Lääkäri on luvannut Päiville, että hän toipuu ennalleen.
Lääkäri on luvannut Päiville, että hän toipuu ennalleen.

Päivi Storgård kirjoittaa Me Naisissa dramaattisesta sairauskohtauksestaan lentokoneessa ja pitkästä toipumisestaan takaisin elävien kirjoihin. Millaista on, kun aluksi ei muista edes läheistensä nimiä?

"Koko maailma on yhtäkkiä harmaa ja mustenee hetki hetkeltä. Yritän hakea katseellani valoa ja värejä, kääntelen päätä eri suuntiin ja mietin, onko kenties migreenikohtaus hyökkäämässä silmien takaa. Kuulen lentokoneen kohinan. Olemme juuri nousseet matkakorkeuteen Frankfurtista välilaskun jälkeen ja nyt suuntaamassa Helsinkiin. Ihana viikko Firenzessä ystävättäreni luona on ohi. Välilasku ja odottelu Saksassa on kuitenkin vienyt voimat. Liki neljänkymmenen asteen helle tuntuu joka solussa.

Yhtäkkiä pääni repsahtaa vasemmalle rinnalle. En kykene nostamaan sitä. Tartun hiuksiini ja kiskon päätä suorempaan."

Toimittaja ja kirjailija Päivi Storgård sai viime kesänä aivoinfarktin lennolla Italiasta Suomeen. Kone teki hätälaskun Kööpenhaminaan, ja Päivi pääsi pian sairaalahoitoon. Nopea toiminta piti hänet elävien kirjoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt, reilut puoli vuotta tapahtumasta, hän kirjoittaa Me Naisissa äkillisestä sairastumisestaan ja pitkästä toipumisestaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Herään todellisuuteen parin päivän kuluttua. Mieslääkäri istuu viereeni. Olemme kuulemma yliopistosairaalassa.

–Sinulla on ollut aivoinfarkti syvissä aivoissa, paikassa nimeltä thalamus, ja olemme onnistuneet liuottamaan tukoksen. Jäät nyt tänne tarkkailuun ja alkuvaiheen kuntoutukseen, tanskalainen lääkäri sanoo.

Mutta kun en tunne itseäni ollenkaan sairaaksi, olen vain ihan pihalla!"

Kuntoutuessaan Päivi joutuu opettelemaan arkisetkin asiat uudelleen, kellotaulusta allekkain laskuun ja kahvinkeittoon.

"Toimintaterapeutti näyttää osaston kuntoutuskeittiössä, missä kahvinkeittoon tarvittavat välineet ovat. Unohdan paikat välittömästi ja etsin kaikista kaapeista. Horjahtelen välillä ja joudun istumaan hetkittäin. Terapeutti tekee muistiinpanoja. Mittaan kahvia suodatinosaan. Jotakin puuttuu. Itse suodatin. Valuva kahvi on täynnä puruja.

Unohtelu on pelottavaa. Näen läheisteni kasvot edessäni, mutten muista heidän nimiään. Käteni tärisevät. Entä jos olen unohtanut ne ainiaaksi?"

Miten toipuminen eteni? Millaisia vastoinkäymisiä matkan varrelle osui? Mitä sairastuminen tarkoitti taloudellisesti? Mitä kaikkea Päivin piti opetella uudelleen? Missä tilanteessa Päivi on nyt? Lue koko Päivin toipumispäiväkirja Me Naisten tuoreesta numerosta 4/2020. Digilehden voit lukea tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla