaan, Paula nauraa.

– Tosin Paulan seurassa on kuin lähtisi kärpäspaperin kanssa liikenteeseen, Merja jatkaa.

– Älä nyt yritä yhtään! Vaikka onhan se kivaa, kun päät kääntyvät, Paula
myöntää.

– On tärkeää, että meillä on myös ihan omia hetkiä, jolloin voimme rauhassa vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ilman mitään härdelliä ympärillämme, Merja sanoo.

Kun Paula täytti 60 vuotta, hän ei halunnut viettää merkkipäivää
vaan matkusti kahden ystävättärensä kanssa Pariisiin. Railin ja Merjan kanssa vietetty pitkä viikonloppu oli täynnä yllätyksiä aina Paulalle varatusta omasta autonkuljettajasta alkaen.

Myöhemmin kolmikko meni katsomaan ravintolashow’ta, mutta kesken
kaiken valokeila kohdistettiin yleisössä istuvaan Paulaan, ja koko sali nousi laulamaan onnittelulaulua päivänsankarille. Kotimatkalleen naiset pukeutuivat hienoimpiinsa, ja Paula sai kutreilleen kruunun.

– Kun jengi vähän ihmetteli lentokentällä, kerroin olevani Miss Universum
vuosimallia 1974.

Tunteet julki

Paulan ja Merjan mukaan ystävyyden ykkösasioita ovat luotettavuus ja avunanto. Se, että kaveri on heti valmis auttamaan, puolin ja toisin.

Tyypillinen tapaus sattui pari vuotta sitten, kun Paulan keikkapaikaksi paljastui tila, jonne ei mahtunut bändiä eikä pianoa. Vaikka Merja oli synnyttänyt kuopuksensa vain pari viikkoa aiemmin, hän riensi hätiin haitareineen. Yleisö oli show’sta haltioissaan, ja juuri ennen keikkaa syötetty vauvakin tuhisi tyytyväisenä Paulan managerin hoivissa.
Paula puolestaan jelppii Merjaa lastenvahtina ja kuljetusapuna.

– Paula jos joku, on auttamishalussaan aina hereillä. Tarvitsee tuskin edes
kysyä, ja hän on jo hoitanut puolet kaikesta. Hän osoittaa ystävänä uskomatonta luotettavuutta, välittämistä ja huolenpitoa, Merja kuvailee.

Paulan ja Merjan ikäerolla ei ole ollut merkitystä heidän ystävyyssuhteessaan. Paula ei ole ollut Merjalle äiti- eikä opettajahahmo.
Kun ystävät aikoinaan harjoittelivat yhteistä show’taan, Paula jännitti,
miten hän selviäisi puheosuuksistaan, eihän hänellä ollut näyttelijän
ammattitaitoa.

Merjan antama kannustus herätti kuitenkin itseluottamuksen ja
lavalla Paula rupatteli kuin vanha tekijä.

– Toisen kunnioitus, kuunteleminen ja tilan antaminen ovat oleellisia asioita ystävyydessä ja työssä. Tuemme toisiamme vuorotellen, Merja sanoo.

– Huomisissa kiertuemainosten kuvauksissa Paula on taas kuin pikkutyttö, kipsuttelee korkokengissään ja kyselee, miten olla. Siellä hän luottaa ohjaukseeni, kun sanon, miten tehdään ja että otetaanpas rauhallisesti. Mutta kun hän sitten esiintyessään sytyttää ne paulakoivuniemi-valonsa, sen tilanteen edessä minä voin vain kumarrella.

Naisten mukaan aikuisiällä solmitut ystävyyssuhteet ovat usein realistisempia kuin nuoruuden suhteet. Ajan rajallisuuden ymmärtää paremmin eikä asioista tehdä liian monimutkaisia. Paula ja
Merja eivät tunne toistensa kaikkia elämänvaiheita, mutta he ovat toisilleen läsnä nyt tässä hetkessä. Molemmilla on myös lapsuudenystävänsä, joiden kanssa voi jakaa eri asiat. Tärkeät muistot voivat syntyä milloin vain, kunhan on ihmissuhteissaan avoin.

– Kun menetin hyvin läheisen mummoni, mietin, että hän varmasti tiesi,
mitä kaikkea tunsin häntä kohtaan. Samoin uskon, että tässäkin ystävyyssuhteessa katseita, halauksia ja sanoja on matkan varrella jaettu niin paljon, ettei ole jäänyt epäselväksi, mitä toisistamme ajattelemme, Merja sanoo.

Tahti jatkuu Merjalla ja Paulalla on takanaan pitkä ja näyttävä ura. Kumpikin taiteilija on tahollaan arvostettu ammattilainen ja onnistunut uudistumaan ja tekemään monipuolisia ja yllättäviäkin töitä.

Viiden vuoden tauon jälkeen juurilleen Helsingin Kaupunginteatteriin
palannut Merja nauttii jälleen täysillä teatterin tekemisestä.

– Kaupunginteatteri on minulle unelmatyöpaikka. Olen saanut työskennellä siellä haluamallani tavalla ja ottaa myös perheeni huomioon.

Paulan yhteistyö rokkareiden kanssa sekä suosio underground- ja homopiireissä ovat herättäneet huomiota ja tuoneet kestotähdelle uusia kuulijoita.

Myös Merja aikoo tahkota muutamia Paulan festarikeikkoja lastensa kanssa.

– Kaksi vanhintani ovat nyt festari-iässä. Heidän kanssaan minäkin voin nyt aloittaa festarielämän, josta en nuorena oikein päässyt jyvälle, Merja innostuu.

– Ja hei, lapsethan voivat tulla minun kyydissä. Kiepsautetaan autolla sinne, heitän keikan ja ajellaan yhdessä takaisin himaan, Paula ehdottaa.

Lue myös:

Paula Koivuniemi kaahailuistaan: "Olen ajanut kuolemaa halveksien"

Tästä asiasta Paula Koivuniemi kärsi vuosia

Paula Koivuniemi: ”En ole käynyt kasvoleikkauksessa”

Paula Koivuniemi Ilkka Kanervasta: "Pidämme toisistamme huolta"

Paula Koivuniemi vuonna 1997: "Hannu antaa virtaa"