Kodin Kuvalehti
Mikko Tuulin perheeseen kuuluu myös koira. ”Otimme Lissu-Laastarin heti, kun edellinen koira jouduttiin lopettamaan pitkällisten vaivojen jälkeen eläinlääkärin suosituksesta.”
Mikko Tuulin perheeseen kuuluu myös koira. ”Otimme Lissu-Laastarin heti, kun edellinen koira jouduttiin lopettamaan pitkällisten vaivojen jälkeen eläinlääkärin suosituksesta.”

Mikko Tuuli, 42, on isä, isäpuoli, sijaisperheen isä ja tukiperheen isä. Oman isänsä hän menetti nuorena. – Isä halusi lähteä pois samanlaisesta elämäntilanteesta, joka minulla on nyt ja joka tuntuu juuri parhaalta, Mikko sanoo Kodin Kuvalehdessä.

– Kyllähän vaimoni sitä ensin vähän katseli. Että millainen mies minä oikein olen ja voiko minuun luottaa myös isänä, Mikko Tuuli sanoo.

Kun pari alkoi seurustella vuonna 2007, vaimolla oli edellisestä suhteestaan kolmevuotias tytär.

– Olin silloin 31-vuotias, ja olin aina toivonut perhettä. Vaimoni tytär alkoi puhua minusta pian iskänä. Se tuntui hyvältä. Hän oli vieläpä niin fiksu, että halusi varmistaa omalta isältään, onko tämä ok. Nyt tytöllä on siis iskä ja isi. Olin hämmästynyt, miten tahdikkaasti lapsi voi toimia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kahden yhteisen vuoden jälkeen vuonna 2009 perheeseen syntyi tytär ja vuonna 2012 toinen. Lisäksi perhe toimii sekä tuki- että sijaisperheenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Oikeastaan voisin sanoa, että minulla on ollut niin kauan kuin muistan vain pari haavetta: perhe ja velkainen omakotitalo. Ne molemmat ovat toteutuneet.

”Yhtenä sunnuntai-iltana vuonna 2014 puhelin sitten soi ja meille kerrottiin, että nyt tarvittaisiin apua.”

Tukiperheeseen lapsi tulee sosiaalihuollon kautta asumaan sovittuina viikonloppuina, yleensä kerran tai kahdesti kuukaudessa. Tärkeintä Mikon mukaan on, että lapsi pääsee mukaan tavalliseen arkeen, jossa laitetaan yhdessä ruokaa ja käydään leikkipuistossa.

– Kaikki kolme tyttöämme ovat kasvaneet siihen, että meillä vierailee säännöllisesti lapsi toisesta perheestä. Se on ollut mutkatonta.

Siksi myös sijaisperheen vanhemmuus tuntui luontevalta tavalta auttaa.

– Tukiperhetoiminnan aikana olimme keskustelleet vaimoni kanssa sijaisperheeksi ryhtymisestä. Yhtenä sunnuntai-iltana vuonna 2014 puhelin sitten soi ja meille kerrottiin, että nyt tarvittaisiin apua. Meille tulisi huostaanoton ja sijoituksen kautta uusi perheenjäsen. Kaikki kävi alle vuorokaudessa. Kouluikäinen poika tuli meille illalla, Mikko kertoo.

”Tuntuu uskomattomalta, että isä lähti pois samanlaisesta elämäntilanteesta, joka minulla on nyt ja joka tuntuu juuri oikealta ja parhaalta.”

Mikko on itsekin kasvanut sisaruskatraan kanssa.

– Ehkä lapsuudessa päähän rakentuu malli siitä, millainen perheen kuuluu olla. Meitä oli kolme sisarusta: minä ja kaksi pikkusiskoa. Äidin uuden avioliiton myötä sain paljon sisaruspuolia.

Mikon oma isä teki itsemurhan, kun Mikko oli 13-vuotias.

– Isä oli täyttämässä 38 vuotta. Isä sairasti epilepsiaa. Siihen aikaan lääkkeet toimivat miten toimivat, mutta vahvoja ne olivat. Äiti sekä isän tunteneet ihmiset sanoivat, että sairauden ja erityisesti lääkkeiden myötä isän persoonallisuus muuttui. Hänestä tuli eri mies kuin se, jonka äiti oli tavannut. Isältä meni myös mahdollisuus ajokorttiin ja rakennustöihin, joista hän haaveili. Se masensi häntä.

– Lapset ovat mahtavia, ja isänä olo hienoa. Tuntuu uskomattomalta, että isä lähti pois samanlaisesta elämäntilanteesta, joka minulla on nyt ja joka tuntuu juuri oikealta ja parhaalta. Uskon, että syy oli sairauden ja vahvan lääkityksen.

Lue lisää Mikon isyydestä ja suurperheen arjesta Kodin Kuvalehdestä 21/2019. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina alla olevasta linkistä.

Vierailija

Ihanaa lukea että tämmöistä minäminä-aikana löytyy tuollainen mies ja perhe! Ja varmaan on niin että he antaessaan saavat,myös itse saavat jotain,hyvän mielen ja tarpeellisuuden tunteen. Oikein paljon vain tsemppiä jatkossakin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla