Kuva: Juha Nurmi / Uudenmaan Partiopiiri. Kuvassa esiintyvä partiojohtaja ei ole kirjeen kirjoittanut Anni.
Kuva: Juha Nurmi / Uudenmaan Partiopiiri. Kuvassa esiintyvä partiojohtaja ei ole kirjeen kirjoittanut Anni.

Oletko ajatellut, että lapsesi harrastusta saattaa vetää vapaaehtoinen ohjaaja? 

Joka syksy Suomessa pyörähtää käyntiin lukuisia harrastuksia, joita pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Esimerkiksi partiossa tehdään vuosittain kolme miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä – tämä vastaa 1 800 nuorisotyöntekijän työpanosta.

Joskus lastansa harrastuksiin kuskaavalta vanhemmalta unohtuu, että kyseessä on harrastus myös ryhmänvetäjälle, kertoo Me Naisten haastattelema partiojohtaja Anni, 26.

Hän kirjoitti avoimen kirjeen, jonka jokaisen harrastajan ja heidän vanhempiensa kannattaa lukea. 

”Teen partiota täydellä sydämellä ja nautin siitä, että saan omasta ajastani antamalla mahdollistaa lapselle harrastuksen. Mikäli tämä harrastus ei olisi minulle rakkaus, en varmasti käyttäisi siihen useita tunteja. Olen ylpeä partiolaisuudestani ja tiedän, että monet arvostavat vapaaehtoisesti antamaani aikaa. 

Sinä äiti tai isä, joka tuot lapsesi partioon, luulitko, että aikaani menee viikossa sen puolentoista tunnin kokoontumisen verran? Se on vain murto-osa ajasta, jonka panostan lastesi harrastamiseen.

Aikaani kuluu harrastusmatkoihin, toiminnan suunnitteluun ja valmisteluihin. Käyn omalla vapaa-ajallani kaupassa ostamassa askartelutarvikkeita.

”Jos sairastun, en saa partiosta sairaslomaa”

Olen käyttänyt omia viikonloppuja johtajakoulutuksen käymiseen ja tapaan säännöllisesti muiden ryhmänjohtajien kanssa. Yhdessä muiden ohjaajien kanssa pyöritämme lippukunnan eli paikallisyhdistyksen toimintaa.

Jokainen tapahtuma myös vie oman aikansa. Joka kerta, kun lapsesi lähtee partioretkelle viikonlopuksi ja sinä saat hieman vapaa-aikaa, minä uhraan saman verran omaa aikaani siihen, että sinun ja muiden lapset saisivat mahdollisimman hyvän kokemuksen. 

En saa palkkaa tästä. Itse asiassa maksan siitä, että saan tulla pitämään partiota. 

Minulla on kaksi lasta. Koko perheeni joustaa harrastukseni vuoksi. Mieheni joustaa silloin tällöin omista töistä. Jos sairastun, en saa partiosta sairaslomaa, vaan järjestän itse sijaisen ryhmälleni. 

Negatiivinen palaute harmittaa. Ettekö taaskaan tehneet nuotiota? Miksi ette tehneet solmuja tällä kertaa? Vetämäni partioryhmä kokoontuu kaupungissa seurakuntatalolla, joten aivan joka kerralla ei ole realistista päästä luontoon nuotioita tekemään. Joskus kysytään, miksi partiossa leikitään liikaa. Jos olisit itse 15 lapsen kanssa puolitoista tuntia, ymmärtäisit kyllä, miksi partioon kuuluu paljon leikkimistä taitojen oppimisen lisäksi. 

Te vanhemmat saatatte laittaa minulle viestiä mihin tahansa aikaan vuorokaudesta ja olettaa, että vastaan heti. Ryhmän toiminnasta saa kysyä milloin tahansa, mutta jos esimerkiksi kesälomalla pitää vastata turhanpäiväisiin kysymyksiin merkeistä tai jos samaa kysymystä kysytään kymmenettä kertaa, menee se vähän liiallisuuksiin. Liiallisuuksiin menee myös se, kun kysytään jotain asiaa, joka on aiemmin kerrottu esimerkiksi jonkun tapahtuman tiedotuskirjeessä. 

”Viestiä saattaa tulla samaan aikaan jopa neljältäkymmeneltä vanhemmalta”

Onhan se niin paljon helpompaa sinulle, vanhempi, käyttää minun aikaani. Tuskin viestiä lähettäessäsi ajattelet, että minulla saattaa olla kolme sudenpenturyhmää samaan aikaan ja viestiä saattaa tulla samaan aikaan jopa 40 vanhemmalta.

En pyydä teiltä vanhemmilta vanhemmilta paljoa. Vastineeksi siitä, että lapsesi saa harrastuksen, jossa käydä joka viikko, ja retkeilykokemuksia viikonloppuisin, toivoisin vain, ettei toiminnasta valiteta, eikä turhia viestejä tulisi liikaa. Ja että ohjeita noudatettaisiin. Jos on ilmoitettu, että tällä kertaa partioon pitää pukeutua lämpimästi, mieltä ei lämmitä kovin paljoa lapsi, joka ilmestyy ilman sopivia varusteita. Tämä jarruttaa koko ryhmän toimintaa.

Kyllä te vanhemmat osaatte arvostaakin tekemääni työtä. Joskus ostatte kalliita lahjoja, mutta kaikista eniten merkitsevät sananne. Parhaiten jäi mieleen kädenpuristus ja sanallinen kiitos siitä, että olen pystynyt tarjoamaan turvallisen ympäristön, johon koulussa ei pystytä.

Partiossa on johtajapulaa jatkuvasti. Toivottavasti yhä useampi vanhempi uskaltaisi itse tulla mukaan toimintaan – näin te mahdollistatte harrastuksen omalle ja muiden lapsille sekä voitte saada merkityksellistä tekemistä omaan elämään. Kaikki ovat tervetulleita partioon!” 

Viivimaria

Partiojohtaja Anni, 26, väsyi vanhempien valituksiin: ”Ihmetellään, miksemme taaskaan tehneet nuotiota”

Partio on erittäin hyvä harrastus, joka opettaa lapselle itsenäisyyttä, johtajuutta, vastuuntuntoa, puhumattakaan ensiaputaidoista, käden taidoista, kokkaustaidoista jne. Sieltä saa parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä, kokemuksia leireiltä, johtajakoulutusta, luonnossa liikkumista jne. Nämä vanhemmat, jotka vaativat partionjohtajilta palveluita, aiheuttavat ryhmien lopettamisen. Partiohenkeen kuuluu, että lauman johtajina on usein vain muutaman vuoden laumalaisia vanhemmat johtajat. Jos...
Lue kommentti
Vierailija

Partiojohtaja Anni, 26, väsyi vanhempien valituksiin: ”Ihmetellään, miksemme taaskaan tehneet nuotiota”

Vierailija kirjoitti: Hyvänen aika. Tämä marttyyri-Anni kuulostaa siltä, että partion vetäminen ei enää ole hänelle se kiva vapaaehtoisharrastus, vaan perässä kiskottava kivireki. Vuoden tai parin tauko voisi tehdä ihan hyvää! Ja kyllä, olen itsekin vapaaehtoishommissa parissa järjestössä, mutta homma on niin kivaa ja kiinnostavaa, ja samanhenkiset ihmiset mukavia, etten itse ole ahdistunut vanhempien tai osallistujuen tekstarikyselyistä tai siitä, että joku on unohtanut jonkun varusteen kotiin...
Lue kommentti

Syksyllä Vain elämää -ohjelmassa nähtävä Lauri Ylönen kertoi kieltäytyneensä ohjelmaan osallistumisesta useaan otteeseen.

The Rasmus -yhtyeen laulaja Lauri Ylönen oli vain 16–vuotias, kun yhtye löi läpi. Hypeen liittyi myös ikäviä lieveilmiöitä.

– Olimme teinibändi ja monien tyttöjen seinillä julisteissa. Se ärsytti jäbiä ja uran alkuaikona lavalle lensi pulloja ja muuta roinaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, Lauri sanoo.

Vakavin tilanne sattui, kun Lauri oli 25–vuotias. Salon keikalla yksi yleisöstä nousi lavalle ja iski leatherman-puukon lähelle laulajan kaulavaltimoa.

– Tilanne oli sekava. Pelästyin todella, sillä olisin voinut kuolla. Puukon kaikki terät olivat pystyssä.

– Lähdin lavalta ja Eero tuli huutamaan mikrofoniin, että kuka vittu se oli. Fanit ottivat tekijän kiinni, sen jälkeen paikalle tulivat poliisit, Lauri muisteli Vain elämää -ohjelman lehdistöpäivässä.

”Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä.”

Laulaja on yksi syyskuussa alkavan kauden artisteista. Kuvaukset nostivat vanhoja muistoja pintaan.

– Kyllä tapahtunut oli useasti mielessä. Kun astuin lavalle ja valot häikäisivät niin, että en näe yleisöä, mietin, että voiko tuolla olla taas joku sekopää, Lauri sanoo.

– Nykyään tapahtunut tulee mieleen harvemmin. Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä. Mutta tuollaisille ajatuksille ei saa antaa liikaa valtaa.

Kahden pojan isä

Yhtyeen menestys on vienyt Lauria ympäri maailmaa. Viime vuodet hän on asunut Kaliforniassa, jonne hän muutti ex-vaimonsa Paula Vesalan kanssa. Parilla on 10–vuotias Julius-poika.

”Toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut.”

Lauri sai viime vuoden lopussa toisen pojan nykyisen avovaimonsa Katriina Mikkolan kanssa. 

– Siitä on tosiaan kymmenen vuotta, kun olen viimeksi vauvan kanssa säätänyt. Vähän on pitänyt muistella, että miten tämä nyt menikään. Käytännön asioissa osaan ottaa iisimmin, Lauri sanoo.

– Toisaalta toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut. Se sai alkunsa kun ensimmäinen lapsi syntyi. Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin. 

Kiertueella vapaa vastuusta

Ihmisenä Lauri arvelee muuttuneensa 25 Rasmus-vuoden aikana vähän.

– Se ehkä johtuu siitä, että lyötiin hetkessä läpi, kupla sulkeutui ja jäimme sen sisään. Meillä on perheitä ja lapsia, mutta kun lähdetään keikkareissuille, kaikki on samanlaista, epätodellista. Siellä ei ole vastuita ja sääntöjä, Lauri sanoo.

– Sama pikkupoika näkyy välillä isän roolissa. Kun muut aikuiset vaikka juttelevat ja juovat lasten synttäreillä kahvia, niin tykkään riehua lasten kanssa.

”Vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani.”

Laurissa on myös introvertimpi puoli.

– Sen takia kieltäydyin monta kertaa Vain elämää -ohjelmasta. Se on niin intiimi, eikä siellä voi olla tuppisuuna. Nytkin vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani, mutta kuvaukset olivat mahtava kokemus.

The Rasmus julkaisee 14.9. uuden singlen, jonka Lauri on kirjoittanut yksinäisyydestä.

Jeppis

Toisen lapsen syntymä pahensi Lauri Ylösen kuolemanpelkoa: ”Nyt pelkään jopa lentämistä”

"Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin." Ymmärrän tunteen, en halua olla ilkeä vaan lohduttava, maailmassa ei ole koskaan ollut korvaamatonta ihmistä... elämä jatkuu vaikka kuka kuolisi. Ei kannata stressata turhaan vaan nauttia päivästä kerrallaan lapsen kanssa, elämä kyllä jatkaa kulkuaan kaikesta huolimatta tapahtui mitä tapahtui.
Lue kommentti

Susanna Mikkonen lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa, ja sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

Jussi-palkittu näyttelijä Susanna Mikkonen, 50, palaa kuuden vuoden tauon jälkeen hetkeksi näyttelijän töihin. Susanna lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa ja lopetti tuolloin samassa myös työskentelyn Takomo-teatterissa, jonka yksi perustajajäsenistä hän myös oli.

– Kaipasin tuolloin muutosta, olin tehnyt näyttelijän työtä kaksikymmentä vuotta ja koin teatterissa apurahojen jatkuvan hakemisen raskaana. Freelancerina halusin myös vakautta talouteeni.

Sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

– Minua ärsytti, kun en ymmärtänyt mitä rakennuskokouksissa ja työmaalla puhuttiin.

Susanna päätti opiskella työn ohella rakennuspiirtäjäksi. Tällä hetkellä hän opiskelee rakennusinsinööriksi.

– Onhan alan vaihdos herättänyt paljon ihmetystä. Nykyään opintoja voi kuitenkin tehdä työn ohessa. Muistin myös, että olin koulussa pitkän matikan lukija, joka loi uskoa, että kyllä selviäisin opinnoista.

Alan vaihtaminen ei ollut pelkästään helppo päätös.

”Näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Otin sen merkkinä.”

– Valinnat ovat aina myös kivuliaita, sillä jostain joutuu luopumaan. Minua ei pelottanut, sillä uskon, että asiat menevät luonnollisesti. Itsensä kuunteleminen on tärkeää. Uskon unityöskentelyyn ja unisymbolien kautta oman intuitiivisen äänen kuunteluun.

– Siinä vaiheessa, kun pohdin mihin asettuisin, näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Tavallaan otin sen merkkinä, että löytäisin vielä elämäntehtäväni.

Viisikymppisenä Susanna kokee, että alan vaihtaminen on helpompaa kuin ruuhkavuosina. Susanna asuu yksin kissojen kanssa, kun täysi-ikäinen poika on muuttanut kotoa pois.

– Ylimääräistä vapaa-aikaa on enemmän. Niin ihanaa kuin Netflix-sarjojen ja elokuvien katsominen olisi, olen käyttänyt aikani opiskeluun. Haluan tehdä elämässä merkityksellisiä asioita, Susanna kertoi Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa.