Kuvat
GETTY IMAGES
Erota vai jatkaako yhdessä? Harkinta-aika kannattaa käyttää aidosti kysymykse pohtimiseen.
Erota vai jatkaako yhdessä? Harkinta-aika kannattaa käyttää aidosti kysymykse pohtimiseen.

Avioeron harkinta-aika ei ole vain pakollinen paha, vaan sen voi käyttää aitona mahdollisuutena selvittää ajatuksiaan. Kristalle siitä oli apua.

Oli kirkas kesäinen aamupäivä elokuussa kaksi vuotta sitten, kun Krista seisoi pikkukaupungin keskustan postilaatikoilla ja epäröi. Toisessa kädessään hän puristi kirjekuorta, ja toisella kädellään hän piti lähtevän postin laatikon luukkua auki. Kuoressa oli lähdössä avioerohakemus käräjäoikeuteen melkein kymmenen vuoden liiton jälkeen.

Kirje kolahti laatikkoon.

– Mietin, että aikamoista, Krista sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Alkoi puolen vuoden harkinta-aika.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joka vuosi 18 000 suomalaista päätyy lähettämään avioerohakemuksen. Ensin jätetään ensimmäisen vaiheen hakemus, kuten Krista nyt teki, ja sitten päätös vahvistetaan vielä kuuden kuukauden päästä toisen vaiheen hakemuksella. Erota ei voi vahingossa, vaan hakemus raukeaa, jos sen toista vaihetta ei koskaan saavu käräjäoikeuteen.

Eron ensimmäisen vaiheen jälkeen on kohtuullisen helppo perääntyä, ja moni niin tekeekin: neljäsosa kaikista hakemuksen jättäneistä päättää, että haluaa sittenkin palata vielä yhteen.

Ensitreffit alttarilla -sarjasta tuttu parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow kertoo, että harmillisen harva pari kuitenkaan pystyy käyttämään eron harkinta-ajan hyödyksi aitona harkintamahdollisuutena. Se ei ole ihmisten kykenemättömyyttä, vaan erossa vain yksinkertaisesti on niin paljon muuttujia, että useimmille on mahdotonta puolessa vuodessa sukeltaa syvälle parisuhteen likaisimpiin vesiin.

– Kuusi kuukautta on tosi lyhyt aika käsitellä eroa. Pikemminkin eroon liittyviä kysymyksiä tulee mieleen vielä vuosienkin päästä, Stolbow sanoo.

Kristalle harkinta-aika ei todellakaan tuntunut vain pakolliselta pahalta, joka pitäisi lusia läpi, jotta ero olisi valmis. Sen sijaan tunteet nousivat ja laskivat kuin missäkin huvipuistossa. Enimmäkseen Kristasta tuntui helpottuneelta ja siltä, että ero oli hänen elämänsä paras päätös. Huonoina hetkinä hän ikävöi sitä, mitä hyvää suhteessa oli: luottamusta ja saman musiikkimaun ja keikoilla käymisen tuomaa yhteyden tunnetta.

Kun Krista oli muuttamassa omaan asuntoonsa, hän pakkasi aluksi muuttolaatikoita hyvällä mielin. Kun ystävä lähti kotiin ja oli aika lähteä viemään tavaroita yksin uudelle asunnolle, tunteet synkkenivät yhtäkkiä.

– Vajosin keittiön lattialle itkemään. Koira painoi päänsä syliini, ja ajattelin, että olen tehnyt hirvittävän virheen.

Paluu suhteen alkuun

Parhaimmillaan harkinta-aikana voi aidosti miettiä asioita, Stolbow sanoo. Voi pohtia, onko vika ollut parisuhteessa vai sittenkin jossain muussa, kuten omassa muutoskriisissä. Kannattaa miettiä, mitkä syyt johtivat eroon ja mitä oikeastaan tapahtui. Mitä itse antoi suhteelle ja mitä otti pois?

Vielä tärkeämpää kuin erohetken miettiminen on kuitenkin palata alkuun. On hyvä muistella, mihin toisessa aikoinaan rakastui. Sitä kautta voi saada kiinni jotakin hyvin oleellista omasta itsestä, eli sen, mihin tarpeeseen haki parisuhteelta vastausta.

– Voimia harkitsemiseen saa sillä, että muuttaa mahdollisimman pian erilleen. Silloin huomio ei ole koko ajan arjen riitelyssä, vaan asioita jää tilaa ajatella kunnolla, Stolbow sanoo.

Se, pystyykö harkintaa oikeasti tekemään harkinta-aikana, riippuu monesta asiasta. Parhaat mahdollisuudet siihen ovat, jos ongelmista on puhuttu ennenkin ja eron hakemista mietitty yhdessä. Silloin molemmat ovat eron käsittelyssä suurin piirtein samassa vaiheessa, kun eron ensimmäinen vaihe alkaa.

Usein käy kuitenkin toisin: toinen on hommannut jo uuden asunnon ennen kuin paljastaa puolisolle aikeensa.

– Silloin toisen osapuolen sokkitila kestää niin pitkään, ettei hän pysty vielä käyttämään harkinta-aikaa aitoon harkintaan. Kaikki aika menee kamppailuun surun ja pettymyksen kanssa. Vasta sen jälkeen voi alkaa miettiä, mitä minä tein suhteessa sellaista, jota voisi tehdä toisin.

Mutta Krista ja hänen miehensä olivat puhuneet, todellakin olivat. Krista oli jo pitkään kärsinyt tunteesta, että mies ei arvostanut häntä. Se kulminoitui perhearjessa, kun molempien oli tärkeä päästä välillä omiin menoihinsa, esimerkiksi ryhmäliikuntaan. Kristasta tuntui, että puolisolle ei ollut tärkeää ehtiä ajoissa kotiin hoitamaan lasta.

Kuvio toistui liian pitkään, ja vaikka siitä puhuttiin monta kertaa, tilanne ei muuttunut.

Eron mahdollisuuden Krista mainitsi aluksi riitatilanteissa. Vaikka riidat sovittiin, hän ei perunut sanojaan.

Kun Krista lopulta totesi, että hänellä ei tunnu olevan muita vaihtoehtoja kuin ero, tuli helpottunut olo.

– Paljastui, että mieskin oli miettinyt samaa.

Muutos alkaa itsestä

Kun harkinta-ajasta oli kulunut puolet, puoliso otti Kristaan yhteyttä ja ehdotti, että pitäisikö vielä yrittää, ollaanko sittenkään päätetty oikein.

– Sanoin hänelle, että ei puhettakaan, sillä ajattelin, että meillä ei ole enää sitä mahdollisuutta. Mutta kun puhelu oli ohi, pysähdyin miettimään.

Marianna Stolbow kertoo, että usein eron toinen osapuoli aloittaa nopeasti uuden suhteen. Silloin aito harkinta voi olla vaikeaa.

– Moni käy yhden uuden suhteen läpi ja tulee sitten eroryhmään, Stolbow sanoo.

Stolbow on kouluttanut kaikki Suomalaisen eroseminaarin ohjaajat ja vetänyt eroseminaareja myös itse.

Harkinta-aikana moni päätyy huomaamaan, että uudessa suhteessa toistuvatkin tutut ongelmat tai paha olo ei lähtenytkään pois parisuhteen mukana. Saattaa huomata toistuvia kuvioita ja huomata, miksi aina tuntee vetoa tietynlaisiin ihmisiin.

Esimerkiksi jokin lapsuudenkodista tuttu ominaisuus tai tapa voi tuntua tutulta ja tuoda valheellisen turvallisuuden tunteen. Sanotaan, että alkoholistin lapsi oppii etsimään rakkautta joustamalla loputtomiin. Sellaisen lapsuuden kokenut ihminen rakastuu helposti hallitsevaan tyyppiin, jonka oikkuja pitää koko ajan kestää.

Joskus ero voikin johtua tarpeesta muuttaa jotakin omassa itsessä – jos ei vaikka enää haluakaan olla se, joka aina joustaa kotona ja töissä.

Kristakin löysi uuden kumppanin jo harkinta-ajan alussa. Hän muistaa, että se vaikeutti eron käsittelyä.

– Piti antaa aikaa eron tuomille tunteille ja mennä elämässä eteenpäin yhtä aikaa. Se oli valtava ristiriita.

Suuri osa voimista meni myös siihen, että heidän lapsellaan säilyisi turvallinen olo.

Uusi suhde päättyi yllättäen muutamassa kuukaudessa. Se tuntui putoamiselta syvään kuoppaan. Viikonloppuisin, kun lapsi oli isällään ja Krista yksin tyhjässä asunnossaan, hän mietti taas, kannattiko liittoa sittenkään heittää menemään.

– Äkkiä unohtui helpotuksen tunne.

Kun Krista koki arvostuksen puutetta myös toisessa suhteessaan, häntä alkoi huolettaa, kävisikö kaikissa tulevissa suhteissa samalla lailla. Pikkuhiljaa Krista alkoi käydä läpi parisuhdetta ja aikaa, jolloin erohakemus jätettiin.

– Mitä lähemmäs pääsin mielessäni kohti eron hetkeä, sitä vähemmän suhteessa oli enää hyvää jäljellä.

Hän päätti, että alkaa kiinnittää elämässään enemmän huomiota siihen, ettei salli enää itseään kohdeltavan epäkunnioittavasti missään ihmissuhteissa, ei vain parisuhteessa.

Ja niin yhtenä talvisena päivänä seuraavan vuoden helmikuussa Krista seisoi taas postilaatikon edessä. Enää ei tarvinnut epäröidä, vaan avioeron toisen vaiheen hakemus sujahti laatikkoon nopeasti.

Joskus välittämistä on se, ettei pidä väkisin toisesta kiinni, Krista miettii nyt. Hän ja ex-mies jakavat lapsensa vanhemmuuden ja ovat hyvissä väleissä keskenään.

– Olemme puhuneet, että olemme paremmissa väleissä nyt kuin ennen eroa.

Mitä miettiä?

Jos käyt läpi eron harkinta-aikaa, mieti ainakin näitä.

  1. Mihin rakastuit kumppanissasi? Mitä kaikkea se sinusta itsestäsi paljastaa?
  2. Mikä vei kohti erota? Monesti halu erota johtuu siitä, että kumpikin on väsynyt omaksumiinsa rooleihin.
  3. Mikä on ollut hyvää ja mihin toisaalta haluat muutosta? Mitkä rutiinit suhteessa ovat tuntuneet oikeilta ja mitkä taas eivät ole sopineet arvoihisi tai ovat saaneet sinut tuntemaan itsesi epäkunnioitetuksi?
  4. Mitä annoit suhteelle ja mitä otit siltä? Otitko esimerkiksi alusta saakka liikaa vastuuta suhteesta? Kuinka sitä voisi muuttaa? Vai oletko sälyttänyt toiselle liikaa vastuuta arjesta ja toinen on väsynyt siihen? Voisitko muuttaa asetelmaa?
  5. Oletitko, että toisen tehtävä on tehdä elämästäsi onnellista? Lopulta jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Myös rakkaudellisessa suhteessa voi olla kriisejä ja onnettomia aikoja.

Asiantuntijana parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow

Sisältö jatkuu mainoksen alla