ET Terveys
Jalkaongelmat  estävät nyt juoksun, mutta Anna-Liisa Tilus, 54, kävelee paljon ja reipasta vauhtia. Kuvat: Pia Inberg
Jalkaongelmat estävät nyt juoksun, mutta Anna-Liisa Tilus, 54, kävelee paljon ja reipasta vauhtia. Kuvat: Pia Inberg

Tv-kuuluttaja Anna-Liisa Tilus oli nuorena lupaava juoksija. Nykyisin hän vannoo hyötyliikunnan nimeen eikä suostu suorittajaksi golfkentälläkään. Kävelylenkit piristävät, jos suru painaa.

Kissa hypähtää keveästi lipaston päälle ja heilauttaa häntäänsä.

Anna-Liisa Tilus ihailee sen sulavaa notkeutta. Tuohon ei ihminen millään pysty, vaikka olisi kuinka liikunnallinen, sellainen kuin Anna-Liisa on ollut koko ikänsä.

Tänäkin aamuna hän on jumpannut yläkroppaansa tutun liikesarjan mukaan. Se on keino vetristää oikeaa olkaa, jota vaivaa jäätyneen olkapään nimellä kulkeva niveltulehdus. Liikkeet pitäisi tehdä kolme kertaa päivässä. Onneksi mikä tahansa ovenkarmi riittää venyttelypaikaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tapansa mukaan Anna-Liisa on kattanut pöydälle runsaan ja herkullisen aamiaisen: maustamatonta jugurttia, mysliä ja mustikoita, avokadoleivän, nektarimaista omenatuoremehua ja ison mukillisen kahvia maidon kera.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Totuin jo lapsena maalla Himangalla siihen, että aamulla pitää syödä kunnolla. Se rytmittää päivän oikein.

Aamupalan voimin hän lähtee kävelemään työpaikalleen Yleisradioon. Matkaa Pasilaan on kolme kilometriä.

– Nykyisin uskon hyötyliikuntaan ja kävelen portaat aina kun mahdollista. Kesäaikaan pyöräilen.

Pohjalainen jääräpäisyys auttoi Anna-Liisan irti makeasta. ”Nykyisin makeaksi riittävät hedelmät ja pulla tai keksi silloin tällöin.”

Missi pysyi keskitiellä

Hulmuavahiuksinen maalaistyttö seisoi epätietoisena Helsingin keskustassa vuonna 1983. Hän oli matkalla aikakauslehden kuvauksiin.

”Hyppäät metroon ja ajat Herttoniemeen”, oli toimittaja neuvonut. ”Mikä on metro?”, oli Anna-Liisan kommentti.

Seuraavana vuonna hänestä tuli Miss Suomi. Kruunauksensa aikaan hän oli todellinen luonnonlapsi. ”Kuljen niityllä paljain jaloin”, Anna-Liisa kuvaili olemistaan Me Naiset -lehdessä – eihän hän osannut vielä seisoa korkokengilläkään. Meikkipussin sisällöksi riittivät huulikiilto ja ripsiväri.

Turvallinen lapsuus maalaistalossa viisipäisen sisarusparven toiseksi nuorimpana, lapsena aloitetut urheiluharrastukset ja koko elämän kestäneet terveelliset elämäntavat ovat antaneet pohjan Anna-Liisan hyvinvoinnille.

– Olen niin tavallinen, ihan tylsä. En ole koskaan ollut mikään itseni ruoskija. Olen keskitien kulkija, kohtuullinen kaikessa.

Ehkä se onkin Anna-Liisan hyvinvoinnin salaisuus: hän ei tavoittele huippuelämyksiä vaan herää jokaiseen aamuun luottavaisena. Päivä tuo tullessaan sen minkä tuo.

”Jouduimme ravaamaan tuntikausia huonolestisissä korkkareissa.”

Juoksu meni, golf tuli

Anna-Liisasta olisi voinut tulla myös yleisurheilija. Ensimmäisen piirinmestaruutensa hän voitti alle kymmenvuotiaana Kaustisen pelimannitalon edessä sijainneella urheilukentällä.

Hän kuului Himangan urheilijoiden juoksuvalmennettaviin ja oli mukana alle 18-vuotiaiden tyttöjen pikaviestijoukkueessa, joka kilpaili SM-tasollakin. Myös lentopallo kuului harrastuksiin.

Nyt juokseminen on jäänyt. Muutama vuosi sitten Anna-Liisan vasemman isovarpaan tyvinivel jouduttiin nivelrikon takia jäykistämään leikkauksessa. Leikkaus oli välttämätön, sillä varpaassa oli jatkuva leposärky, joka haittasi yöunia.

– Tiedä sitten, mikä merkitys vaivaan oli sillä, että me 80-luvun mallit jouduimme usein ravaamaan tuntikausia huonolestisissä korkkareissa.

Kymmenisen vuotta sitten Anna-Liisa innostui golfista.

– Siihen asti ajattelin, ettei golf ole urheilua. Nyt tiedän, että huippugolfarit ovat kovakuntoisia urheilijoita. Yhden kierroksen aikana tulee helposti käveltyä kahdeksan kilometriä. Ja mitä enemmän lyö vinoon, sitä enemmän kilometrejä kertyy. Golf on myös mielenliikuntaa, se haastaa keskittymään. Se on laji, jota pystyy harrastamaan vielä vanhanakin.

Enimmäkseen hän pelaa ystävättäriensä kanssa. Vierumäellä heillä on muutaman kaverin valmennusryhmä. Anna-Liisan tavoitteena on päästä eroon vääristä liikeradoista ja saavuttaa tasaiset pelikierrokset.

– Mutta en halua olla kentälläkään mikään suorittaja vaan mukavaa peliseuraa.

Anna-Liisa tuli mummoksi alle viisikymppisenä. ”Tyttärenpoika käy sirkuskoulua. Ihailen hänen kiipeilytaitojaan.”

”Yhden messuviikonlopun aikana saattoi laihtua neljä kiloa.”

Ei koskaan vaa’alle

Huippumallien hoikkuusvaatimukset eivät aikoinaan rasittaneet Anna-Liisaa. Hän oli kropaltaan sporttinen ja lihaksikas, oikeastaan enemmän nykyisten kuin 80-luvun malli-ihanteiden mukainen.

Malliaikojen muisteleminen saa Anna-Liisan huokailemaan.

Vaatetusteollisuuden järjestämillä Vateva-messuilla oli niin kiire näytöksestä toiseen, että päivä piti pärjätä parilla purkillisella Piltti-soseita.

– Yhden messuviikonlopun aikana saattoi laihtua neljä kiloa. Silti sanoisin, että suomalaiset mallimarkkinat ovat aina olleet terveimmästä päästä.

Anna-Liisa kävi kokeilemassa mallintyötä myös Pariisissa ja kahdesti Japanissa asti.

– Japanilaisten mielestä olin pirteä ja söpö, juuri heille sopiva tyyppi, en liian pitkäkään. Olin täydellinen katalogimalli, kun kuvattiin eri ammattikuntien univormuja. Sitä liivi-pukujen määrää!

Anna-Liisa syö terveellisesti eikä tarkkaile painoaan. Hän ei ole koskaan tupakoinut ja käyttää alkoholia kohtuudella. Karkinsyönti loppui yli kymmenen vuotta sitten.

– Mätin yhtenä juhannuksena irtokarkkeja oikein kunnolla ja päätin sitten pohjalaisella jääräpäisyydellä, että nyt riittää. Makumaailmani muuttui nopeasti, ja esimerkiksi makeu­tetut jugurtit alkoivat maistua ylisokerisilta. Jos nyt kaipaan makeaa, siihen riittävät hedelmät, marjat, välillä pulla tai suklaakeksi.

Suruja päin

Anna-Liisan äiti kuvaili tytärtään, että tämä on ”suupielet ylöspäin syntynyt tyttölapsi”.

Viime syksynä Anna-Liisan valtasi kuitenkin outo, ennen kokematon alakulo.

– En jaksanut innostua oikein mistään enkä tavata ystäviäni. Aloin lähes erakoitua ja tunsin itseni kuin robotiksi.

Hän ratkaisi asian menemällä lääkäriin. Tutkikaa, mikä minua vaivaa! Kaikki laboratoriotulokset olivat kuitenkin erinomaiset.

Anna-Liisa arvelee, että kyse oli hormonaalisista vaihteluista eli vaihdevuosista.

– En hikoillut lakanoita märiksi, mutta ihoni kuivui ja samalla myös mieli.

Toinen syy alakuloon oli juuri se, että hän kävi mielessään läpi aiempia surujaan.

– Opin, että kaikki surut on surtava ajallaan, mentävä suoraan päin. Jos asioita ei käsittele, seurauksena on musta mieli.

Anna-Liisalla oli myös ikävä juoksemista ja hikiliikuntaa. Hän alkoi kävellä työmatkansa, yhteensä kuusi kilometriä päivässä. Raitis ilma ja säännöllinen päivittäinen liikunta tekivät tehtävänsä, olo piristyi.

– Nyt minusta tuntuu kuin olisin mennyt neulansilmästä läpi.

”Uskon, että kaikki on Luojan suurta suunnitelmaa.”

Ystävyyksiä kentän laidalta

Kun Anna-Liisa odotti nuorinta lastaan, nyt 21-vuotiasta Leoa, hänen oma äitinsä kuoli Alzheimerin tautiin. Isä sen sijaan täytti vastikään 93, ja geenit hänen puoleltaan viittaavat pitkään ikään.

Anna-Liisan kaikki kolme lasta ovat liikunnallisia. Tytär Iina ratsasti ja tanssi, ja hänestä tuli fysioterapeutti. Häneltä samoin kuin fysioterapeuttina työskentelevältä sisareltaan Anna-Liisa saa hyviä jumppaohjeita.

Pojista tuli jalkapalloilijoita: Leo pelaa FC Den Boschissa Hollannissa ja Sauli toista kautta Italiassa, tällä hetkellä FC Crotonessa.

Poikien muutto ulkomaille ei ole Anna-Liisasta sen ihmeellisempi asia kuin hänen oma lähtönsä Himangalta Helsinkiin aikoinaan.

Maailma on muuttunut, välimatkat ovat lyhentyneet. Hän seuraa poikien pelejä netin kautta ja Italiassa hän on käynyt paikan päälläkin. Äiti ja pojat myös soittelevat ja juttelevat peleistä.

Anna-Liisa oli aktiivinen futisäiti, joka kuljetti, kustansi ja kannusti.

– Ja ravinnon ja unen merkitystä olen korostanut lapsille jäkätykseen saakka.

Kenttien laidoilla syntyi pysyviä ystävyyssuhteita. Futismutsit tapailevat yhä ja käyvät yhdessä kulttuuririennoissa.

– Saamme toisiltamme edelleen myös vertaistukea, sillä olemme nähneet lastemme kehityksen urheilijoina pienestä saakka. Urheilu on nuorelle huikea voimavara, se kehittää kykyä pitkäjänteisyyteen ja luovuuteen.

Liikunta on osa myös Anna-Liisan ensimmäisen lapsenlapsen, kuusivuotiaan tyttärenpojan arkea. Poika käy sirkuskoulussa, joten kissa voi saada notkeudelleen kilpailijan.

– Tapaan poikaa viikoittain ja teen hänen kanssaan samoja asioita kuin muutkin mummot. Ihailen hänen vauhtiaan kiipeilytelineissä, luemme kirjoja ja leivomme piparitaloja.

Nuorena piti uskoa, että pärjää

Anna-Liisan valoisan kodin ruokailutilan seinällä on kokoelma perhekuvia. Isovanhemmat seisovat vierekkäin ryhdikkäinä, vanhemmat jännittävät hääkuvassa, Anna-Liisan kaikki kolme lasta kirmaavat naurusuin.

Hän itse istuu villitukkaisena peikkotyttönä isän sylissä pikkusiskon ristiäisissä ja hymyilee ruusunlehden raikkaana ylioppilaskuvassaan.

– Olin nuorena iloinen, mutta myös ujo. Äiti vei minut kuoroon. Se oli helppo tapa oppia esiintymistä.

Anna-Liisa on pohtinut, olisiko hänen pitänyt elää tavoitteellisemmin.

– Uskon kuitenkin, että kaikki on Luojan suurta suunnitelmaa, ja minun tehtäväni on tehdä elämästäni niin kaunis kaari kuin osaan. Nuorena täytyi olla mielettömän vahvat henkselit ja uskoa, että pärjää. Mutta merkittävän uran tai hienon tittelin tavoittelu ei ole ollut minulle tärkeää. Sen sijaan minua on kiinnostanut ihmisten välinen kommunikaatio, ja varmaan sen takia päädyin töihin mediataloon.

Anna-Liisan mielestä on huikeaa, kuinka suuri tarve ihmisillä on saada yhteys toisiinsa.

– Meidän pitäisi oppia rakastamaan puhumista – ja suomen kieltä! Olen aina pitänyt hurjasti myös kirjoittamisesta, verbaalisesta akrobatiasta ja sanoilla maalailusta. Töissä kirjoitan itse kuulutustekstini.

– Suurimmat kiksit saan kuitenkin jutellessani ihmisten kanssa. Voin kadulla kulkiessakin ryhtyä juttusille kenen kanssa vain ja höpötellä koirille ja kissoille. Olen edelleen elämään uteliaasti suhtautuva tyttölapsi.

Anna-Liisa Tilus

Syntynyt 1964 Himangalla.

Asuu Helsingissä.

Ajankohtaista Aloittaa tavoitteellisen treenikauden golfissa.

Motto ”Leiki, laula ja liiku.”

Tämä on ET Terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET Terveyden juttuja löydät täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla