Kuvat
Shutterstock; Lauri Nieminen, Mama Creative
”Herkistymisen takia osaan välttää epäterveellisiä ympäristöjä. Olen oppinut, että on viisasta kuunnella kehoaan ja reagoida oireisiin”, Mirva Maine sanoo.
”Herkistymisen takia osaan välttää epäterveellisiä ympäristöjä. Olen oppinut, että on viisasta kuunnella kehoaan ja reagoida oireisiin”, Mirva Maine sanoo.

Mirva Maine, 51, herkistyi nelikymppisenä sisäilmaongelmille työpaikallaan. Hän kutsuu itseään leikkisästi "ihmishomekoiraksi”.

Psykoterapeutti ja JUJU Works -yrityksen toimitusjohtaja Mirva Maine, 51, kertoo olevansa niin herkistynyt, että tunnistaa sisäilmaongelmaisen tilan alle minuutissa.

– Heti ovesta sisään astuttuani olo muuttuu ahdistavaksi. Tulen tietoiseksi jokaisesta hengenvedosta, ilma alkaa ikään kuin polttaa keuhkoja. Sitten alkaa yskä, Mirva kuvailee.

Naantalissa asuva nainen on tarkka siitä, ettei henkeä ahdista omassa kodissa tai työpaikalla. Tällä hetkellä tilanne on Mirvan mukaan hyvä. Kodissa, kuuden vuoden ikäisessä paritalon puolikkaassa, sisäilma tuntuu olevan kunnossa. Samoin Mirvan työyhteisövalmennusfirman tiloissa Turun Kupittaalla. Mirva kertoo tietävänsä sen siitä, että hänen oireensa pysyvät poissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ikävät kokemukset ovat opettaneet hänet kuulostelemaan vointiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lasivillapölyä naamaan

Vuonna 2012 Mirva Maine tarttui innostuneena uuteen haasteeseen. Työ eräässä julkisyhteisössä Varsinais-Suomessa oli kuin hänelle tehty. Tiimi oli huippuluokkaa, esimies mukava, työn sisältö kohdillaan.

”Ilmanvaihto puhalsi lasivillapölyä suoraan naamaani.”

Fyysinen työtila alkoi kuitenkin pian aiheuttaa ongelmia. Rakennus oli vanha, ja työtila oli suunniteltu alun perin puhelinlaitoksen konesaliksi. Oikeastaan se ei sopinut työhuonekäyttöön ollenkaan. Ongelmaisen rakennuksen pahin kohta oli Mirvan mukaan hänen oma työhuoneensa.

– Myöhemmin ilmeni, että ilmanvaihto puhalsi lasivillapölyä suoraan naamaani. Moni tiimissämme alkoi sairastella, minä pahimmin. Eräänä talvena sairastin kuusi flunssaa putkeen. Terveitä päiviä ei niiden välissä oikeastaan ollut, Mirva kertoo.

Sairastelu oli Mirvalle uutta, sillä hän oli aina ollut perusterve ihminen. Yllätyksekseen Mirva huomasi herkistyneensä niin, että pähkinät ja monet hedelmät, joista hän oli aiemmin pitänyt, alkoivat myös aiheuttaa oireita.

– Esimieheni tuki minua hienosti. Sain tehdä etäpäiviä, ja minulle osoitettiin uusi työhuone toisesta rakennuksesta. Tuntui pahalta joutua erilleen ihanasta tiimistä. Oireeni kuitenkin helpottivat hieman, Mirva muistaa.

Kotona odotti kuitenkin ikävä yllätys.

Kun uusi koti ei sopinutkaan

En pysty asumaan täällä, tajusi Mirva Maine uudenkarheassa, avioeron jälkeen hankkimassaan asunnossa. Sisäänmuutosta oli tuolloin kulunut vain muutama päivä. Uuden asunnon materiaaleista erittyvät hajut tekivät olon sietämättömäksi. Mirva muistaa yhä, miten rankkaa oli kertoa lukioikäiselle pojalle, että juuri puretut muuttolaatikot pitäisi lähes saman tien täyttää uudelleen. Uusi, kemikaalivapaa vuokra-asunto löytyi onneksi nopeasti. Myös julkishallinnon työpaikka on sittemmin vaihtunut omaksi yritykseksi.

– Onni onnettomuudessa on ollut, että toimintakykyni on koko ajan säilynyt. Kaikki sisäilmaongelmista kärsivät eivät jaksa tai pysty ottamaan vaihtoehdoista selvää tai tekemään jatkuvia muuttoja. Psyykkinen kuormitus saattaa monella olla aivan valtava. Ihmiset jäävät liian pitkäksi aikaa kärsimään ympäristöihin, joissa ei ole hyvä olla, Mirva Maine sanoo.

”Minulla on eräänlainen supervoima – olen kuin ihmishomekoira.”

Kokemastaan hän löytää myös hyviä puolia.

– Herkistymisen takia osaan välttää epäterveellisiä ympäristöjä. Olen oppinut, että on viisasta kuunnella kehoaan ja reagoida oireisiin.

– Aikuisen tyttäreni kanssa vitsailen usein, että minulla on eräänlainen supervoima – olen kuin ihmishomekoira. Tämä ominaisuus on osa minua samalla lailla kuin esimerkiksi siniharmaat silmäni.

Huuhteluaineet ja hajuvedet, ei kiitos

Vaikka Mirva Maine voi tällä hetkellä hyvin, sisäilmaoireilu näkyy hänen arjessaan yhä. Mirva kertoo, ettei esimerkiksi voi koskaan ostaa upouutta sohvaa, koska ei kestä muovien purkamisen jälkeistä hajukuormaa. Parhaita ovat esittelykäytössä olleet huonekalut. Tyynyt, peitot ja uudet vaatteet hän pesee aina ennen käyttöä hajusteettomilla pesu- ja huuhteluaineilla.

Pienessä huoneessa asiakkaita tavatessaan Mirva huomaa heti, jos joku on hölvännyt päälleen reippaasti hajuvettä tai käsitellyt vaatteensa tymäkällä huuhteluaineella.

– En koskaan huomauttele ihmisille siitä, jos he haisevat nenääni vahvasti. Mieluummin kärsin hiljaa. Hajut ovat ihmiselle aika intiimejä asioita, Mirva toteaa.

Hän tietää, että on paljon myös sellaisia ihmisiä ja tutkijoita, joiden mielestä sisäilmalle herkistyminen on silkkaa höpöhöpöä. Etenkin home-epäilyt herättävät vahvoja tunteita puolesta ja vastaan.

– Nämä asiat ovat monimutkaisia. Asuntokaupoissa ja julkisten rakennusten saneerauksissa on kyse isoista rahoista. Homeongelmista on myös puhuttu viime vuosina niin paljon, että tietynlainen hysteria saattaa levitä helposti. Kun joku sanoo oireilevansa, itsensä aiemmin terveiksi tunteneet ihmiset saattavat alkaa tuntea samoin.

– Helppoja ratkaisuja ei ole. Mutta jo se, että ihmiset tulevat kohdatuiksi ja heidän ongelmiaan kuullaan, saattaa auttaa monia herkistyneitä, Mirva toteaa.

Hän kokee olevansa sinut hypertarkan nenänsä kanssa.

– Tärkeintä on tunne siitä, että minä hallitsen tätä asiaa eikä se minua. Nykyään pystyn myös onneksi syömään pähkinöitä ja hedelmiä kuten ennenkin. Olen iloinen siitä, että kehoni on korjannut itse itseään.

 

Vierailija

Siis nuo huuhteluaineet! Ihmiset ovat itse niin turtuneita hajuun, että eivät tiedä kuinka voimakkaasti he haisevat noilta kemikaaleilta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla