ET

Näyttelijä Kati Outinen kertoo elämänsä tärkeistä luvuista ET-lehden Minun numeroni -juttusarjassa.

59 elokuvaa

Ensimmäinen elokuvaroolini oli Tapio Suomisen ohjaamassa elokuvassa Täältä tullaan, elämä! (1980), ja Aki Kaurismäen kanssa aloitin yhteistyön elokuvassa Varjoja paratiisissa (1986).

Olen näytellyt kaikkiaan 59 elokuvassa. Elokuva on minulle rakas taidemuoto, mutta minun ikäiselleni naiselle ei ole tarjolla kiinnostavia elokuvarooleja. Iloitsen kuitenkin suuresti niistä pikkupyrähdyksistä, joita edelleen silloin tällöin teen.

Onneksi olen saanut elokuvatyön tilalle paljon muuta. Yleisön kohtaaminen ja teatteriesityksessä syntyvä vuorovaikutus ovat minulle tosi tärkeitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä tullaan elämä -elokuvan pääosissa olivat Kati Outinen ja Esa Niemelä.
Täältä tullaan elämä -elokuvan pääosissa olivat Kati Outinen ja Esa Niemelä.

500 neliömetriä

Ostin kymmenen vuotta sitten Raaseporista talon, jossa on puolen hehtaarin piha. Asuin siellä ympäri vuoden, kunnes nyt jo edesmennyt äitini muutama vuosi sitten sairastui vakavasti. Muutin silloin takaisin Helsinkiin.

Talo on henkireikäni. Rakastan metsässä samoilua, sienestämistä ja marjastamista. Uusin harrastukseni on metsäjooga, se antaa sellaisen rennon valppauden. Olen aina hakeutunut hiljaisuuteen ja luonnonäänien keskelle, sillä minulla on kuulovika, jonka vuoksi minun on vaikea olla melussa.

50 litraa metsämarjoja

Syön kasviksia ja kalaa, mutta myös lihaa tilanteessa, jossa olisi epäkohteliasta kieltäytyä ruuasta.

Poimin 50 litraa mustikoita, vadelmia, karpaloita ja puolukoita joka vuosi. Maalla minulla on myös mustaherukkapensaita ja savipohjainen kasvimaa. Siinä ei moni laji menesty, ja kahden viime vuoden aikana peurat ovat syöneet kaiken.

Tänä vuonna kokeilen muun muassa oranssia kurpitsaa. Haaveilen kaveriporukan yhteisestä puutarhapalstasta Helsingissä.

100 esitystä

Isäni sairasti Alzheimerin tautia ja kuoli vuonna 2014. Oli vaikea hyväksyä isän sairautta ja siihen liittyviä omia tunteita, mutta onnistuin siinä lopulta. Tajusin, ettei kannata surra sitä, mitä ei enää ole, kun voi iloita siitä, mitä vielä on.

Esitän edelleen kirjoittamaani muistisairaudesta kertovaa Niin kauas kuin omat siivet kantaa -monologia, jonka ensi-ilta oli vähän ennen isän kuolemaa. Sata esitystä teattereissa ja palvelutaloissa on nyt takana.

Tulitikkutehtaan tytössä näytteli myös Vesa Vierikko.
Tulitikkutehtaan tytössä näytteli myös Vesa Vierikko.

1 tytär

Sain lapsen 22-vuotiaana, ja minusta tuli yksinhuoltaja, kun Iida täytti kaksi vuotta. Asumme lähekkäin ja teemme usein yhdessä ruokaa, käymme kävelemässä tai vain luemme jotain hiljaa lähekkäin.

Iida on dramaturgi, ja meillä on ammattiasioissa YYA-sopimus. Luemme toistemme tekstejä, ja meillä on yhteisiä produktioita, kuten Helene Schjerfbeckistä kertova Minä maalaan teidät kaikki. Meidän on helppo ymmärtää toisiamme ja toistemme olotilaa ensi-iltojen alla.

Taide pitää ihmiskunnan hengissä, myös minut. Se saa meidät kosketuksiin ikuisen kanssa ilman, että tarvitsee kuulua mihinkään uskontokuntaan.

3 kirjaa

Vietän paljon aika nelivuotiaan tyttärenpoikani kanssa. Hän ajaa potkupyörällä, ja minä juoksen perässä. Kävelyretkillä pysähtelemme tuon tuosta, koska kaikki on hänestä niin ihmeellistä.

Piirrämme yhdessä, ja luen hänelle satuja. Autot-kirjat, Nalle Puh ja Vaahteramäen Eemeli ovat hänen suosikkejaan, mutta hän on suostunut laajentamaan valikoimaa, "jotta mumma ei kyllästy". Lukeminen on meille tärkeä yhdessäolon hetki.

15 kilometriä

Tykkään 2–3 tunnin kävelylenkeistä, matkaa tulee helposti 15 kilometriä. Jos minulla on pulma, kävelen siihen ratkaisun. Toisinaan otan mukaan sanelukoneen tai muistikirjan ja pysähdyn välillä kirjoittamaan. Kun olin lapsi, kävelin isän kanssa maailman kohdilleen monta kertaa.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Kati Outinen

  • Syntynyt: 1961 Helsingissä, jossa myös asuu.
  • Perhe: Tytär, veli ja ystävät perheineen.
  • Työ: Näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Saanut kolmesti Jussi-patsaan parhaasta naispääosasta ja vuonna 2002 parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla roolista Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä.
  • Ajankohtaista: Kajaanin runoviikon taiteellinen johtaja.
Vierailija

Tuskin ainakaan yllyttää lastenlastaan tahallisesti häiriköimään ketään, mikä on joillakin homman nimi, niin paljon mekkalaa kuin pystyy

Hyvä outi

Sisältö jatkuu mainoksen alla