Kuvat
Shutterstock
Meidän Perhe
Jos päiväkodin henkilökunta tulee moikkaamaan kaupassa, pienimmät lapset saattavat luulla, että nyt he joutuvat taas hoitoon.
Jos päiväkodin henkilökunta tulee moikkaamaan kaupassa, pienimmät lapset saattavat luulla, että nyt he joutuvat taas hoitoon.

Vanhemmasta tervehtimättömyys voi tuntua huonolta käytökseltä, mutta siihen on pätevä syy, päiväkodin johtaja sanoo.

Olemme kaupassa ja vihanneshyllyn takaa näkyy tuttu hahmo – lapselle tuttu päiväkodin täti. Lapsi vilkuttaa vimmatusti ja huutaa hoitajaa nimeltä, mutta vaikka hoitaja katsoo kohti ja hymyilee, hän ei tervehdi tai tule juttelemaan, vaan kiiruhtaa eteenpäin kohti leipäosastoa. 

Miksi päiväkodin työntekijät eivät moikkaa, kun nähdään vapaa-ajalla? Eikö se olisi hyvän tavan mukaista?

Suurin osa henkilökunnasta varmasti tervehtii nykyään, mutta jos joku jättää tervehtimättä se voi johtua vanhasta laista, kertoo päiväkodin johtaja Outi Kiviranta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Vielä viime vuonna päiväkodin asiakkuus oli salassa pidettävää tietoa. Kysymys ei siis ole hyvistä tavoista tai kohteliaisuudesta, vaan siitä, että päivähoidon työntekijä, joka jätti moikkaamatta lasta, noudatti lakia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päivähoitolaki on jo vanhentunut, 1970-luvulla voimaan tullut sosiaalihuoltolain kaltainen laki. Sen mukaan päivähoidon asiakkuus oli salassa pidettävää tietoa. Päivähoidon työntekijä ei saanut osoittaa vapaa-ajalla tuntevansa päivähoidon asiakkaita ennen kuin lapsen vanhempi oli itse ottanut kontaktia eli esimerkiksi moikannut ensin.

Eli vaikka lapsi olisi kuinka huutanut tutun työntekijän perään, työntekijä ei voinut muuta kuin hymyillä lapselle ja kävellä tilanteesta pois, jos  vanhemmat eivät osoittaneet käytöksellään tuntevansa työntekijää.

– Henkilökunnalla kestää aikansa ennen kuin muutos siirtyy arkiseen käytökseen. Jos on vuosia varonut moikkaamasta lasta kaupassa ennen vanhempien moikkausta, käytöstä voi olla vaikea muuttaa hetkessä.

Vaikka lapsi olisi kuinka huutanut tutun työntekijän perään, tämä ei voinut muuta kuin hymyillä lapselle ja kävellä pois.

Kiviranta painottaa, että tervehtiminen on hyvien tapojen mukaista. Ensisijaisesti päiväkodin henkilökunnan on kuitenkin tullut noudattaa lakia toimiessaan ammattinsa edustajina.

– Meillä on myös lakeja ja asetuksia, jotka voivat olla vastoin maalaisjärkeä. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Vanhentuneen lain lisäksi Kiviranta kertoo moikkaamattomuuteen kaksi muutakin syytä:

Päiväkodin aikuiset ovat lapselle Kivirannan mukaan tärkeitä vain ja ainoastaan päiväkodissa. Kun tavataan sattumalta vaikka kaupassa, varsinkin pienemmät lapset voivat hämmentyä tai olla jopa kauhuissaan. Lapsi saattaa automaattisesti tulkita tilanteen niin, että hän joutuu taas eroon vanhemmistaan.

– Jos huomaan lapsen epäröivän, moikkaan ja jatkan matkaa. 

Kun tavataan sattumalta kaupassa, varsinkin pienemmät lapset voivat  olla jopa kauhuissaan.

Viimeinen syy on henkilökunnan on perhe.

– Kun lapseni olivat pieniä, he välillä kärsivät siitä, että lapsia juoksi kädet levällään minua tervehtimään vaikkapa jossakin tapahtumassa ollessamme. Omat lapset tunsivat itsensä ulkopuoliseksi, ja olin tullut viettämään aikaa omien lapsieni kanssa. Siksi usein vain moikkasin ja jatkoimme matkaa.

Jos tervehtimättä jättäminen harmittaa vanhempaa, tilanteen ratkaisemiseen on helppo keino, Kiviranta neuvoo: keskustele asiasta päiväkodin työntekijän kanssa.

Tammisiltalainen

Ihan ymmärrettäviä syitä. Lisäisin sen ettei päiväkodin täti ole illalla töissä eikä hänen voi olettaa jatkavan kanssakäymistä lapsien tai heidän vanhempiensa kanssa vapaa-ajallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla