Meidän Perhe
40 prosenttia ruuhkavuosiaan elävistä suomalaisista kokee, että työn ja muun elämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Kuva: ShutterStock
40 prosenttia ruuhkavuosiaan elävistä suomalaisista kokee, että työn ja muun elämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Kuva: ShutterStock

Millainen on tyypillinen suomalainen lapsiperheen vanhempi? Hänellä on työ, perhe ja kovat vaatimukset omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Ruuhkavuodet tuntuvat siltä, että arki kaatuu päälle.

Kello 6.15 ylös, kello 7.20 ovesta ulos, ruoka kello 17 ja kello 21 lapsilla hiljaisuus. Kuulostaako tutulta? Monen vanhemman ykkösase arjessa on ankara aikatauluttaminen.

Työelämä 2020 -selvityksen mukaan 40 prosenttia ruuhkavuosiaan elävistä suomalaisista aikuisista kokee, että työn ja muun elämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Erityisesti ongelmat korostuvat 28–57-vuotiailla naisilla, jotka edelleen kantavat päävastuun perhe-elämän organisoinnista.

Työelämän vaatimukset ovat tutkitusti aivan toisenlaiset kuin muutama vuosikymmen sitten.

Eikä kyseessä ole pelkkä tunne siitä, että arki on kiireistä ja vaativaa. Työelämän vaatimukset ovat tutkitusti aivan toisenlaiset kuin muutama vuosikymmen sitten. Sama koskee lasten päiväkotia, koulua ja harrastuksia, jotka kaikki vaativat aktiivista yhteydenpitoa, kuskaamista, myyjäisiä, välineiden ja tavaroiden hankkimista ja huoltamista ja jatkuvaa aikataulusumplintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Konkreettisesti kuormittavien asioiden lisäksi vanhemmat vaativat itseltään asiantuntijatason suorituksia kasvattajina. Tutkijat puhuvat intensiivisestä vanhemmuudesta, joka on 2000-luvun kasvatustrendi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Sen taustalla on kehityspsykologinen näkemys siitä, että kaikki vanhempien teot ja tekemättä jättämiset vaikuttavat lapsen elämään hamaan tulevaisuuteen, kertoo sosiologian tohtorikoulutettava Ella Sihvonen Helsingin yliopistosta.

Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut näin paljon tietoa siitä, millainen hyvä arki on, miten sitä eletään ja kuinka lapset kannattaa kasvattaa. Intensiivinen vanhemmuus korostaa asiantuntijatiedon merkitystä kasvattamisessa, ja sellaista on hirveä määrä tarjolla. Usein tieto voi myös olla ristiriitaista, kuten ruoka- ja terveysasioissa.

Vähemmästäkin tulee paineita.

Työelämään kaivataan ymmärrystä ruuhkavuosista

Vanhemmat päätyvät nykyään yhä useammin myös lyhennettyyn työaikaan. Se on yleinen arvo, joka tupsahtaa elämään lapsen syntymisen jälkeen. Lasten hoitopäivien ei haluta venyvän pidemmiksi kuin aikuisten työpäivät.

– Erityisesti nuoremmalla ikäluokalla on aivan erilainen arvomaailma ja suhde työhön kuin vanhemmilla, sanoo Ruuhkavuosien ratkomisopas -kirjan (Tietosanoma 2016) kirjoittanut juristi Maria Carlsson.

Se tarkoittaa sitä, että perhettä, ystäviä ja vapaa-aikaa pidetään yhä tärkeämpinä, eikä niitä haluta uhrata työelämän takia.

Carlsson katsoo intensiivistä lapsiperhearkea sekä omasta kokemuksestaan että työnantajan näkökulmasta. Carlssonin entisessä työpaikassa huolestuttiin, sillä heiltä alkoi irtisanoutua pikkulapsivaihetta eläviä työntekijöitä, joita firma ei olisi halunnut menettää.

– Huomasimme, että naisjuristit irtisanoutuivat meiltä suunnilleen silloin, kun he saivat toisen lapsensa.

Työntekijät eivät kaivanneet lyhyempiä työpäiviä vaan sitä, että heidän elämäntilannettaan ymmärretään.

Syntyi kolmen vuoden mittainen projekti, jossa tutkittiin, mitä työpaikalla voitaisiin tehdä, jotta koti- ja työ-elämä eivät olisi toisilleen niin vastakkaiset.

Kävi ilmi, että työntekijät eivät niinkään kaivanneet konkreettisesti tuntimäärältään lyhyempiä työpäiviä kuin sitä, että heidän elämäntilannettaan ymmärretään ja että työn tekemisen tavoissa voidaan tarvittaessa joustaa.

– Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat työpaikalla joustavuuden lisäksi arvostuksen ja kunnioituksen tunteita. Usein huonosti nukkuneena ja lapsiperhe-elämän kaaoksessa alkaa tehdä työstään ja elämästään johtopäätöksiä, joita ei tekisi paremmin levänneenä. Moni esimerkiksi pohtii työpaikan vaihtamista vanhempainvapaan aikana. Mutta onko se järkevä ajankohta miettiä suuria uramuutoksia, Maria Carlsson pohtii.

Intensiivinen vanhemmuus on enemmän naisten harteilla

Carlssonin johtamassa ruuhkavuosiprojektissa ratkaisut olivat lopulta pieniä mutta merkittäviä: Sisäisiä kokouksia ei pidetty päiväkotien vienti- ja hakuaikoihin. Oma esimies oli vanhempainvapaalla olevaan yhteydessä ja kyseli kuulumisia, jottei poissaolija kokisi oloaan ulkopuoliseksi. Vanhempainvapaalta palanneille hankittiin mentori talon sisältä helpottamaan paluuta.

Hankkeen tulokset olivat hyviä, mutta moni asiaa jäi myös mietityttämään. Carlsson pohtii esimerkiksi, miten voitaisiin purkaa sitä epäsuhtaa, että lapsen saaneen asiantuntijanaisen palkka- ja urakehitys helposti pysähtyvät kun taas perheellistyneen miehen kiihtyvät. Toisaalta miehet joutuvat usein perustelemaan vanhempainvapaiden käyttöä.

– Intensiivinen vanhemmuus ja suorittaminen kotona ovat leimallisesti naisten asia, muistuttaa Ella Sihvonen Helsingin yliopistosta.

Perhe-elämää koskevat yhä kaksoisstandardit: toisaalta korostetaan yhdenvertaisuutta, mutta toisaalta valtavat vanhemmuusvaatimukset pitkään jatkuvine imetyksineen koskevat ensisijaisesti naisia.

– Se alkaa jo raskausaikana, jolloin äidin vastuuta ja valintoja korostetaan.

Siitä alkaa kehä, josta äidistä muodostuu kotiasioiden päällikkö ja korvaamaton vanhempi. Isälle jää apulaisen rooli, vaikkei mikään asiantuntijatieto sellaiseen suoranaisesti ohjaakaan.

Kannattaa laskea reilusti rimaa, elämän ei tarvitse olla kiiltävää ja puunattua.

Siitä syntyy äideille stressiä, syyllisyyden tunteita ja välillä jopa tunne siitä, ettei pysty hoitamaan sekä työtä että kotiarkea. Se on harmi, sillä Työolojen kolme vuosikymmentä -tutkimuksen mukaan 80 prosenttia alle kouluikäisten lasten palkansaajaäideistä kokee, että he jaksavat paremmin lasten kanssa silloin, kun käyvät myös töissä.

Maria Carlssonilla on itsellään 10- ja 6-vuotiaat lapset ja juristimies. Kun esikoinen nukkui ensimmäiset puoli vuotta niin huonosti, ettei Carlsson muista ajasta mitään, he päivystivät miehen kanssa vuoroöinä. Kodin tip top -laittamisesta on luovuttu. Kaikki mahdollinen lastenhoito- ja kuskausapu on aina otettu vastaan.

– Minun vinkkini on, että kannattaa laskea reilusti rimaa. Elämän ei tarvitse olla kiiltävää ja puunattua. Kotona riittää, että kuuntelee, mitä asiaa lapsilla on, Carlsson sanoo.

Vierailija

Voi kun näitä artikkeleita kirjoitettaisiin myös siitä näkökulmasta, että miten nää loput 60% ruuhkavuosiaan elävistä suomalaisperheistä EI koe vaikeaksi sovittaa työtä ja muuta elämäänsä yhteen. Ja kuinka intensiivinen vanhemmuus voi myös olla mielekästä ja kuinka se, että nykyvanhemmilla on paljon tietoa siitä mitä hyvä arki on, onkin vahvuus ja arkea helpottava tekijä ennemmin kuin rasite.. 🙄

Sisältö jatkuu mainoksen alla