Kodin Kuvalehti
”Jos lapsi joutuu erotilanteessa valitsemaan vanhempiensa välillä, päätös on hänelle yleensä raskas ja ristiriitainen”, Julia Korkman sanoo. Kuva: <span class="photographer">Piia Arnold</span>
”Jos lapsi joutuu erotilanteessa valitsemaan vanhempiensa välillä, päätös on hänelle yleensä raskas ja ristiriitainen”, Julia Korkman sanoo. Kuva: Piia Arnold

Oikeuspsykologi Julia Korkman on huolissaan lapsista, jotka joutuvat huoltajuuskiistojen keskelle. – Lapsi saatetaan ajaa sietämättömän ristiriitaiseen tilanteeseen, Korkman sanoo Kodin Kuvalehdelle.

Kun rikoksen silminnäkijäksi tai uhriksi on joutunut lapsi, apuun kutsutaan Julia Korkman, 41. Julia on oikeuspsykologi, joka on erikoistunut lasten kuulemiseen, todistajanpsykologiaan ja silminnäkijätutkimuksiin.

Julia kouluttaa poliiseja kuulustelemaan lapsia ja haastattelee lapsia toisinaan itsekin esimerkiksi huoltajuuskiistojen yhteydessä.

– Vain pieni osa huoltajuuskiistoista tulehtuu kauheiksi. Mutta kun niin käy, tilanne on lapselle hyvin kuormittava, Julia sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ex-puolison mustamaalaaminen vahingoittaa lasta enemmän kuin ymmärretään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Se on ehkä surullisinta, mitä lapsen kehityksessä voi tapahtua.”

Pahimmillaan vanhemmat repivät lapsensa puoliksi, lähes kirjaimellisesti.

Julia on nähnyt vanhempia, jotka eivät pääse yksimielisyyteen edes lapsen nimestä. Niinpä he kutsuvat lasta eri nimillä.

Hän tietää lapsia, joilla on äidin ja isän luona aina eri vaatteet, koska vanhemmat niin vaativat. Mikään äidin luona käytetty vaate ei saa olla kosketuksissa isän luona käytettyihin vaatteisiin.

Lapset puolustavat vanhempiaan viimeiseen asti

Toisinaan huoltajuuskiistoihin liittyy jopa toisen vanhemman esittämä hyväksikäyttöepäily.

– Lapsi saattaa kertoa sujuvasti kahta eri tarinaa. Tarina vaihtuu sen mukaan, kumman vanhemman kanssa hän haastatteluun tulee. Se on ehkä surullisinta, mitä lapsen kehityksessä voi tapahtua.

Kerran Julian haastateltavana oli 8-vuotias tyttö. Toinen vanhemmista epäili, että entinen puoliso pahoinpiteli tyttöä.

– En tiedä mitä mun pitäisi sanoa, tyttö sanoi Julialle.

– Jos sanon yhdellä tavalla, niin äiti vihastuu, jos toisella, niin iskä.

Vanhempiensa puolesta lapsi on valmis valehtelemaan, jakautumaan vaikka kahtia.

Julia on huomannut, että useimmat lapset puolustavat vanhempiaan viimeiseen asti.

Vanhempiensa puolesta lapsi on valmis valehtelemaan, jakautumaan vaikka kahtia.

– Joskus mietin, onko lasta viisasta kuulla lainkaan. Onko siitä hänelle enemmän haittaa vai hyötyä? Riskinä on se, että lapsi ajetaan sietämättömän ristiriitaiseen tilanteeseen. Silloin hän kertoo kertomuksia, jotka eivät ole totta.

Oikeuspsykologi Julia Korkmanin koko haastattelu julkaistiin Kodin Kuvalehdestä 23/2018. Voit lukea sen oheisesta linkistä:

Systeemi tuhoaa erolapsia edel...

Järjestelmä on 1980 luvun tuote joka kannustaa äitejä riitelemään ja hakemaan isän syrjäyttämistä. Korkman on osa ongelmaa ei ratkaisua. Järjestelmä tuhoaa ei pelasta.
Uusi sukupolvi ei mene erossa järjestelmän piiriin vaan sopii itse vuoroasumisesta joka on kaikilla mittareilla paras erovaihtoehto kaikille lapsille.
Itse menetin lapset yli viideksi vuodeksi järjestelmä hoiti asian. Lapset tulivat itse kun uskalsivat ja pystyivät. Vaurioita paikataan koko loppuelämän.
Jouduin yt neuvottelun kohteeksi, henkilöstöjohtajananainen ilmoitti, että yksinhuoltajuus on peruste ettei irtisanomista toteuteta joten minut pihalle ja lasten tuhoaja jatkaa työskentelyä. Systeemin lonkerot ovat syvällä yhteiskunnassa ja elättävät ikiliikkujan tavoin lasten sielun ja elämän tuhoajia.
Kun tämän julkaisette alkaa perinteinen paskamyrsky jolla tämä kommenti tuomitaan ja haudataan.

Itäsuomalainen mies

Järjestelmä ja oikeuslaitos yhteistyössä tuhoaa tietoisesti satojen ellei tuhansien lasten tulevaisuuden joka vuosi. Kysymys on myös oikeuslaitosten tuomareiden äärimmäisestä asenteellisuudesta sekä puhtaasti pelkästä laiskuudesta tehdä enemmän töitä asian eteen.

Espoon käräjäoikeuden prosesseissa menetin lapseni mielenterveysongelmaiselle äidille, vaikka puoleltani kirjallinenkin näyttö oli todella pätevä. Sitä näyttöä ei vain ensimmäisessä käsittelyssä (nais)tuomari ottanut edes nähtäväkseen; "ei kuulu tähän, vaan seuraavaan käsittelyyn" . Vastapuoli valehteli mm sen, että lapsi on ollut koko ajan hänen luonaan ja hyvin vähän minun luona. En saanut osoittaa dokumenteista miten asia oli oikeasti. Lapsi määrättiin väliaikaispäätöksellä äidille

Seuraava käsittely venyi yli vuoden päähän. Sitten (nais)tuomari, joka ei ollut sama kuin ensimmäisessä käsittelyssä, määräsi lapsen äidilleen ja minulle vain tiedoksisaantioikeus ja harvat tapaamisoikeudet.

Peruste: "vaikkakin voidaan osoittaa, että lapsi on aiemmin asunut yhtä paljon kummankin vanhemman luona, ovat olosuhteet viimeaikoina vakiintuneet äidin luokse, joten on lapsen edun mukaista, että lapsi määrätään asumaan äidin luona". Käräjäoikeus itse järjesti väliaikaismääräyksellään tilanteen sellaiseksi, jota se myöhemmin käytti ratkaisunsa perusteluna. Siinä ei auttanut asiantuntijalausunnot eivätkä todistelut. Minulla ei ollut todellisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua ja pitää lapseni puolta. Se oli saatanallinen, ennalta käsikirjoitettu näytelmä.

Siitä on nyt 3 vuotta aikaa ja minulla kuvottaa vieläkin se menettely, kuinka despoottisesti ja vailla perusteluja niin sanottu oikeuslaitos voi toimia lasten elämän tuhoamiseksi. Kokemani jälkeen en usko enää lainkaan suomalaisen oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja tahtoon tehdä lapsen edun mukaisia päätöksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla