Marina loi itselleen uuden elämän sokkieron jälkeen.
Marina loi itselleen uuden elämän sokkieron jälkeen.

Marina Seligsonin elämä alkoi juuri kääntyä valoisampaan suuntaan rintasyöpädiagnoosin ja raskaiden hoitojen jälkeen, kun sokkiero yllätti.

Rintasyövän sytostaattihoitohuoneessa ollut nainen oli selvästi yli seitsemänkymppinen, hauras ja surullinen. Marina Seligson, 52, muistaa hänet yhä kirkkaasti, kolme vuotta tapaamisen jälkeen. Niin järkyttävä oli eläkeikäisen naisen tarina.

– Nainen kertoi asuvansa yksin rintamamiestalossa. Puoliso oli jättänyt hänet heti diagnoosin jälkeen. Hän oli vain tokaissut, ettei aio viettää loppuelämäänsä syöpäpotilaan kanssa. Avioliitto oli kestänyt 42 vuotta, nainen kertoi passanneensa miestään vuosia – ja tämä oli lopputulos.

Marina muistaa puristaneensa naista kädestä ja toivottaneensa hänelle voimia. Toisella hoitokerralla hän alkoi jutella erään noin nelikymppisen, selvästi erittäin huonovointisen potilaan kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Nainen kertoi minulle, että kun tukka lähti, myös hänen miehensä lähti. Hän oli jäänyt aivan yksin nelivuotiaan pojan kanssa. Lapsi valvotti potilasta kaikki yöt itkemällä isänsä perään, Marina muistelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minua suretti se, että vaikean sairauden lisäksi nämä naiset olivat kokeneet myös totaalisen hylkäämisen. Voiko pahempaa olla?

Parisuhteesta hoitosuhde

Marina ajatteli kiitollisena omaa elämäntilannettaan. Hänellä oli läpi vaikean sairautensa ollut rinnallaan rakastava miesystävä, joka tuki mustimpinakin hetkinä, vaihtoi leikkaushaavojen teipit ja taitokset ja tyhjensi dreenit.

– Heti diagnoosin jälkeen sanoin miehelle, että hän oli vapaa lähtemään. Ymmärtäisin kyllä, jos tilanne olisi liian raskas.

Mies pöyristyi jo pelkästä ehdotuksesta – tästä selviydyttäisiin yhdessä, hän vakuutti.

– Ajattelin, että on uskomattoman hienoa, että joku rakastaa minua ja pitää minusta huolta, vaikka tukkani oli lähtenyt ja kehoni täynnä leikkausarpia.

”Vaadinko mieheltä sittenkin liikaa?”

Sytostaattihoidot olivat vieneet Marinalta maku- ja hajuaistin. Myös seksielämä kärsi, koska toisen kosketusta tuskin tunsi.

– Parisuhteemme sai väistämättä hoitosuhteen piirteitä. En oikein osannut pyytää apua muilta kuin siltä lähimmältä ihmiseltä, Marina sanoo.

– Näin jälkeenpäin olen miettinyt, vaadinko mieheltä sittenkin liikaa.

Tutkimuksissa selvisi, että Marina kantaa periytyvää munasarja- ja rintasyöpää aiheuttavaa geeniä. Marinan äiti kuoli syöpään, samoin isoäidin sisar. Isoäidin kuolinsyy oli toinen, mutta myös hän sairasti rintasyöpää.

– Lääkärit päättivät yhteisymmärryksessä kanssani poistaa minulta ennaltaehkäisevästi munasarjat, kohdun, munanjohtimet ja terveen rinnan. Usko omaan naiseuteeni oli koetuksella, mutta miesystäväni tsemppaus kantoi minut vaikeimpien vaiheiden yli.

– Luulin, että suhteemme oli kaikesta huolimatta vahva ja hyvä. Valitettavasti olin väärässä.

Saman katon alle

Yhteinen koti oli rakkaudella remontoitu. Avaran asunnon jokainen yksityiskohta oli mietitty. Asunnon omisti miesystävä, joka oli kunnostanut sen pääosin Marinan toiveiden mukaan. Myös remontin kustannukset hoiti mies, mistä Marina oli kiitollinen – hänen taloutensa oli kärsinyt syövän aiheuttamista pitkistä sairauslomista.

He olivat seurustelleet ennen yhteen muuttoa jo vuosia. Myös Marinan tyttäristä nuorempi, juuri täysi-ikäistynyt lapsi, muutti saman katon alle, varta vasten hänelle kunnostettuun ihanaan huoneeseen. Perheen rescue-koira Minni tykkäsi paistatella päivää rivarin pihamaalla.

”Uskoin muuttavani loppuelämäni kotiin.”

Tuolloin Marina koki, että hänen olonsa alkoi vihdoin olla rintasyövän jäljiltä normaali.

– Yhteen muutto oli iso päätös. Uskoin muuttavani loppuelämäni kotiin. Ajattelin, että nyt meille koittavat viimein helpommat ajat.

Kymmenen kuukautta muuton jälkeen yhtenä kuumana heinäkuisena päivänä Marina palasi kotiin Ruotsin-risteilyltä, jonka oli tehnyt tyttäriensä kanssa.

– Avopuolisoni tuli töistä kotiin ja ilmoitti, että hän halusi erota, Marina sanoo.

– Minun ja tyttäreni piti häipyä asunnosta kolmen viikon sisällä tai hän hankkisi meille häädön. Menin täysin sokkiin.

Sokkiero

Tytär kuuli riidan vierestä ja tuli tilanteessa äitinsä tueksi. Avopuolison seuraavat sanat tuntuivat Marinasta siltä kuin lattia olisi äkkiä kadonnut jalkojen alta.

– Miesystäväni katsoi minua silmiin ja sanoi, että hänen mielestään olin nyt tarpeeksi terve jätettäväksi. Minulle tuli olo, että hän oli odottanut vain oikeaa hetkeä siirrolleen. Sanojensa tueksi hän sanoi vielä ystäviensä kehottaneen häntä toimimaan näin.

– Noiden sanojen jälkeen en enää oikein kuullut mitään, Marina sanoo.

Tilanne oli odottamaton, vaikka hän oli toki aistinut suhteessa jännitteitä jo aiemmin. Tämä lienee jokin vaihe, oli Marina ajatellut. Ehkä jälkiseurausta rankoista vaiheista, joiden läpi oli selvitty yhdessä. Aiemmin keväällä hän oli ehdottanut pariterapiaa, mutta mies oli torjunut ehdotuksen.

– Tunsin, että oli paljon hiljaista tuskaa, jota ei osattu käsitellä.

Mitään tällaista Marina ei silti ollut osannut odottaa.

– Hyvyys, jota olin luullut hänessä olevan, oli hetkessä poissa. Oivalsin, ettei apu ollut ollut pyyteetöntä eikä aitoa.

Marina sanoo ymmärtävänsä hyvin sen, että toisinaan rakkaus loppuu ja halutaan kulkea eri reittejä. Se kuuluu elämään. Itsekin hän on aiemmin elämässään kokenut eroja, lähtöjä ja jättämisiä. Tämä oli kuitenkin kokemuksista haavoittavin.

”Olin ollut tyhmä ja sinisilmäinen.”

– Sairaudella lyöminen erotilanteessa oli mielestäni anteeksiantamatonta. Sain osakseni tarpeetonta ilkeyttä ja julmuutta.

Lisähaastetta toi se, että taloudellisesti mies oli asunnon omistajana niskan päällä. Lakimies tosin selvitti myöhemmin Marinalle, ettei avoliitosta noin vain toista häädetä. Kohtuuaika asioiden järjestelyyn on lain silmissä puolisen vuotta.

– Olin ollut tyhmä ja sinisilmäinen. Jäin yksin aivan kuten ne syöpähoidoissa kohtaamani naiset. Pahimmat pelkoni toteutuivat.

Uusi elämä tyhjästä

Ihminen selviytyy mistä vain, kun on pakko. Marina Seligson lähti kotoaan heinäkuussa kahdessa tunnissa. Väliaikainen majapaikka löytyi esikoistyttären kotoa. Ystävä lainasi autoaan, jotta Marina sai haettua tavaransa entisestä kodista. Parissa viikossa hän hankki itselleen vuokrakodin ja oman auton, jolla pääsi töihin.

Yksi ystävä lenkitti koiraa, kun Marina ei itse jaksanut. Toinen leipoi hänelle korvapuusteja lohduksi. Kolmas toi ruokaa ja kutoi villasukat, joita kutsui voimasukiksi. Jopa ikkunat käytiin pesemässä ystävien toimesta. Miespuolinen ystävä hoiti pakettiauton ja auttoi nuoremman tyttären muutossa opiskelupaikkakunnalle.

”Loin tyhjästä itselleni uuden elämän.”

– Ystävieni ja lasteni kullanarvoisesta toiminnasta opin, että jos joku tahtoo auttaa, apu kannattaa ottaa vastaan. Jonakin päivänä minä voin puolestani antaa hyvän kiertää, Marina sanoo.

– Ilman heidän tukeaan en olisi selviytynyt.

Marina asuu nyt yksin ensi kertaa elämässään.

– Pakon edessä loin hetkessä tyhjästä itselleni uuden elämän, Marina sanoo.

– Elän hetkessä, päivän kerrallaan. Minulla on hyvä työ, kiva koti ja ihanat lapset. Ystäväni ovat mielettömiä tyyppejä, jotka ovat kannatelleet minua, kun itseltäni on ollut loppua usko.

Suorat sanat auttavat

Vaikeimpina hetkinä Marina saa lohtua siitä, että ajattelee läheistä ystäväänsä, joka menehtyi krooniseen rintasyöpään viime marraskuussa.

Marinaa hymyilyttää, kun hän muistelee ystävänsä naurua, hänen vitsejään ja lämpöään, jotka säilyivät jopa lopun lähestyessä.

– Jos alan oikein märehtiä omaa tilannettani, sairastumista ja jätetyksi tulemista, vanhempi tyttäreni muistuttaa minua realiteeteista: nyt lopetat tuon synkistelyn, olet terve.

Yllättävää kyllä, suorat sanat auttavat Marinaa. Ne herättelevät ja antavat perspektiiviä.

– Elämäni on kaukana täydellisestä. Silti osaan kaiken kokemani jälkeen olla kiitollinen siitä, että olen yhä tässä. Elossa.

Minni-koira pitää emäntänsä liikkeessä.
Minni-koira pitää emäntänsä liikkeessä.
Syövän kokenut - siitä selvinnyt

Syöpäsairaus on niin rankka kokemus, että se väistämättä muuttaa ihmistä. Hoidot kestävät pitkään ja kipuilu samaten. Henkinen kipuilu jatkuu viitisen vuotta, ennen kuin saa ns terveen paperit. Sinä aikana ihmisen luonne, asenne ja elämä muuttuu. Vähäpätöiset asiat tuntuvat entistä vähäpätöisimmiltä ja turhia narisevat ihmiset jäävät pois ystäväpiiristä.
On todella murheellinen tilanne, kun tulee jätetyksi vaikean sairauden loppupuolella. Juuri kun elämä olisi uudelleen alkamassa. Mutta Marina itsekin totesi, että ihminen muuttuu, ja rakkaudet muuttuvat. Ilmeisesti Marinan jättänyt ex-puoliso ei ollut osannut sanoittaa omia tuntemuksiaan, vaan oli ollut hiljaa. Toipilaan kanssa eläminen ei ole helppoa, eikä suhteen muuttuminen hoivasuhteeksi ole helppoa. Rintasyöpä voi, kuten mikä tahansa syöpä, uusiutua. Ehkä rakkaus loppui hoivasuhteeseen. Ehkä rakkaus loppui tietoon, että syöpä voi uusia ja samat hoidot käydään uudestaan läpi. Ehkä mies koki, ettei vaan enää jaksanut. 

Ilmeisesti mies ei edes selittänyt, miksi tunteet olivat ajautuneet rakkaudesta pois tai miksi tuntui siltä, että Marina oli kuin vihollinen, joka pitää heti siivota pois kauniista kodista, kuin roska.

Syystäkin Marina tuntee itsensä haavoitetuksi.

Voimia sinulle Marina! Upeaa, että olet selvinnyt järkyttävästä tilanteesta noin hienosti. Iso peukku siitä, ettet edes tunnu katkeroituneelta vaan vain surulliselta tapahtuneesta.
Ihanaa marraskuuta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla