Mallina uransa aloittanut Tippi teki elokuvadebyyttinsä Hitchcockin Linnuissa.
Mallina uransa aloittanut Tippi teki elokuvadebyyttinsä Hitchcockin Linnuissa.

Tippi Hedrenin kauneus häikäisi niin Alfred Hitchcockin kuin suuren yleisön. Kauhuelokuvan mestarin suosio oli kuitenkin tuhota Tippin.

Kun kauhutrilleri Linnut ilmestyi vuonna 1963, elokuvamaailma häikäistyi. Ohjaaja Alfred Hitchcockilta osattiin odottaa mestariteosta, mutta varsinainen yllätys oli elokuvan tähti ja uusi tulokas: Tippi Hedren. Hedrenissä oli sellaista viehkeyttä ja eleganssia, joka sai katsojat rakastumaan sekä häneen että hänen hahmoonsa. Lisäksi hän suoriutui roolista erinomaisesti, vaikka oli näyttelijänä täysin kokematon. Hänet palkittiin seuraavana vuonna vuoden tulokkaan Golden Globe -palkinnolla.

Kenestä tahansa olisi pitänyt sellaisen sisääntulon siivittämänä tulla valkokankaiden kestotähti. Tippi Hedren oli kuitenkin jo elokuvan ilmestyessä loukussa, josta hän ei päässyt koskaan ulos.

Kiltti, mutta päättäväinen

Nathalie Kay ”Tippi” Hedren oli ujo pikkutyttö. Hän säikkyi vieraita, pelkäsi kuollakseen naurunalaiseksi joutumista ja teki kaikkensa ollakseen mieliksi ja kiltti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Miellyttämisellä pärjäsi pitkälle, mutta jatkuva varominen oli raskasta. Reippaammilla lapsilla näytti aina olevan hauskempaa, he viihtyivät koulussa eivätkä jännittäneet jokaista sosiaalista tilannetta. Elämäkertateoksessaan Tippi muistelee lapsena kokemaansa oivallusta. Tuolloin hän oli usein stressaantunut ja pelokas, ja sitä lievittääkseen hän oli tottunut pureskelemaan kynsiään. Tapa alkoi lopulta ärsyttää pientä Tippiä. Miksi hän teki sellaista, mistä ei alkuunkaan edes pitänyt?

”Yhtäkkiä päätin hiljaa itsekseni: tätä en halua enää tehdä”, Hedren kirjoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se onnistui. Vain päättämällä hän pääsi kertaheitolla eroon häiritsevästä tavasta.

”Kynsien pureskelusta luopuminen ei sellaisenaan ollut mullistava oivallus, mutta sen merkitys oli suurempi. Jotenkin se synnytti paljon tärkeämmän oivalluksen 10-vuotiaassa minussa: asiat, joista en pitänyt itsessäni ja jotka tuntuivat olevan tiellä tai haitaksi, eivät olleet ehdottomia faktoja. Ne olivat valintoja. Itsekurin avulla voisin tehdä valinnan olla sietämättä niitä, ja muuttaa, mitä vain tahdoin.”

Tämä tarkoitti, että hänen ei enää tarvitsisi myöskään olla se arka ja jännittynyt Tippi. Hän voisi vain ruveta rohkeaksi ja lakata murehtimasta. Ehkä sillä tavoin saisi elämästä enemmän irti.

Tippi tuli nopeasti reippaampi ja varmempi, ja hän sai nopeasti uusia, elinikäisiä ystäviä. Tämä mullistava oivallus iskostui nuoren tytön mieleen, ja tulevaisuudessa se tulisi vaikuttamaan hänen elämänsä jokaiseen suureen käänteeseen.

Mallin uralta maineeseen

Teini-ikäinen Tippi Hedren oli hätkähdyttävän kaunis. Eräänä päivänä 15-vuotias Tippi oli lähdössä koulusta, kun häntä odotti kadulla tuntematon nainen. Nainen antoi Tippille korttinsa ja pyysi tyttöä piipahtamaan pian äitinsä kanssa heidän toimistollaan. Tippi haluttiin malliksi jo saman viikon lauantaina olevaan muotinäytökseen.

Siitä alkoi Tippin ura mallina. Vaatimattomissa oloissa kasvaneen nuoren naisen riemu omasta rahasta oli rajaton. Ensitöikseen Tippi osteli suuresti rakastamiaan kashmir-puseroita.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kokea rahankäytön ihmeellisen tunteen, ja koska se oli uusi tunne ja olin nuori ja typerä, en olisi voinut tuhlata rahojani nopeammin”, Hedren muistelee elämäkerrassaan.

Hedren on kuvaillut seuraavia vuosia onnellisina. Niihin lukeutuivat paitsi jännittävät työt ja oma raha, myös ensirakkaudet, sydänsurut ja perheen muutto pikkukylästä Los Angelesiin.

Tippi tyttärensä Melanie Griffithin kanssa.
Tippi tyttärensä Melanie Griffithin kanssa.

Nuori Tippi nautti elämästä ja mahdollisuuksista, joita hänen viehättävyytensä hänelle avasi.

Vuonna 1961 Tippi oli hankalassa tilanteessa. Nuoruudenliitto Peter Griffithin kanssa oli tullut tiensä päähän miehen juomisen ja syrjähyppyjen takia. Tippi oli päättänyt, että tätä hän ei enää halua. Parin tytär Melanie – josta tuli myöhemmin myös näyttelijä – oli tuolloin nelivuotias. Tippi oli työskennellyt teini-ikäisestä asti mallina ja onnistui vielä elättämään itsensä ja pienen tyttärensä. Samalla hän kuitenkin tiedosti, että työt hupenisivat ennen pitkää iän myötä.

Mitä ihmettä kouluttamaton yksinhuoltajaäiti, entinen malli, voisi tehdä? Hän ei osannut edes konekirjoitusta.

Tilaisuus tipahtaa syliin

Sitten eräänä päivänä puhelin soi, ja vieras ääni esitteli itsensä paikallisen elokuvastudion edustajaksi. Nimeämätön ohjaaja oli kiinnostunut palkkaamaan Tippin nähtyään hänet mainoksessa. Mikä onnenpotku!

Mystinen hahmo oli ohjaajalegenda Alfred Hitchcock. Miehellä oli tuolloin ylistettyjen ohjaustöidensä ohella suosittu televisioshow, ja Tippi arveli pääsevänsä osaksi sitä. Tarjous tuli tarpeeseen, ja niin hän myöntyi. Hitchcockilla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Hän etsi päähenkilöä uuteen elokuvaansa Linnut. Hitchcock oli tunnettu näyttävistä vaaleista naispäähenkilöistään, ja hän oli jo hetken etsinyt uutta Grace Kellyn veroista kaunotarta.

Elokuvassa Linnut oli tarkoitus käyttää mekaanisia lintuja, mutta viime hetkellä ohjaaja Alfred Hitchcockoli vaatinut tilalle oikeita.
Elokuvassa Linnut oli tarkoitus käyttää mekaanisia lintuja, mutta viime hetkellä ohjaaja Alfred Hitchcockoli vaatinut tilalle oikeita.

Tippillä ei ollut juurikaan näyttelijäkokemusta, ja Hitchcock teki naisesta henkilökohtaisen oppilaansa. Hän ja hänen vaimonsa Alma opettivat tälle paitsi näyttelemistä, myös käsikirjoituksen purkamisen ydinperiaatteita. Kiitollisena Tippi imi itseensä kaiken tiedon; hän myöhemmin sanonut, että oppi luultavasti niiden muutaman vuoden aikana enemmän kuin olisi oppinut 15 vuodessa alaa opiskelemalla.

Hitchcock oli uransa huipulla. Häntä pidettiin yhtenä elokuvan kuninkaista. Heistä tuli kaksikko, jossa taiteilijanero määräsi ja ohjeisti ja kokematon oppilas teki kyselemättä kaiken, mitä vaadittiin. Tippi nousi hetkessä elokuvapiirien lemmikiksi.

Samalla Tippi, joka oli kyllä karistanut lapsuutensa ujouden ja varovaisuuden, halusi edelleen olla mieliksi.

Tahmaisia ehdotuksia

Kaikki näkivät, että Hitchcock oli häikäistynyt Tippistä, mutta hänen omistautumisensa tulokkaalle alkoi no­peasti muistuttaa pakkomiellettä. Lintujen kuvauksissa hän oli pyrkinyt eristämään Tippin muusta työryhmästä. Näyttelijäkollegoita kiellettiin olemasta hänen kanssaan tekemisissä, vastanäyttelijä Rod Tayloria ohjaaja erikseen käski olemaan koskematta ”tyttöön”.

Hitchcock järjesti jatkuvasti kahdenkeskeistä aikaa Tippin kanssa, ylimääräisiä opetustuokioita, keskusteluja, illallisia ja drinkkihetkiä. Samoin hän määräsi tarkasti – taiteeseen vedoten – miten Tippin tuli pukeutua, mitä hänen piti syödä ja ketä hän sai tavata. Huomio alkoi nopeasti ahdistaa Tippiä.

Erään kuvauspäivän jälkeen Hitchcock meni askelen pidemmälle ja yritti täysin yllättäen suudella Tippiä limusiinimatkan päätteeksi. Auton ulkopuolella oli suuri joukko ihmisiä ottamassa heitä vastaan, mikä teki tilanteesta erityisen hämmentävän.

”En ymmärrä, miksi hänen oli pakko saada sille äärettömän vastenmieliselle teolle yleisöä, ellei hän sitten jossakin kierossa fantasiassaan kuvitellut, että se saisi minut tekemään yhteistyötä”, Tippi kertoo kirjassaan.

”Se oli kauhea, kauhea hetki, jonka toivoisin edelleen voivani unohtaa.”

Pakkomielle ei jäänyt siihen, vaan ohjaaja lähenteli ja ahdisteli Tippiä vielä lukuisia kertoja. Jouduttuaan torjutuksi Hitchcock muuttui kuvauspaikoilla kylmäksi ja vihamieliseksi.

Alfred Hitchcock teki Tippistä oppilaansa, mutta muuttui julmuriksi naista kohtaan tultuaan torjutuksi.
Alfred Hitchcock teki Tippistä oppilaansa, mutta muuttui julmuriksi naista kohtaan tultuaan torjutuksi.

Lintujen loppupuolella nähdään kohtaus, jossa Tippin hahmo joutuu lintuparven hyökkäyksen kohteeksi makuuhuoneessa. Kohtauksessa oli tarkoitus käyttää mekaanisia lintuja, mutta viime hetkellä ohjaaja oli vaatinut tilalle oikeita. Se oli tarpeettoman vaarallista, mutta ”neron” näkemyksiä ei kukaan uskaltanut kyseenalaistaa.

Tippi arvasi heti, että se oli rangaistus torjunnoista. Kuvausryhmä katsoi kauhuissaan, kuinka Tippi yritti pysytellä järjissään lintujen raapiessa ja nokkiessa häntä.

”Murruin lopulta, kun olkaani sidottu lintu nokkaisi liian läheltä silmääni. Uupuneella äänelläni ilmoitin, etten jaksa enää, ja silloin vasta Hitchcock huusi: Poikki! Linnut irrotettiin minusta. Istuin lattialla kykenemättä liikkumaan ja purskahdin itkuun silkasta uupumuksesta”, Tippi kertoo elämäkerrassaan.

Tippi oli tehnyt Hitchcockin kanssa usean vuoden sopimuksen. Kuitenkin jo heidän toisen elokuvansa Marnien jälkeen Hedren ilmoitti, ettei voisi enää jatkaa. Hän oli uupunut ja ahdistunut, ja hänen tyttärensä alkoi ihmetellä äidin kireyttä.

Hitchcock oli tyrmistynyt. Hän oli opettanut naiselle kaiken elokuvasta ja tämäkö oli kiitos?

”Hän sanoi, että tuhoaisi urani”, Tippi muisteli Huffington Postin haastattelussa.

Tippi käski ohjaajaa tekemään niin kuin parhaaksi näki. Tippi tiesi, ettei kantelusta olisi apua. Hitchcock oli studion suurin tähti, Tippi pelkkä mitättömyys ilman ”neron” suosiota. Tippi ei kuitenkaan voinut jatkaa enää työskentelyä miehen alaisuudessa.

Hitchcock toteutti uhkauksensa. Hän piti tiukasti kiinni Tippin sopimuksesta ja kielsi tältä kaikki muut työt, kunnes sopimuksen määräaika umpeutui. Tippin tähti sammui yhtä nopeasti kuin se oli syttynytkin.

Uusi intohimo

Tippi teki elokuvarooleja vielä myöhemminkin, mutta samanlaista suitsutusta kuin uransa alussa hän ei enää koskaan saanut. 1970-luvun vaihteessa Tippi kuvasi kaksi elokuvaa Afrikassa ja löysi uuden intohimon: villieläinten suojelun.

Herätelläkseen ihmisten huomiota Tippi ja hänen silloinen miehensä Noel Marshall päättivät tehdä elokuvan uhanalaisista kissaeläimistä. He hankkivat huonoista oloista pelastettuja tiikereitä ja leijonia ja kuvasivat niiden kanssa elokuvan Roar. Elokuvasta tuli floppi, mutta Tippi löysi itselleen uuden elämäntehtävän. Nykyään jo 90-vuotias Tippi on jo vuosia määritellyt itsensä ensisijaisesti eläinoikeusaktivistiksi. Hän on muun muassa perustanut Los Angelesiin kissapedoille tarkoitetun asuinalueen Shambala Preserven.

Aktiivisimman leffauransa jälkeen Tippi omistautui eläintensuojelulle.
Aktiivisimman leffauransa jälkeen Tippi omistautui eläintensuojelulle.

”Yritän edelleen aktiivisesti opettaa ihmisille, että nämä eläimet eivät ole lemmikkejä”, Tippi on sanonut.

Viime vuosina Tippi on puolustanut aktiivisesti myös #metoo-liikettä. Hitchcockista kysytään Tippiltä yhä lähes jokaisessa haastattelussa, ja vuonna 2012 ilmestyi elokuva The Girl, joka kertoi heidän kieroutuneesta suhteestaan. Moni olettaa Tippin halveksivan 80-luvulla kuollutta ohjaajaa, mutta nainen on kuitenkin jaksanut muistuttaa, että totuus ei ole ihan niin mustavalkoinen; kuvauksissa oli myös hyvät hetkensä.

”Hän tuhosi urani”, Tippi on sanonut.

”Mutta hän ei tuhonnut elämääni.”

Jutun lähteinä on käytetty Hedrenin haastatteluja sekä hänen elämäkertateostaan Tippi: a memoir (2016).

Tippi Hedren

Näyttelijä Nathalie Kay ”Tippi” Hedren on syntynyt 19.1.1930.

Mallina uransa aloittanut Tippi tunnetaan parhaiten rooleistaan Alfred Hitchcockin elokuvissa Linnut ja Marnie.

Aktiivisimman leffauransa jälkeen hän on omistautunut eläintensuojelu-työlle.

Hedren on näyttelijä Melanie Griffithin äiti ja näyttelijä Dakota Johnsonin isoäiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla