Aihisten kodin sisustus on Henkan käsialaa. ”Kun muutimme tähän asuntoon, Kaappaus keittiössä oli juuri alkanut ja olin niin kiireinen, etten ollut edes muuttopäivänä paikalla. Anoppi joutui viikkaamaan kalsarini kaappiin”, Kape kertoo.
Aihisten kodin sisustus on Henkan käsialaa. ”Kun muutimme tähän asuntoon, Kaappaus keittiössä oli juuri alkanut ja olin niin kiireinen, etten ollut edes muuttopäivänä paikalla. Anoppi joutui viikkaamaan kalsarini kaappiin”, Kape kertoo.

Keittiöpäällikkö Kari Aihinen laittaa telkkarissa kotikokit järjestykseen, mutta omassa kodissaan hänen vastuullaan on vain roskien vienti. Muusta huolehtii vaimo Henriikka Aihinen.

Televisiossa keittiöpäällikkö Kari Aihisen marssii taas kerran yhteen suomalaiskotiin, lataa jääkaapin täyteen kasviksia, istuttaa perheen pöydän ääreen ja viskoo einekset roskiin.

Kaappaus keittiössä -ohjelmaa tehtiin vuodesta 2013 tämän vuoden kevääseen, ja ohjelmassa esiintyneet 29 perhettä tottelivat epäröimättä ”Kapen” turkulaisnuottista komentoa.

– Olen kuusivuotiaana ollut ensimmäisen kerran lätkäjoukkueen kapteenina. Kaappaukseen ihastuin, koska sain olla siinä oma itseni, Kape sanoo nyt.

Kotona Helsingin Kampissa Kape ei ole kapteeni. Siellä määrää Henriikka Aihinen. Hän on sisustanut kodin vaalein sävyin ja remontoinut aaltopellistä eteiseen kiiltävän seinän. Keittiössä punainen ja musta luovat vaaleudelle hallitun kontrastin, ja pariskunnan poikien huone näyttää sekin mietityltä.

Sisustuksen lisäksi Henriikka vastaa ruuanlaitosta, kaupassa käymisestä, aikatauluista ja oikeastaan kaikesta muustakin. Kun Kapea haastatellaan, hän kehuu vuolaasti rouva Aihista kodin pyörittämisestä.

– Olen sanonut Kapelle, että ei tarvitse aina niin paljon kehua. Ihmiset luulevat, että olen joku täydellinen rouva Aihinen, Henkaksi kutsuttu Henriikka sanoo.

Henkka on juuri aloittanut työt Espoon Taitoluisteluklubin toiminnanjohtajana. Iltaisin hän ohjaa ryhmäliikuntaa. Kapen ohjelmista televisiossa pyörii nyt Vappu Pimiän kanssa tehty Kädetön kokki, ja samalla kuvataan jo Katastrofikokkia Tomi Björckin kanssa. Kape on myös ravintola Savoyn keittiöpäällikkö.

Pariskunnan pojista Kasper, kuusi vuotta, on esikoulussa ja Verner, kolme vuotta, päiväkodissa – eli dagiksessa, kuten Turussa kasvaneet Aihiset sanovat. Syksyllä ovat alkaneet harrastusmenot.

Arki on onnellista, mutta pelkkä lapsen kuumeilu voi sekoittaa pakan.

– Isovanhemmat ovat Turun seudulla, joten meillä ei ole täällä turvaverkkoa, Kape kertoo.

– Lastenhoitajat on tulleet tutuiksi tänä syksynä, Henkka lisää.

Mutta ei täällä missään kriisissä olla. Tämä on normaalia ruuhkavuosia elävän perheen arkea.

Pikkujouluissa pariksi

Aihiset ovat olleet yhdessä 15 vuotta, ja siihen on tietysti mahtunut monenlaista.

Hankalinta oli alku: ensimmäiset neljä vuotta.

– Tapasimme vuonna 1999 kylpylähotelli Caribian pikkujouluissa, Kape kertoo.

Hän oli kokkipoika, Henkka työskenteli respassa. ”Helvetin hyvännäköinen mimmi” kiinnitti Kapen huomion.

"Henkalle sanoin, että kerro kaikki luurangot kaapista, ennen kuin suutelen."

– Varmaankin Kape teki aloitteen, Henkka muistelee.

– Olen lähtenyt jokaiseen suhteeseen niin, että tämän naisen kanssa mennään naimisiin. Suhteet ovat aina kaatuneet johonkin. Henkalle sanoin heti, että kerro kaikki luurangot kaapista, ennen kuin suutelen, Kape kertoo.

Vaikeaksi suhteen teki se, että Kape muutti Helsinkiin työskennelläkseen Savoyssa ja Henkka Jyväskylään opiskellakseen liikuntatieteitä.

– Kaukorakkauteen tulee helposti kaikkea, Henkka sanoo.

Junassa istumista ja viikonlopputapaamisia jatkui neljä vuotta. Toisaalta homma myös toimi, sillä vielä tuolloin Kapella oli viikonloput vapaata. Vuonna 2004 Henkka sai opintonsa päätökseen ja muutti Helsinkiin.

– Sen jälkeen on ollut tasaisempaa ja arkisempaa.

Yhdessäoloa helpottavat samankaltaiset arvot ja taustat. Molemmat tulevat kolmen lapsen ja kahden aikuisen perheistä, joissa isä teki runsaasti töitä, äiti hoivasi lapsia ja vanhempia piti totella. Avoimuus, rehellisyys ja vastuullisuus olivat tärkeitä jo lapsuudenperheissä.

– Helpottaa arkea, kun sanoo asioista. Pitää pystyä menemään hyvällä ja vapautuneella mielellä nukkumaan, Kape toteaa.

Suhdetta pitää kasassa se, että yhdessä ei olla ihan koko ajan, mutta välillä tehdään asioita kaksin tai perheenä.

– Kerran tai kahdesti vuodessa varaamme kaveripariskunnan kanssa hotellihuoneet ja pöydän ravintolasta ja teemme päivän ajan juttuja, joita teimme yhdessä jo ennen lapsia, Henkka kertoo.

– Totta kai välillä ostan ruusuja ja alusvaatteita ja käydään syömässä, mutta kun on rakkautta ja peruspaketti kasassa, ei tarvitse koko ajan hyysätä, Kape lisää.

Kermaa, voita ja suolaa

On harvinainen syysilta, sillä Kapekin on kotona. Henkka on tehnyt iltapalaksi pannukakkua, joka maistuu siltä, että kermassa ei ole säästelty. Siihen syventyessään lapset malttavat olla hetken hiljaa.

Tv-ohjelmissaan Kape on tullut tunnetuksi kevyttuotteiden ja einesten vastustajana.

– Kaikki paistetaan normaalisuolaisessa voissa ja kastikkeet tehdään kuohukermaan, hän sanoo.

Kerman, suolan ja voin käyttö on nykyään vähän kapinallista. Kun Kasper meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin, hän kommentoi ensimmäisenä isälleen puuron suolattomuutta. Kape veti nolona lippistä syvemmälle päähän.

– Emme ole terveysfriikkejä, mutta Henkka on liikunnan ammattilainen ja minä olen ruuan ammattilainen, joten tiedämme, mikä on terveellistä, hän sanoo.

Terveellisyyttä tärkeämpää on maku. Kun ruoka on hyvän makuista, ei ole ongelma, että koko perhe syö samaa ruokaa ja että kaikkea pitää maistaa.

Kapen mielestä suomalaisten kotikokkien suurimmat synnit ovat syömättömyys ja tekemättömyys. Aterioita on liian vähän eikä ruokaa jakseta tehdä.

Aihisilla Henkka tekee tavallista kotiruokaa hyvistä raaka-aineista, ja sapuskaa on tarjolla viidesti päivässä. Henkan bravuureja ovat tomaattinen kanapata ja nakkikeitto, johon tulee tuorejuustoa ja currya.

"Päätin isäni kuoleman jälkeen, että töitä tehdään joka päivä niin kauan kuin jaksaa nousta."

Televisiossa Kape on korostanut sitäkin, että perheiden pitäisi ruokailla saman pöydän ääressä joka päivä. Hänen omassa kodissaan niin tekevät äiti ja lapset. Itse hän on paikalla hyvällä tuurilla sunnuntaina ja maanantaina.

– Päätin oman isäni kuoleman jälkeen, että töitä tehdään joka päivä niin kauan kuin jaksaa nousta, Kape sanoo.

Kapen isä kuoli aivoverenvuotoon 49-vuotiaana. Isän yllättävä poismeno sai Kapen toteamaan, että menneiden ja tulevan murehtimisen sijaan kannattaa keskittyä täysillä asioihin, jotka ovat tärkeitä: perheeseen ja työhön.

 


 

Jätkät ovat etusijalla

Henkalle kodinhengettären rooliin sujahtaminen ei ole ollut vaikeaa. Kape teki suhteen alkuaikoina niin paljon töitä, että meni nukkumaankin kokinvaatteet päällä. Henkka tiesi, että jos perhettä tulee, siitä huolehtiminen jää hänen kontolleen.

– Vaikka Kape on paljon poissa ja aikataulut ovat mitä ovat, hän on hirveän hyvä isä, hän sanoo.

Kapelle lapset, ”jätkät”, ovat kaikki kaikessa. Vaimon kanssa on hyvä suhde, joten kiireestä voi puhua. Lapset taas eivät vielä ymmärrä, miksi isä lähtee kahdeksi viikoksi työreissuun.

– Jos pitää valita, alanko sunnuntaiaamuna siivota ja laitanko vaimolle kahvin pöytään vai lähdenkö jätkien kanssa pelaamaan puistoon, niin lähden kyllä pelaamaan.

Kuten monessa muussakin reissaavan isän perheessä, täälläkin isä on odotettu vieras, ja äiti se tylsä vanhempi, joka on aina kotona määräämässä.

– Henkalla on sääntöjä ja minulla ei, Kape sanoo.

Kun mennään katsomaan Jokereiden ja HIFKin peliä, lapset saavat karkkipussin, vaikkei olekaan karkkipäivä. Jokeri-lipun ja -lippiksenkin voi Kapen mielestä ostaa, jos lapset haluavat.

– En usko rajoittamiseen.

– Kape on sellainen fun daddy. Sanomme kavereillekin, että tuokaa vain kaikki lapset tänne, kun Kape on kotona, Henkka kertoo.

Molemmille on tärkeää, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempia.

– Yritämme opettaa kohteliaisuudet ja sen, että heistä tulisi hyviä ystäviä. Ettei olisi tappeluita, ja osattaisiin pyytää anteeksi, Henkka kuvailee ja nousee pöydästä erottamaan nujakoivia veljeksiä.

Esikoinen ja keskimmäinen

Henkka, lapsuudenperheensä keskimmäinen lapsi, on monessa mielessä tyypillinen esikoinen. Hän järjestää juhlat ja arkimenot, säätää ja huolehtii.

Kape taas on esikoinen, mutta ei se tyypillisin.

– En ole eläissäni varannut yhtään ulkomaanmatkaa, hän sanoo.

Sen hoitaa Henkka. Hän nauttii järjestelemisestä niin, että varaa myös lapsuudenperheensä matkat.

Vaikka järjestely ei ole Kapen juttu, työmoraalia hänellä on, siitä pariskunta on yhtä mieltä. Kapen hommahan on katsoa, että ulkomaanmatkoihin on varaa.

– En koskaan ajatellut, että minusta tulisi mitään tällaista, mitä tuli. Tein vain äärimmäisen kovasti duunia, Kape sanoo urastaan.

– Töitä saa ja pitääkin tehdä paljon, Henkka toteaa.

Ei sitä paitsi ole ihme, ettei Kape ole kotona mikään käytännön ihminen. Hänhän on nykyajan rocktähti: tv-kokki.

Kun Kape teki ensimmäisen tv-projektinsa vuonna 2003, hän ei todellakaan arvannut, että telkkarissa kokkailusta tulisi iso juttu. Kokkisota oli pyörinyt useamman vuoden, mutta kukaan tuskin osasi ennustaa, että runsaan kymmenen vuoden päästä ruokaohjelmat täyttävät valtavan osan kanavien ohjelma-ajasta, kaikkea paistinpannuista kirjoihin myydään tunnettujen kokkien naamoilla ja Tomi Björck ansaitsee kokkaamalla kutsun Linnan juhliin.

"Olet ihan tavallinen aviomies ja isä, et mikään rockstara."

Aihiset ovat silti sitä mieltä, että Kapen saama julkisuus ei ole muuttanut heidän elämäänsä.

– Sekin vaikuttaa, että olet 43 vuotta, et 23, Henkka heittää.

Eikä Kape ole sellainen tatuoinnein koristeltu adonis, jollaisena vaikkapa Tomi Björck tunnetaan. Kape on perheenisä ja entinen lätkänpelaaja, joka ei nykyään harrasta yhtikäs mitään liikuntaa.

– Olet ihan tavallinen aviomies ja isä, et mikään rockstara, Henkka sanoo.

Hänen mielestään Kape on telkkarissa samanlainen rehellinen symppis kuin kotona.

– Sellainen hölmö. Ei ole mitään suodatinta, lauot vain menemään.

 

Kari ja Henriikka Aihinen

Kari Aihinen on 43-vuotias keittiöpäällikkö ja tv-kokki. Työskentelee helsinkiläisravintola Savoyssa.

Muistetaan Kaappaus keittiössä -ohjelmasta, jota hän teki kolme tuotantokautta. Nyt televisiossa pyörii Kädetön kokki, ja seuraavaksi työn alla on kisa nimeltä Katastrofikokki.

Henriikka Aihinen on 37-vuotias liikuntatieteen maisteri. Hän on Espoon taitoluisteluklubin toiminnanjohtaja ja Sats Elixian ryhmäliikunnan ohjaaja sekä kouluttaja.

Aihisilla on kuusi- ja kolmivuotiaat pojat Kasper ja Verner. Vanhemmat ovat kotoisin Turusta, mutta perhe asuu Helsingissä.

Syksyllä Vain elämää -ohjelmassa nähtävä Lauri Ylönen kertoi kieltäytyneensä ohjelmaan osallistumisesta useaan otteeseen.

The Rasmus -yhtyeen laulaja Lauri Ylönen oli vain 16–vuotias, kun yhtye löi läpi. Hypeen liittyi myös ikäviä lieveilmiöitä.

– Olimme teinibändi ja monien tyttöjen seinillä julisteissa. Se ärsytti jäbiä ja uran alkuaikona lavalle lensi pulloja ja muuta roinaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, Lauri sanoo.

Vakavin tilanne sattui, kun Lauri oli 25–vuotias. Salon keikalla yksi yleisöstä nousi lavalle ja iski leatherman-puukon lähelle laulajan kaulavaltimoa.

– Tilanne oli sekava. Pelästyin todella, sillä olisin voinut kuolla. Puukon kaikki terät olivat pystyssä.

– Lähdin lavalta ja Eero tuli huutamaan mikrofoniin, että kuka vittu se oli. Fanit ottivat tekijän kiinni, sen jälkeen paikalle tulivat poliisit, Lauri muisteli Vain elämää -ohjelman lehdistöpäivässä.

”Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä.”

Laulaja on yksi syyskuussa alkavan kauden artisteista. Kuvaukset nostivat vanhoja muistoja pintaan.

– Kyllä tapahtunut oli useasti mielessä. Kun astuin lavalle ja valot häikäisivät niin, että en näe yleisöä, mietin, että voiko tuolla olla taas joku sekopää, Lauri sanoo.

– Nykyään tapahtunut tulee mieleen harvemmin. Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä. Mutta tuollaisille ajatuksille ei saa antaa liikaa valtaa.

Kahden pojan isä

Yhtyeen menestys on vienyt Lauria ympäri maailmaa. Viime vuodet hän on asunut Kaliforniassa, jonne hän muutti ex-vaimonsa Paula Vesalan kanssa. Parilla on 10–vuotias Julius-poika.

”Toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut.”

Lauri sai viime vuoden lopussa toisen pojan nykyisen avovaimonsa Katriina Mikkolan kanssa. 

– Siitä on tosiaan kymmenen vuotta, kun olen viimeksi vauvan kanssa säätänyt. Vähän on pitänyt muistella, että miten tämä nyt menikään. Käytännön asioissa osaan ottaa iisimmin, Lauri sanoo.

– Toisaalta toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut. Se sai alkunsa kun ensimmäinen lapsi syntyi. Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin. 

Kiertueella vapaa vastuusta

Ihmisenä Lauri arvelee muuttuneensa 25 Rasmus-vuoden aikana vähän.

– Se ehkä johtuu siitä, että lyötiin hetkessä läpi, kupla sulkeutui ja jäimme sen sisään. Meillä on perheitä ja lapsia, mutta kun lähdetään keikkareissuille, kaikki on samanlaista, epätodellista. Siellä ei ole vastuita ja sääntöjä, Lauri sanoo.

– Sama pikkupoika näkyy välillä isän roolissa. Kun muut aikuiset vaikka juttelevat ja juovat lasten synttäreillä kahvia, niin tykkään riehua lasten kanssa.

”Vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani.”

Laurissa on myös introvertimpi puoli.

– Sen takia kieltäydyin monta kertaa Vain elämää -ohjelmasta. Se on niin intiimi, eikä siellä voi olla tuppisuuna. Nytkin vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani, mutta kuvaukset olivat mahtava kokemus.

The Rasmus julkaisee 14.9. uuden singlen, jonka Lauri on kirjoittanut yksinäisyydestä.

Jeppis

Toisen lapsen syntymä pahensi Lauri Ylösen kuolemanpelkoa: ”Nyt pelkään jopa lentämistä”

"Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin." Ymmärrän tunteen, en halua olla ilkeä vaan lohduttava, maailmassa ei ole koskaan ollut korvaamatonta ihmistä... elämä jatkuu vaikka kuka kuolisi. Ei kannata stressata turhaan vaan nauttia päivästä kerrallaan lapsen kanssa, elämä kyllä jatkaa kulkuaan kaikesta huolimatta tapahtui mitä tapahtui.
Lue kommentti

Susanna Mikkonen lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa, ja sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

Jussi-palkittu näyttelijä Susanna Mikkonen, 50, palaa kuuden vuoden tauon jälkeen hetkeksi näyttelijän töihin. Susanna lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa ja lopetti tuolloin samassa myös työskentelyn Takomo-teatterissa, jonka yksi perustajajäsenistä hän myös oli.

– Kaipasin tuolloin muutosta, olin tehnyt näyttelijän työtä kaksikymmentä vuotta ja koin teatterissa apurahojen jatkuvan hakemisen raskaana. Freelancerina halusin myös vakautta talouteeni.

Sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

– Minua ärsytti, kun en ymmärtänyt mitä rakennuskokouksissa ja työmaalla puhuttiin.

Susanna päätti opiskella työn ohella rakennuspiirtäjäksi. Tällä hetkellä hän opiskelee rakennusinsinööriksi.

– Onhan alan vaihdos herättänyt paljon ihmetystä. Nykyään opintoja voi kuitenkin tehdä työn ohessa. Muistin myös, että olin koulussa pitkän matikan lukija, joka loi uskoa, että kyllä selviäisin opinnoista.

Alan vaihtaminen ei ollut pelkästään helppo päätös.

”Näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Otin sen merkkinä.”

– Valinnat ovat aina myös kivuliaita, sillä jostain joutuu luopumaan. Minua ei pelottanut, sillä uskon, että asiat menevät luonnollisesti. Itsensä kuunteleminen on tärkeää. Uskon unityöskentelyyn ja unisymbolien kautta oman intuitiivisen äänen kuunteluun.

– Siinä vaiheessa, kun pohdin mihin asettuisin, näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Tavallaan otin sen merkkinä, että löytäisin vielä elämäntehtäväni.

Viisikymppisenä Susanna kokee, että alan vaihtaminen on helpompaa kuin ruuhkavuosina. Susanna asuu yksin kissojen kanssa, kun täysi-ikäinen poika on muuttanut kotoa pois.

– Ylimääräistä vapaa-aikaa on enemmän. Niin ihanaa kuin Netflix-sarjojen ja elokuvien katsominen olisi, olen käyttänyt aikani opiskeluun. Haluan tehdä elämässä merkityksellisiä asioita, Susanna kertoi Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa.