Kuvat
Minna Veijalainen
Kodin Kuvalehti
”Ole elämän edessä nöyrä. Aina ei voi tietää, mitä tapahtuu ja miten asiat etenevät. Se on vain hyväksyttävä”, Minna ajattelee.
”Ole elämän edessä nöyrä. Aina ei voi tietää, mitä tapahtuu ja miten asiat etenevät. Se on vain hyväksyttävä”, Minna ajattelee.

 – Elämä on kuin kutomani peitto. On tummempia ja iloisempia värejä vuorotellen. Vasta kokonaisuuden nähdessään huomaa, miten kaunis se on juuri sellaisena, Minna Veijalainen sanoo.

Tieto tuli jouluaaton aattona 2018. Aivokasvain, vasemmalla. Kasvain näytti pään magneettikuvissa suurelta ja uhkaavalta.

Oikeastaan Minna Veijalainen, 47, oli osannut odottaa tietoa. Päätä oli särkenyt pitkään, mutta avuksi oli tarjottu migreenilääkkeitä.

Nyt edessä olisi suuri leikkaus, jonka onnistumisesta ei olisi takeita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Illalla Minna istui sängylle, eikä oikein tiennyt, mitä tekisi tai ajattelisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän otti esiin jämälankakorin ja alkoi kutoa.

Oliko elämä tässä?

– Ensin ajattelin, että teenpä kaulaliinan. Että kun hiukset ajellaan leikkausta varten, niin voipi tulla vilu. Mutta sitten se levisi ja levisi ja siitä tuli peitto, Minna sanoo.

Häntä alkaa naurattaa.

– Peiton tekeminen oli ihanaa, sanotaan vaikka niin. Aika paljon minä sitä joka päivä tein. Pystyin laittamaan tunteeni peittoon.

”Tuli olo, että enhän minä nyt helevetti tätä elämää tähän jätä.”

Värit vaihtelivat, kuten tunteetkin.

– Kyllähän mielessä kävi, että oliko se elämä tässä.

–  Mutta sitten tuli taas olo, että enhän minä nyt helevetti tätä elämää tähän jätä. En heitä kirvestä kaivoon, vaikka sattuisi ikäviä juttuja.

 

8 kliseetä, jotka ovat totta

Leikkauksen piti kestää neljä tuntia. Se kesti yhdeksän.

Kasvain saatiin poistettua.

Ja tämä artikkeli voisi päättyä tähän. Mutta oikeastaan tärkein osuus on vielä edessä. Seuraavaksi nimittäin kerrotaan, mitä Minna oppi, kun elämä pysäytti hänet.

Elämän taitekohdissa kliseet ovat yllättävän usein totta. Ne eivät enää tunnu laimeilta. Esimerkiksi nämä kahdeksan.

  1. Elä hetkessä. Älä mieti, että teet sitä ja tätä ehkä sitten joskus. Se ”joskus” ei välttämättä koskaan tule.
  2. Puhu. Ei ole asiaa, josta ei voisi puhua. Muut eivät tiedä, mitä tunnet, toivot ja ajattelet, jos et kerro.
  3. Jokaisessa päivässä on hyviä asioita. Jos ei muuta, voit vaikka kuunnella musiikkia tai tehdä jotakin muuta pientä, mistä pidät.
  4. Kuuntele itseäsi. Älä mieti vain, mitä muut tarvitsevat. Mitä sinä tarvitset? Kaikki on paremmin, kun sisälläsi on hyvä olo.
  5. Älä jää yksin, äläkä jätä muita yksin. Sinä voit tehdä joka päivä ainakin yhden ihmisen onnelliseksi jollakin pienellä asialla, vaikka hymyllä. Toisen onni tuo elämääsi paljon iloa.
  6. Ole positiivinen. Ei kannata miettiä, miksi joku ikävä asia sattuu omalle kohdalle. Miksi ei omalle kohdalle siinä missä jonkun muunkin kohdalle?
  7. Ole elämän edessä nöyrä. Aina ei voi tietää, mitä tapahtuu ja miten asiat etenevät. Se on vain hyväksyttävä.
  8. Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Se on edessä jokaisella ja se on osa elämää. Mutta juuri nyt et ole kuolemassa.

 

Elämä on kuin peitto

On ehkä outoa sanoa näin, mutta ajatus kuolemasta toi Minnan elämään värit.

Nyt hänen kotinsa on värikkäämpi kuin koskaan. Miksi kaiken pitäisi olla valkoista ja mustaa, Minna ajattelee.

– Elämä on kuin kutomani peitto. On tummempia ja iloisempia värejä vuorotellen –  ja vasta kokonaisuuden nähdessään huomaa, miten kaunis se on juuri sellaisena.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Oletko kokenut elämässäsi jotakin, mikä muutti sen suuntaa? Haluaisitko kertoa tarinasi inspiraatioksi muillekin? Ota yhteyttä: anna.pihlajaniemi@sanoma.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla