Me Naiset
|
Marjut Laukia
Natalia Salmela. Kuva: Sanoma-arkisto / Päivi Anita Ristell
Natalia Salmela. Kuva: Sanoma-arkisto / Päivi Anita Ristell

Miten köyhä lapsuus tai nuoruus on vaikuttanut sinun elämääsi? Kerro se meille kyselyssä!

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen teema on lasten ja nuorten koulutus. White Trash Disease -blogin pitäjä, niin sanotusta panopastareseptistä tunnettu Natalia ”Nata” Salmela kertoo tuoreessa blogikirjoituksessaan, miten köyhyys vaikutti hänen elämäänsä lukioikäisenä.

Vaikka Suomella on maine ilmaisen koulutuksen maana, esimerkiksi lukion tai toisen asteen ammatillisen koulutuksen kirja- ja tarvikehankinnat voivat olla joillekin kotitalouksille liian iso kustannus.

Niin myös Natalle ja hänen perheelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Lukioikäisenä opinnoissa edetäkseen piti hankkia lukiokirjat, muut opiskeluvälineet, kuten lehtiöt ja muistiinpanovälineet, funktionaalinen laskin pitkää matikkaa varten, matkakortti perille päästäkseen, urheiluvälineet liikunnan tunneille, silmälasit nähdäkseen taululle. Nämä saattavat kuulostaa ihan tavallisilta välineiltä, joiden kustannusta moni nuori tuskin edes ajattelee vanhempien maksaessa mukisematta kaiken, mutta vähävaraisille nuorille, jollainen itsekin olin, tällainen listaus tuottaa ihan todellisia haasteita”, hän kirjoittaa blogissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän itse kertoo turvautuneensa kaikenlaisiin keinoihin hankkiakseen opiskelussa tarvittavat välineet – kerran jopa varastamiseen. Käytettyjen kirjojen kumittaminen tyhjäksi tuli tutuksi. Silmälasit hän sai sosiaalitoimiston maksusitoumuksella.

”Laskin oli kaikkein pahin. Se oli ihan älyttömän kallis ja ilman sitä ei voinut osallistua matikan kursseille. Pitkin hampain hankittiin se. Lukion jälkeen teknillisessä yliopistossa ensimmäisenä käskettiin unohtaa laskimet. Muistan ajatelleeni että hiton kallis laskin, mitä minä nyt sillä teen!” Nata kirjoittaa.

Köyhä muttei kipeä

Lukion jälkeen Nata pääsi opiskelemaan korkeakouluun.

”Jätin ostamatta ylioppilaslakin, ajattelin säästäväni rahaa hankkiessani joka tapauksessa teekkarilakin vuoden päästä. Fuksivuonna 120 euron tupsulakkiin ei ollut varaa. Käytän nykyään vappupäivinä pipoa.”

Blogipostauksessaan Nata myös huomauttaa, että opiskeluaikana hänen perheensä oli köyhä, mutta säästyi esimerkiksi mielenterveyshäiriöiltä, sairauksilta ja riippuvuuksilta. Heillä oli jaksamista nähdä vaivaa ja hankkia apua. Hänen tarinallaan on myös onnellinen loppu, sillä köyhyys ei periytynyt seuraavalle sukupolvelle.

Oletko sinä elänyt köyhän lapsuuden ja/tai nuoruuden? Kerro meille kokemuksistasi – teemme aiheesta juttua! Kerro myös, miten köyhyys vaikutti siihen, mitä sinusta tuli aikuisena.

Voit vastata kyselyyn alla olevalla lomakkeella. Jos kyselyvastausta käytetään jutussa, vastauksen yhteydessä käytetään nimimerkkiä. Voit myös ilmoittaa halukkuudestasi antaa aiheesta haastattelun.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla