Kodin Kuvalehti
Tämän kuvan Mervi otti itsestään ollessaan ystävien kanssa Norjassa. Kun Mervi vihdoin kertoi ystävilleen, että haluaa erota, nämä olivat pahoillaan, koska eivät olleet huomanneet mitään. – Lohdutin heitä sanomalla, että minähän olen oppinut mestarisalailijaksi.
Tämän kuvan Mervi otti itsestään ollessaan ystävien kanssa Norjassa. Kun Mervi vihdoin kertoi ystävilleen, että haluaa erota, nämä olivat pahoillaan, koska eivät olleet huomanneet mitään. – Lohdutin heitä sanomalla, että minähän olen oppinut mestarisalailijaksi.

Mervi piti onnellisen avioliiton kulisseja pystyssä lähes 20 vuotta. Sitten hän pakkasi lapset, muumimukikokoelman, työläppärin ja lähti tuntemattomaan. 

– Kenenkään ei pitäisi elää elämää, joka ei tunnu omalta. Ei parisuhteessa eikä työssä, Mervi sanoo Kodin Kuvalehdelle.

Kun Mervi Lamminen, 46, lähti kotoa, hän otti mukaansa lasten lisäksi vain koiran, muumimukikokoelman, työläppärin ja vähän vaatteita. Lapset saivat valita omia vaatteitaan ja itselleen tärkeitä tavaroita, he olivat tuolloin leikki- ja alakouluikäisiä.

Mies oli lähtenyt viikonloppuna reissuun, sopiva hetki oli koittanut.

Mervi työskenteli johtotehtävissä IT-alalla. Hän ja puoliso olivat olleet yhdessä 21 vuotta. Heillä oli kolme tervettä ja ihanaa lasta, korkeakoulututkinnot, 350 neliön itse rakennettu kivilinna kotina ja kesämökki toisena, lomamatkoja niin Egyptiin kuin Las Vegasiinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kukaan ulkopuolinen ei tiennyt, mitä Mervi ajatteli.

Rahaan liittyviä asioita ei tarvinnut murehtia eikä edes ajatella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kukaan ulkopuolinen ei tiennyt: Jo vuosien ajan Mervi oli illalla töiden jälkeen kävellyt koiran kanssa metsään ja istunut kivelle miettimään. Miten voisin lähteä tätä liitosta? Miten uskaltaisin? On voitava ja uskallettava, koska elämä ei voi jatkua näin. Koko ajan tuntuu pahalta.

Elämän sisältö: työ ja lapset

Mervin lähtöpäätös oli pitkään kypsytelty kertarykäisy.

Nuorena, onnellisesti solmittu avioliitto oli muuttunut vähitellen.

– Niinhän muutokset tapahtuvat. Jos minulle olisi seurusteluaikana näytetty välähdyksiä siitä, miten suhteeni muuttuu, en olisi uskonut.

”Näytin sata vuotta vanhemmalta kuin nyt.”

 – Itkin paljon. Näytin sata vuotta vanhemmalta kuin nyt. En jaksanut meikata tai laittaa hiuksiani. Elämään kuuluivat vain työ ja lapset.

Välillä mieleen hiipi ajatus siitä, että oikea, vanha Mervi oli ollut paljon energisempi ja iloisempi. Mervi työnsi ajatuksen pois.

Mestarisalailija uskalsi vihdoin puhua

Pari viikkoa ennen päätöksensä toteuttamista Mervi katsoi valokuvaa, joka perheestä oli otettu lomamatkalla Rhodoksella, kivilinnan raunioissa.

– Näytin väsyneeltä ja masentuneelta. Yhtäkkiä tajusin, että se oli viimeinen perhepotretti, joka meistä tullaan koskaan ottamaan.

Hän kertoi ajatuksistaan muutamalle ystävälle. Ystävät olivat pahoillaan siitä, etteivät olleet huomanneet mitään.

”Tämä on viimeinen perhepotretti, joka meistä tullaan koskaan ottamaan.”

– Lohdutin heitä sanomalla, että minähän olen oppinut mestarisalailijaksi. Pahinta olisi ollut, jos joku olisi painostanut eroon ennen kuin olin itse valmis lähtemään.

– Sain vahvistusta päätökselleni, kun kuvailin kokemuksiani ja näin ystävieni reaktiot.

Arki, joka jatkui

Ensin Mervi ja lapset muuttivat Mervin ystävän ja tämän lasten luokse.

– Arki jatkuu jollain tavalla suurimmissakin elämänmuutoksissa. Lapsille piti yhä tehdä fajitaksia, heitä piti kuskata teatterikerhoon ja tallille. 

Avioero pantiin vireille. Mervi ja lapset puhuivat paljon.

Myöhemmin Mervi ja lapset muuttivat vuokralle lasten koulujen lähelle. Noin puolen vuoden kuluttua lähdöstä Mervi sai ostettua heille kodin.

– Tein kaksi viikkoa etätöitä, mutta sairauslomaa en halunnut.  En oikein tiedä, miksi. En jaksanut käydä niiden kahden viikon aikana edes suihkussa.

Avioero pantiin vireille. Mervi ja lapset puhuivat paljon.

Olenko rohkea vai ihan seonnut?

– Huomasin, että oma oloni alkoi kohota. Olinkin oikeasti tasapainoisempi ja ulospäinsuuntautuneempi kuin olin kaikki vuodet luullut.

Mervi osti ensimmäistä kertaa kaupasta värikkäitä vaatteita. Hän osti punaiset kengät ja oranssin mekon, eikä taas yhtä uutta mustaa jakkupukua.

Kun Mervi ja lapset olivat asuneet uudessa kodissa  reilun vuoden, hän päätti alkaa yrittäjäksi ja sanoi itsensä irti vakituisesta työstä.

Mervi osti punaiset kengät ja oranssin mekon, eikä taas yhtä uutta mustaa jakkupukua.

Se oli ollut unelma oikeastaan siitä saakka, kun Mervi opiskeli kauppakorkeakoulussa.

– Ehkä asiat menivät jotenkin niin, että kun uskalsin olla rohkea suurimmassa elämääni liittyvässä asiassa, uskalsin tehdä myös muita isoja asioita.

– Vaikka tietysti ajattelin koko ajan myös, että olenko ihan seonnut.

– Ihmiset miettivät liian usein, mistä löytäisivät vahvuutta tehdä suuria päätöksiä. Uskon, että ihmisissä kuitenkin on voimaa paljon enemmän kuin me arvaammekaan. Kuva: Sirje Nikulainen
– Ihmiset miettivät liian usein, mistä löytäisivät vahvuutta tehdä suuria päätöksiä. Uskon, että ihmisissä kuitenkin on voimaa paljon enemmän kuin me arvaammekaan. Kuva: Sirje Nikulainen

 

Vielä yksi virhe

Mervi perusti kuntosalin. Työ tuntui mieluisalta, mutta palkkaa hän ei pystynyt nostamaan. Mervi teki enemmän töitä, mutta ei saanut yritystä kannattamaan.

– Sehän olikin koko sali yksi suuri virhe elämässäni, Mervi sanoo nyt.

Hän on päättänyt puhua ääneen siitäkin, mitä usein hävetään.

– Jouduin hakemaan yritykseni konkurssiin noin kolme vuotta sitten. Maksan vielä pitkään sen maksuja. Se olikin elämäni kallein kuntosalijäsenyys, eikä sisällä edes kuntoilumahdollisuutta.

Vaikeinta konkurssissa oli tehdä päätös: tämä oli tässä.

Merviä alkaa naurattaa. Silloin ei naurattanut.

– Vaikeinta oli tehdä päätös, että tämä oli tässä. Niin kuin en olisi jo tarpeeksi elämässä mokannut ja menettänyt.

Mervi ja lapset olivat muuttaneet jo ennen konkurssia takaisin vuokralle, vajaan 80 neliön asuntoon.

– Olen jälkikäteen miettinyt, että siihen aikaan kävelin työpäivien jälkeen aina portaat kahdeksanteen kerrokseen, vaikka olin niin uupunut, että piti ottaa tukea seinästä. Kävin niin kierroksilla. Miksen ottanut hissiä?

Tässä se voisi olla: oman näköinen elämä

Mervin ja lasten vanha asunto oli yli vuoden myynnissä. Mervi hoiteli konkurssiin liittyviä asioita, lapset olivat koulussa ja kysyivät välillä, vaikuttaako konkurssi heidän elämäänsä jotenkin.

Ei vaikuta, Mervi lupasi joka kerta.

Yhtenä päivänä asunto myytiin.

–  Iso kivi vierähti sydämeltä. Pystyin keskittymään uuteen työhön.

”Sitten kävi niin, että yritys alkoi kasvaa ja kannattaa.”

Mervi oli perustanut start up -yrityksen, joka tarjosi ja välitti ammattilaisten tukea henkiseen hyvinvoinnin ylläpitämiseen työpaikoilla.

– Sitten kävi niin, että yritys alkoi kasvaa ja kannattaa. Ei tietenkään heti, mutta vähitellen ja aika nopeasti. Nykyään työntekijöitä on kuusi ja lisäksi työllistämme nelisenkymmentä ihmistä verkostomme kautta. Olen toimitusjohtaja ja rakastan sitä, mitä saan tehdä joka päivä.

Kun Mervi pystyi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nostamaan itselleen palkkaa, hän ajatteli varovasti, että tässä se voisi olla: oma työ, oman näköinen elämä. 

Ensin yksi askel, sitten toinen

On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun Mervi päätti lähteä avioliitostaan.

– Välillä tuntuu edelleen ihmeelliseltä ajatella, että todella uskalsin muuttaa kaiken. Olin niin väsynyt ja surullinen.

Välillä se taas tuntuu luonnolliselta: kyllä minusta voimaa löytyy, tämä nainen selviää jatkossakin mistä tahansa.

– Ihmiset miettivät liian usein, mistä löytäisivät vahvuutta tehdä suuria päätöksiä. Uskon, että ihmisissä kuitenkin on voimaa paljon enemmän kuin me arvaammekaan.

”Muutoksen tekeminen ei ole ikinä liian myöhäistä. Minäkin olin yli nelikymppinen, kun perustin nykyisen yritykseni.”

Pitää vain uskaltaa ottaa ensimmäinen askel. Sitten toinen.

– Kenenkään ei pitäisi elää elämää, joka ei tunnu omalta. Ei parisuhteessa eikä työssä. Kulisseja ei kannata pitää yllä oman hyvinvoinnin kustannuksella.

– Eikä muutoksen tekeminen ole ikinä liian myöhäistä. Minäkin olin yli nelikymppinen perustaessani nykyisen yritykseni.

Aikasemmat kokemukset kypsyttivät rohkean naisen, Mervi ajattelee. Eivät kutistaneet tai vieneet uskallusta ja voimia.

Mikään ei ole itsestään selvää

Eronneiden vertaisryhmässä joku osallistuja sanoi: Nukkumaanmeno on nykyään päivän ihanin hetki. Tiedän, että olen turvassa ja että yön aikana ei tapahdu mitään odottamatonta.

Mervi huomasi nyökyttelevänsä, juuri niin.

– Osaan olla kiitollinen asioista, jotka saattavat monelle olla itsestään selviä.

Jos ystävät pyytävät Merviä joskus ulos syömään, he osaavat valita kohtuuhintaisen paikan.

Mervin vaatteista suurin osa on ystävien vanhoja. Jos ystävät pyytävät häntä joskus ulos syömään, he osaavat valita kohtuuhintaisen paikan.

Ennen rahaa oli käytössä paljon enemmän. Mervi ei kaipaa niitä aikoja.  

– Olen nyt onnellisempi kuin koskaan.

Elämä tuntuu olevan edessä, ei takana.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

kiitos naiset

Luin tämän voimaannuttavan tarinan niin, että mies oli lyhyellä matkalla, jonka aikana Mervi kaappasi lapset mukaansa. Lasten kanssa mentiin Mervin kaverille!

Avierokin pantiin vireille, Mervi näytti olevan lievästi masentunut koko prosessin ajan. Lopussa Mervi voi jo paremmin ja osti asunnon uudelle itselleen ja lapsilleen.

Miehenä oli varmaan todella kivaa, kun vaimo katoaa lasten kanssa - ja kertoo, että olo oli surkea. Oletusarvoisella äidin oikeudella hän sitten vei isältä lapset ja lähti itsekin kävelemään.

Kukaan ei koskaan pysähtynyt miettimään, olisiko ehkä stabiilimpi isä ja oma lapsuudenkoti parempi vaihtoehto. Ei koskaan. Tässä maassa ei miehet saa oikeutta erossa ja nainen on tämänkin tarinan "sankari".

Vierailija

kiitos naiset kirjoitti:
Luin tämän voimaannuttavan tarinan niin, että mies oli lyhyellä matkalla, jonka aikana Mervi kaappasi lapset mukaansa. Lasten kanssa mentiin Mervin kaverille!

Avierokin pantiin vireille, Mervi näytti olevan lievästi masentunut koko prosessin ajan. Lopussa Mervi voi jo paremmin ja osti asunnon uudelle itselleen ja lapsilleen.

Miehenä oli varmaan todella kivaa, kun vaimo katoaa lasten kanssa - ja kertoo, että olo oli surkea. Oletusarvoisella äidin oikeudella hän sitten vei isältä lapset ja lähti itsekin kävelemään.

Kukaan ei koskaan pysähtynyt miettimään, olisiko ehkä stabiilimpi isä ja oma lapsuudenkoti parempi vaihtoehto. Ei koskaan. Tässä maassa ei miehet saa oikeutta erossa ja nainen on tämänkin tarinan "sankari".

Tarinasta oli jätetty pois paljon, mutta jotkut eivät ymmärrä lukea rivien välejä. Naisen lähtöön oli painava syy. Mikähän luulisit sen olevan? Vai haluatko nähdä miehen vain uhrina? Lassukointia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla