Gloria

Näyttelijä Satu Tuuli Karhu muistuttaa, ettei mielenterveyteen liittyvillä ongelmilla ole yksiä kasvoja. Siksi hänkin puhuu avoimesti ahdistushäiriöistään ja suosittelee terapiaa kaikille.

– Välillä olen tuntenut häpeää ja syyllisyyttä kaikesta siitä, mitä olen elämässäni saanut. Vaikka olen suunnattoman kiitollinen, samalla mietin, miten epäreilua on, että jossain joku samanikäinen nääntyy nälkään, Satu Tuuli Karhu pohtii.

Vertaus on dramaattinen, mutta niin on Satu Tuuli itsekin omien sanojensa mukaan.

– Siksi onkin varmaan hyvä sekä itselleni että muille, että kanavoin tunteitani näyttelemisen kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Satu Tuuli, 24, valmistui Teatterikorkeakoulusta vasta viime keväänä, mutta jo tähän mennessä ehtinyt muun muassa näytellä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä sekä saada parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon elokuvasta Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juuri ensi-iltaan tulleessa Marian paratiisi -elokuvassassa hän näyttelee Salomea, uskonnollisen johtajan Maria Åkerblomin uskollista seuraajaa ja ihailijaa. Mariaa näyttelee Pihla Viitala.

 

Uskonnollisia rooleja

Kun Marian paratiisia kuvattiin vuosi sitten, Satu Tuuli ei osannut aavistaa, että se käynnistäisi hänen elämässään kokonaisen uskontoon liittyvien roolien sarjan. Viime keväänä hänen viimeinen roolityönsä Teatterikorkeakoulussa oli monologi pappina.

Heti valmistumisen jälkeen luvassa oli toinen papin rooli, kun hän vietti kuluneen kesän kuvaten rippileirille sijoittuvaa Eden-elokuvaa.

Töiden myötä Satu Tuuli on joutunut pohtimaan myös omaa suhtautumistaan uskontoon.

– Suhteeni kirkkoon on rakenteellisista syistä aika ristiriitainen. Mikään uskonto ei saisi syrjiä ketään, mutta hengellisyys ja yhteisöllisyys ovat mielestäni lohdullisia ja voimaa antavia asioita.

Vasta muuttaessaan Kajaanista Helsinkiin Satu Tuuli ymmärsi, että hänen taustansa oli yllättävänkin uskonnollinen.

– Olin nelivuotiaasta lähtien pyhäkoulussa, osallistuin seurakunnan leireille ja teinvapaaehtoistyötä. Kajaanissa se oli kuitenkin niin tavallista, etten koskaan pitänyt sitä mitenkään erikoisena.

Seurakunnalla on myös osansa siinä, että Satu Tuulista ylipäätään tuli näyttelijä, sillähän sai lukioikäisenä ensikosketuksensa näyttelemiseen seurakunnan nuorisotyön ja Kajaanin kaupunginteatterin yhteisprojektissa. Kun Satu Tuuli vietti välivuotta, alkoivat ystävät ja tuttavat painostaa häntä hakemaan Teatterikorkeakouluun.

–Mieleeni ei edes ollut tullut hakea sinne. Minulle se kuulosti samalta kuin Tylypahka, joku mystinen paikka, jonne pöllö tuo kutsukirjeen.

Terapia nosti jaloilleen

Satu Tuuli pääsi yllätyksekseen sisään heti ensiyrittämällä. Vaikka uusi elämä Helsingissä, opinnot ja kiinnostavat työprojektit olivat kaikki hänelle mieluisia asioita, kolmannen opintovuotensa aikana Satu Tuuli tajusi olevansa uupunut.

– Mielessäni alkoi olla niin synkkiä ajatuksia, että päätin hakea apua terapiasta. Ahdistuneisuushäiriöt vaikuttavat elämääni yhä, mutta terapiasta olen saanut työkaluja niiden käsittelyyn, hän kertoo.Satu Tuuli korostaa, että mielenterveyteen liittyvistä asioista voidaan puhua avoimesti.

–Terapia on ihan parasta. Jos olisin poliitikko ja minulla olisi valtavat resurssit, määräisin kaikille vuoden verran intensiiviterapiaa. Vaikka paskan määrä ei olekaan vakio, niin kaikilta löytyisi varmasti jotain, mistä puhua.

Hän painottaa myös sitä, ettei mielenterveyteen liittyvillä ongelmilla ole yksiä kasvoja. Ulospäin on mahdotonta tietää, millaisia asioita kukin käy läpi mielessään.

–Vaikka jaksaisi reippaasti ja olisi suurimman osan ajasta iloinen, ei se tarkoita, etteikö kotona illalla saattaisi haukkoa happea paniikkikohtauksen partaalla

Ei pullamössöä

Parikymppisten keskuudessa ahdistuneisuus on yleinen ruokapöytäkeskustelunaihe. Satu Tuuli uskoo sen johtuvan paitsi siitä, että hänen sukupolvensa on kasvanut hyvin erilaisessa maailmassa kuin vanhempansa, myös siitä, että aiheeseen liittyviä tabuja on alettu rikkoa.

– Olen syntynyt osaltani valmiiseen maailmaan. Enää ei tarvitse kantaa vettä kaivosta tai ahertaa perunamaalla, mutta toisaalta on enemmän aikaa kriiseillä sitä, kuka minä oikein olen ja mitä maailmassa tapahtuu. Infomaatio- ja ärsyketulva ympärillä on valtava, ja on paljon isommat paineet suorittaa ja menestyä, hän miettii.

– Siksi on harmillista, jos vanhemmat ihmiset ajattelevat, että olemme joku pullamössösukupolvi, josta ei ole mihinkään. Olihan ongelmia ennenkin, mutta niistä ei vain puhuttu, ja kaikki synkät salaisuudet ja käsittelemättömät asiat kulkeutuivat sukupolvilta toisille. Haluan olla osaltani katkaisemassa sitä kierrettä.

Tämä on Glorian artikkeli, joka on julkaistu Me Naisissa. Lisää Glorian juttuja osoitteesta menaiset.fi/gloria.

 

 

Kuka?

Satu Tuuli Karhu, 24.Valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi keväällä 2019.

Palkittu parhaan naissivuosan Jussi-palkinnolla roolistaan elokuvassa Iloisiaaikoja, Mielensäpahoittaja.

Kotoisin Kajaanista, asuu Helsingissä avopuolison ja kissan kanssa.

PHu

Kyllä on kaikilla ahdistusta .

Se on oikein muoti-ilmiö.

Taitaisi olla paras , että hallitus antaisi kaikille nuorille typyköille perustulon, ettei 

pikkupossujen tarvitsi tehdä muuta kuin maata sängyssä ja tehdä mitä lystää .

Sisältö jatkuu mainoksen alla