Kodin Kuvalehti
Viivi kutoi lapselle housut, kun ymmärsi, että haluaa sittenkin pitää vauvan. –  En ole yksin, vaikka siltä usein tuntuu. Kun pyydän, ympärilläni on monta apuaan tarjoavaa käsiparia, Viivi sanoo. Kuvat: Viivi Pursiainen
Viivi kutoi lapselle housut, kun ymmärsi, että haluaa sittenkin pitää vauvan. – En ole yksin, vaikka siltä usein tuntuu. Kun pyydän, ympärilläni on monta apuaan tarjoavaa käsiparia, Viivi sanoo. Kuvat: Viivi Pursiainen

Kun Viivi jäi yksinhuoltajaksi, hän haki lupaa myöhäiseen raskauden keskeytykseen. Valtava alkusokki meni kuitenkin ohi. Syntyi ihana poika, jonka ilmeissä on koko maailma. Viivi huomasi selviävänsä surusta.

Edellisenä iltana oli palattu perhelomalta Viivi Pursiaisen, 24, tädin mökiltä. Siellä oli ollut mukavaa.

Aamulla Viiville ja miehelle tuli kinaa kissojen ruokinnasta. Riita jatkui päivän mittaan tekstiviesteillä.

– Kun mies tuli töistä illalla, hän lähetti eropaperin sähköpostilla ja häipyi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oli heinäkuu 2018. Toukokuussa Viivi oli tehnyt positiivisen raskaustestin. Huhtikuussa Viivi ja mies olivat juhlineet kahdeksan vuoden rakkautta ja kolmatta hääpäiväänsä päivämatkalla Tallinnaan, pitkästä aikaa ihan kahdestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Tiesin jo teini-iässä, että haluan olla nuori äiti.”

Tulevan vauvan isosisarukset olivat 3- ja 1-vuotiaita. Lapsi oli odotettu ja toivottu.

– Tiesin jo teini-iässä, että haluan olla nuori äiti. En ollut täysi-ikäistyttyäni ollenkaan menevää sorttia, eikä minua kiinnostanut baarielämä tai villi opiskelijaelämä.

Äitiys tuntui luonnollisemmalta ajatukselta.

– Aloin odottaa esikoista 19-vuotiaana. Itse asiassa entinen mieheni halusi ensimmäisenä alkaa yrittää vauvaa ja suostuin mielelläni.

Miehen eroilmoituksesta alkoi uudenlainen aika.

”Tämä kuva herättää paljon tunteita. Siinä on tuleva isoveli mietteissään.”
”Tämä kuva herättää paljon tunteita. Siinä on tuleva isoveli mietteissään.”

Heinäkuu 2018: Voiko suruun tukehtua?

Illalla Viivi laittaa lapset nukkumaan tavalliseen tapaan. Hän jää alasängylle istumaan, kunnes nuorimmainen nukahtaa ja jättää oven auki. 

– Ero tuli minulle täysin puskista. Se tässä kaikessa onkin ollut ehdottomasti pahinta, Viivi sanoo.

Sitä, miltä erotilanteessa tuntui, on vaikea kuvailla.

–  Ensireaktiona henki kirjaimellisesti salpautui ja sydän oli jyskyttää rinnasta ulos.

”Henkinen paha olo muuttui fyysiseksi pahoinvoinniksi.”

Järkytys. Epäusko. Epätoivo, Viivi yrittää listata.

Ja joka välissä pieni, hetkellinen toivo, kun kuvittelee tilanteen kääntyvän vielä parhain päin.

– Henkinen paha olo oli pitkään niin suurta, että se muuttui fyysiseksi pahoinvoinniksi, eikä sillä ollut mitään tekemistä raskauden kanssa.

– Monesti mietin, voiko siihen suruun ja tukehtua. Välillä jopa toivoinkin sitä.

”Eron alkumetreillä ostin kukkia itselleni palkinnoksi, jos olin selvinnyt romahdushetkistä suhteellisen järjissäni.”
”Eron alkumetreillä ostin kukkia itselleni palkinnoksi, jos olin selvinnyt romahdushetkistä suhteellisen järjissäni.”

Elokuu 2018: Haluan raskauden keskeytyksen

Viivi päättää anoa Valviralta lupaa raskauden keskeytykseen. Hän ramppaa lääkärillä keskustelemassa ja verikokeissa.

–  Olin sokissa ja ajattelin, että vain jatkan elämääni, kuten mieskin teki. Laihduin tahtomattani useita kiloja, vauvamaha katosi, enkä ollut tuntevinani potkuja.

Viivi ei halua kiintyä vauvaan, jota kohta ei enää olisi. Hän pakkaa omat ja lasten tavarat, pulkat ja kattilat ja hammasharjat, ja etsii pienelle perheelle uuden kodin. Muuttolaatikoita on 20.

”Ymmärsin, että elämä ei jatku noin vain, vaikka haluaisi.”

Eräänä päivänä postiluukusta leijailee kirje, myönteinen päätös raskauden keskeytykseen.

– Silloin ymmärsin, että elämä ei jatku noin vain, vaikka haluaisi. Asiat on käytävä läpi.

– Päätin pitää vauvan ja soitin ajan rakenneultraan. Hain apua arkeen perheneuvolasta.

Jokainen tavara löytää uuden paikkansa. Viivi asentaa valaisimet kattoon ja ripusti lasten valokuvat seinille.

 ”Kuva kotoa. 54 neliön kaksiossa asuu kolme lasta ja yksi aikuinen. ”
”Kuva kotoa. 54 neliön kaksiossa asuu kolme lasta ja yksi aikuinen. ”

Syyskuu 2018: Ex-anopin kanssa Mallorcalle

Viivi saa diagnoosiksi keskivaikean masennuksen, hoidoksi lääkityksen ja tiheät ajat psykiatriselle sairaanhoitajalle. 

Kotipalvelun  työntekijä vie lapset pariksi tunniksi ulos puistoon, jotta Viivi saa hengähtää kotona. Joskus työntekijä jää kotiin lasten kanssa ja patistaa Viivin vaikka kävelylle.

Viivi matkustaa entisen anoppinsa ja lasten kanssa viikoksi Mallorcalle. Alun perin myös miehen oli tarkoitus lähteä mukaan.

– Perhelomalla matkakumppaneita oli yksi vähemmän. Loma ei olisi voinut tulla parempaan. Tunsin taas hetken iloa ja onnea. Nautimme matkasta.

Lapset uivat altaassa ja meressä.

 ”Isosisko ihailee merta. Lomaviikko tuli täydelliseen aikaan, vaikka eri seurassa kuin kuvittelin. ”
”Isosisko ihailee merta. Lomaviikko tuli täydelliseen aikaan, vaikka eri seurassa kuin kuvittelin. ”

Lokakuu 2018: En pysty pitämään eksän numeroa kännykässä

Viivi haluaa tietää entisestä miehestään mahdollisimman vähän.

– Pelkkä hänen nimensä kuuleminen tai hänestä puhuminen aiheutti kovaa ahdistusta. Aina en pystynyt edes pitämään hänen numeroaan kännykässäni. Jos pystyin siihen hetkeksi, hän oli vain nimikirjain, ei koko nimi tai lempinimi.

Tyttären kerhopäivät pitävät säännöllisen arjen kasassa.

–  Kun jouduin välillä pakostakin täyttämään hänen numeronsa lasten papereihin, kirjoitin sen äkkiä, etten oppisi numeroa ulkoa. 

Tyttären kerhopäivät pitävät säännöllisen arjen kasassa. Hänestä on kasvanut aika iso tyttö, tuleva tuplaisosisko. Kerhoreppu on vaaleanpunainen.

Marraskuu 2018: Hävettää olla raskaana ilman miestä

Kun Viivin tekee yhtäkkiä mieli mämmiä, häntä huvittaa: selvä raskausajan mieliteko!  Sitten hänen pitää pukea kaksi taaperoa ja lähteä heidän kanssaan kauppaan ostamaan mämmiä. Keneltäkään muulta ei voi pyytää.

Yksi tunne ei vieläkään suostu katoamaan: häpeä.

– Häpesin olla raskaana ilman miestä, häpesin eroperhettäni. Häpesin sitä, että olin mieheni mielestä huonompi kuin se, johon hän minut vaihtoi. Minua ahdisti jokainen kohtaaminen, jossa olisin saattanut joutua kertomaan jollekin nykytilanteestani.

 ”Rakastin vielä pitkään eron jälkeen ja odotin miestä kotiin.”

Toisestakin tunteesta Viivi haluaisi eroon.

– Vaikka tunsin syvää inhoa ja vihaa entistä miestäni kohtaan, rakastin vielä pitkään eron jälkeen ja odotin häntä kotiin.

”En ole ajatellut tai antanut itselleni mitään aikarajaa erosta selviytymiselle.”
”En ole ajatellut tai antanut itselleni mitään aikarajaa erosta selviytymiselle.”

Joulukuu 2018: Pieni kantapää tuntuu vatsan läpi

Uupumus alkaa kadota, ainakin useammin.

– Osasin nauttia uudella tavalla itsenäisyydestä ja yksinäisyydestäkin. Keskityin moneen hyvään asiaan: jouluun, vauvan tuloon ja lapsiin.

Ahdistuksen tilalle astuivat järki ja realismi.

 Aattoa edeltävänä yönä tontut puuhastelevat myöhään. Tyttö  saa robottikoiran ja isojen pyörän, poika autoja.

Ahdistuksen tilalle astuivat järki ja realismi.

Vatsan läpi tuntuvat pian syntyvän lapsen pieni kantapää ja hikka.

”Ensimmäinen joulu tällä kokoonpanolla.”
”Ensimmäinen joulu tällä kokoonpanolla.”

Tammikuu 2019: Täydellinen lapsi, täydellinen ihme

Poika syntyy puoli vuotta avioerohakemuksen jättämisen jälkeen. Viivin tukihenkilönä synnytyksessä on entinen anoppi.

–  Suurin tukipilarini eron jälkeen on ehdottomasti ollut entisen mieheni äiti. Hän on auttanut meitä eri elämäntilanteissa seurustelun alusta lähtien ja on minulle kuin toinen äiti.

Myös muut entisen miehen sukulaiset ovat tarjonneet tukea.

– Aluksi yritin työntää heidät kaikki pois, koska en tuntenut kuuluvani enää heihin. Yksi vaikeimpia asioita erossa on ehdottomasti ollut se, etten enää kuulu tähän perheeseen samalla tavalla.

” Suurin tukipilarini on ollut entisen mieheni äiti.”

–  Vielä minut on kutsuttu sukulointeihin mukaan, mutta joku päivä tilalleni astuu se uusi. Silloin koen, että on minun aika väistyä.

–  Oma pieni, mutta tiivis perheeni on ollut yhtä suuri tuki. Äidin luona on minulle ja lapsille aina paikka valmiina.

Syntynyt lapsi on täydellinen. Viivi ei voi lakata tuijottamasta hänen ilmeitään, joissa on koko maailma.

”En osannut raskausaikana kuvitella millainen hän olisi. Hän on juuri täydellinen.”
”En osannut raskausaikana kuvitella millainen hän olisi. Hän on juuri täydellinen.”

Helmikuu 2019: En halua enää miettiä, olinko jotain liian vähän

Suurin osa viime vuodesta meni ohi, Viivi ajattelee joskus. 

– Tai sitten mieli yrittää kadottaa päiviä, joita ei halua muistaa. Silti uskallan nyt jo huokaista, että selviän, vaikka minut vaihdettiin läpsystä toiseen.

Hän ei halua olla esteenä lasten ja heidän isänsä tapaamisille.

Pelistä katsoo aika usein takaisin kaunis ja hyvä äiti.

– Mutta en halua enää vatvoa, olinko jotain liikaa tai liian vähän.

Mökötinkö, nalkutinko, vatvoinko, keskityinkö vain lapsiin?

Viivi ostaa keittiön pöydälle uuden vahakankaan ja vie lapset pulkkamäkeen.

– Pelistä katsoo aika usein takaisin kaunis ja hyvä äiti. Läheiset sanoivat, että aika auttaa suruun. He olivatkin oikeassa.

”Olen oppinut, että minun ei tarvitse unohtaa, mutta minun ei kannata enää toivoa ja jossitella. Aikaa se vie, mutta pärjään.”
”Olen oppinut, että minun ei tarvitse unohtaa, mutta minun ei kannata enää toivoa ja jossitella. Aikaa se vie, mutta pärjään.”

Maaliskuu 2019: On aika löytää se, joka oikeasti olen

Viivi toivoo voivansa olla vielä pari vuotta kotiäitinä.

– Elämme äitiysrahalla, lapsilisillä, asumistuella ja elatustuella. Ei tässä ole aamuisin Roope Ankan rahakylpyjä otettu, mutta järkevällä budjetoinnilla onnistuu mikä vain, kun on pakko.

Sitten hän alkaa opiskella jotakin vaatteisiin, sisustukseen tai käsitöihin liittyvää. 

Ohje tälle vuodelle: höllää, pöllö, höllää.

Nämä ohjeet Viivi on antanut itselleen tälle vuodelle:

  • Älä tunne häpeää. Et ole muita huonompi  tai vähemmän arvokas.
  • Arvosta itseäsi. Sinun ei tarvitse elää vain toisille. Sinun ei tarvitse sietää kaikkea.
  • Höllää vähän. Höllää, pöllö, höllää. Muista hengittää. Muuten elämästä ilo häviää. Niin viisaasti rallatetaan lasten Pikku Papun orkesteri -levyllä. Aina ei ole pakko suorittaa, vaan voi elää omien voimavarojensa mukaan.
  • Älä unohda itseäsi. On aika löytää se, joka oikeasti olet. Olet paljon muutakin kuin äiti. Ollaksesi oma itsesi tarvitset omaa aikaa, omia harrastuksia ja omia kavereita.
  • Päästä irti. Sinun ei tarvitse unohtaa tai sulkea silmiä, mutta sinun ei kannata enää toivoa ja jossitella. Älä vello menetyksen ja epäonnistumisen tunteissa. Aikaa se vie, mutta pärjäät. Pikkuhiljaa, omaan tahtiin.

Viivin Kolme kaunista -blogi löytyy täältä.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Mirri

Vierailija kirjoitti:
Mielipiteitä on hyvä olla, aina niitä ei ole tarpeen julkistaa....

Tietty joo, mut halusithan sinäkin oman mielipiteesi julki ja tänne kommentoida. :D
Minusta Viivin tarina on hyvä selviytymistarina ja voi antaa uskoa ja toivoa vastaavissa tai muissa hankalissa tilanteissa toisillekin. Itsellenikin tuo oksettava olo on tuttu.. Shokki ja järkytys vei fyysisestikin niin huonoksi,että luulin kuolevani.

Kiitos tarinastasi, Viivi!

Vierailija

Tässä jutussa on mielestäni erittäin jees Viivin omiin tunteisiin ja tulevaisuuden valoisuuteen keskittyvä asenne. Vaikka miehellä oli jokin syy omiin tunteisiinsa ja ratkaisuunsa, tapa lähteä oli kieltämättä toiselle rankka. Pettäminen tuntuu varmasti pahalta, jos lähtöä hautova on esiintynyt perheidyllin jäsenenä. Viivi on toiminut vastuullisesti ja epäitsekkäästi, kun on miettinyt, pystyykö ottamaan vastaan ja hoitamaan kolmannen lapsen tilanteessaan. Paljon iloa ja energiaa hänelle haluan toivottaa, vaikka tällaista en ole omakohtaisesti joutunutkaan kokemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla