Kuvat
Jouni Harala
”Olen oppinut   pysähtymisen   taidon. En ole ollut tietääkseni näinä kymmenenä vuotena onneton, mutta olen varmasti turruttanut paljon asioita työntekoon", Martina sanoo.
”Olen oppinut pysähtymisen taidon. En ole ollut tietääkseni näinä kymmenenä vuotena onneton, mutta olen varmasti turruttanut paljon asioita työntekoon", Martina sanoo.

Martina Aitolehti teki päätöksen erota Stefan Thermanista sydän tuhannen pirstaleina. – En olisi ikinä halunnut tällaista loppua.

Tämä on ensimmäinen omannäköinen kotini. Pieni, mutta minun, Martina Aitolehti, 37, viittoo tyytyväisenä kolmiossaan ja luuttuaa lattialta vielä viimeiset pölyt muuton jäljiltä.

Kaikki on uutta ja tip top. Ekomateriaaleja, suomalaista designia. Ei pahvilaatikon pahvilaatikkoa, vaikka muutto Helsingin Kalasatamassa sijaitsevaan kotiin on tapahtunut haastattelua edeltävänä päivänä.

– Halusin kaiken olevan uutta. Tämä on uusi alku.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Taakse jäänyttä elämää on huippuosoite Helsingin Eirassa ja yhdeksän vuotta kestänyt yhdessäolo liikemies Stefan ”Stefu” Thermanin kanssa. Ero ei ole pikaistuksissa tehty tai välirikko, vaan pitkään jatkuneiden huolien ja erilaisten elämänarvojen satoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Emme ole koskaan aiemmin eronneet kunnolla. Nyt olemme.

Martinan lauseet putoavat rauhallisesti. Välillä hän pitää taukoa ja silmissä kiiltää.

– Kun tilanne on niin paha, että omat tunteet aiheuttavat ihan fyysistä kipua, silloin on pakko nostaa kytkintä. Pakko toimia. Varsinkin perheellisenä.

Martinan ja Stefanin huhtikuun puolessavälissä tapahtunutta eroa on puitu lehtien palstoilla. Kohukaunotar Sofia Belórf, jonka kaasona Martina aikoinaan oli, on liitetty vahvasti Stefaniin. Siitä Martina ei välitä enää puhua. Kolme vuotta sitten Martina kävi Sofiaan festareilla kiinni ja sai pahoinpitelysyytteen. Hän epäili Sofian yrittäneen iskeä Stefania jo silloin.

– En olisi ikinä halunnut tällaista loppua. Mutta kyllähän tämä helpotti päätöstäni ja pakotti hyväksymään sen, että me oikeasti eroamme. En enää elätellyt mitään uskoa tai toivoa takaraivossani.

Lähipäivinä muuttomiehet tuovat loputkin tavarat Eirasta uuteen kotiin.

– Nyt oloni on helpottunut.

Ihan ok olla tosi rikki

Ensimmäisenä yönä uudessa kodissa Martinan tytöt Victoria ja Isabella kiipesivät äitinsä sänkyyn nukkumaan.

– Tytöt olivat muutosta ihan fiiliksissä ja sanoivat, että paras koti ikinä. Erostakin he sanoivat, että jee.

Ennen muuttoa kolmikko oli viettänyt pari viime kuukautta Hangossa kakkoskodissaan, jonne he lähtivät heti koronan suljettua koulut. Kalasataman asunnon Martina oli vuokrannut itselleen jo maaliskuun alussa.

– Ajattelin, että jos otan oman asunnon ja siten etäisyyttä Stefuun, se olisi ehkä se viimeinen keino, joka pakottaisi hänet skarppaamaan elämässään. Mutta se ei mennyt niin.

Martina ei tiennyt vielä tuolloin, että pariskunnan elämään liittyy myös kolmansia osapuolia. Aavistellut hän tosin oli.

– Tiesin, että meillä on suhteessa iso ongelma, joka pitää ratkoa ja jonka kanssa en enää halua enkä pysty elämään. Mutta sitten ongelma ratkaistiin vähän toisella tavalla, hän sanoo.

– Minulle tuli vahva tunne siitä, että nyt minua sattuu niin paljon liikaa, että minun on pakko päästää irti ja alkaa keskittyä itseeni ja lapsiin. Tällainen elämä rupeaa olemaan jo niin epäterveellistä.

"Se, että sanot ääneen, että minä olen ihan rikki ja ihan paskana, vaatii paljon. En ole koskaan aikaisemmin sanonut sitä ääneen."
"Se, että sanot ääneen, että minä olen ihan rikki ja ihan paskana, vaatii paljon. En ole koskaan aikaisemmin sanonut sitä ääneen."

Lopullisen päätöksen hän teki pääsiäisenä.

– Olin onneksi luonnon keskellä, minulle tosi terapeuttisessa ympäristössä eläinten ja lasten kanssa.

Hangossa Martina kävi tähänastisen elämänsä kovimman ja rehellisimmän itsetutkiskelun. Hän joutui kohtaamaan itsensä täysin uudella lailla.

– Yksinolo pakotti miettimään kaikki asiat. Se pakotti kohtaamaan kaikki tunteet, joita minulla on. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Martina käveli koirien kanssa tuntikausia metsässä, istui grillikatoksen kuistilla ja mietti.

– Minähän olen aina mennyt suhteesta toiseen. En minä ole tällaisia tunnetiloja käynyt koskaan aiemmin läpi.

Hän oli tottunut piilottamaan tunteensa suorittamisella.

– On tuntunut tosi hyvältä tutustua itseensä uudella tavalla.

Helppoa se ei ole ollut.

– Se, että sanot ääneen, että minä olen ihan rikki ja ihan paskana, vaatii paljon. En ole koskaan aikaisemmin sanonut sitä ääneen.

– Sanoin myös ensimmäistä kertaa ääneen, että en oikeasti tiedä, jaksanko minä. Hoksasin, että olen nyt oikeasti ihan loppu. Minulla on sydän ihan tuhannen pirstaleina.

Mutta pirstaleista löytyi uutta.

Martina löysi tosi herkän, ajattelevaisen ja vastuuntuntoisen naisen.

– Nyt myös vastuuntuntoisen naisen itseäni kohtaan. Aiemmin olen kantanut vastuuta muiden asioista.

Hänen oli myös opeteltava olemaan rehellinen itselleen.

– Kun aidosti rupeaa käsittelemään tunteita, ei voi enää esittää mitään, mitä ei oikeasti ole. Oli pakko opetella olemaan herkkä ja haavoittuvainen. Tajuta, että on ihan ok olla tosi rikki. Isoin oivallus minulle oli, että mitä enemmän olen rikki, sitä enemmän opin ja ymmärrän asioita.

Puhelinsoitto poliisille

Martina sanoo, että hänen eropäätöksensä sinetöi huoli tyttäristä.

– Minulla on kaksi nuorta naisenalkua kintereilläni. Kaikki, mitä koen ja miten reagoin, vaikuttaa heihin. Se, mikä on minun mode (mielentila), se on myös lasten mode. Minun on pakko ajatella meidän kaikkien parasta ja tyttöjen tulevaisuutta.

– Vaikka minä olen tässä nyt se, joka on polvillaan maassa, minä olen myös se, joka pystyy tekemään rationaalisia päätöksiä.

Eniten erossa sattui epäkunnioitus ja epärehellisyys, Martina pohtii. Ja niitä seurannut valtava pettymys.

– Kyllä minä mietin, että olisi hiton paljon helpompaa ottaa tähän joku tyyppi, joka saa ajatukseni täysin muualle.

Mutta tällä kertaa hän jäi miettimään, onko se hyväksi lapsille ja hänelle itselleen.

– Olisin taas samassa oravanpyörässä. Menee maksimissaan vuosi tai kaksi, ja samat ongelmat alkavat, jotka ovat olleet kaikissa edellisissäkin suhteissa. Taas ollaan pattitilanteessa.

Nyt hän päätti tehdä toisin.

– En usko, että voit aloittaa hyvää suhdetta, ennen kuin olet itse ehjä. Ymmärrän sen, että kaksi rikkinäistä viihtyy yhdessä. Sellaiset, joilla on samat intressit elämässä – juhliminen sun muut. Minä olen sellaisesta elämästä valovuosien päässä. En voi olla sellaisessa kumppani.

Martina kertoo hänen ja Stefanin menneen jo pitkään eri suuntiin.

– Minä teen töitä hyvinvoinnin parissa, ja kun ikää tulee, tulee myös vähän syvällisempiä ajatuksia elämästä. Toinen taas menee ääripäähän, ja elämä perustuu hauskanpitoon. Ei sellainen ole tasavertainen aikuisten ihmisten suhde.

Martina sanoo, että rakkaan ihmisen menoa toiseen suuntaan on ollut raskas katsoa.

– Olen pari vuotta pyytänyt häntä hakemaan apua.

Pääsiäisenä lehdissä uutisoitiin Stefanin rattijuopumus- ja huume-epäilystä.

Martina oli soittanut mökiltä poliisille Stefun noustessa autoon.

– Ei siihen puheluun rohkeutta tarvittu. Minusta se oli itsestään selvää. Ajattelin enemmin niin, että teen hänelle palveluksen. Mitä jos hän ajaa jonkun päälle tai menettää itse henkensä? En halua, että lapseni menettäisi isänsä tuolla tavalla.

Martinasta jokaisen velvollisuus on soittaa poliisille.

– On aivan sama, kuka on kyseessä.

Martina ajattelee asiaa myös elämänopetuksena.

– Jos et osaa ottaa vastuuta asioista, sinut pakotetaan ottamaan. Se kuuluu elämään.

Martinalla on itselläänkin tuomio rattijuopumuksesta.

– Minä olen siitä oppinut. Se oli lievä, mutta ei siinä ole mitään seliteltävää.

Leijonaemon vastuu ja huolet

Martina sanoo pysyneensä suhteessa perheen vuoksi.

– Olen leijonaemo. Tapahtui mitä vain, minä kannattelen ja pidän perheeni kasassa. Samalla mukauduin ja hyväksyin asioita, jotka eivät olleet hyväksyttäviä.

Vähitellen hän alkoi pohtia, miltä tuntuisi elämä ilman tähän parisuhteeseen kuuluvia huolia.­

Lähtö kuukaudeksi Atlantin yli -tv-sarjan tekoon syksyllä 2018 toi tarvittavan hengähdystauon. Martina oli jo silloin nostanut suhteen ongelmat pöydälle.

– Se reissu oli kuin tilattu. Sanoin Stefulle, että olen kuukauden pois, ja jos et ole sinä aikana hakenut apua, en enää palaa luoksesi.

Perheen taloudenhoitaja otti siksi aikaa kopin arjesta.

– Oli hirveää jättää tytöt kuukaudeksi. Juttelin kodinhoitajan kanssa. Luotin, että hän handlaa tyttöjen kanssa. Ja totta kai on Esko (Eerikäinen), Victorian isä.

Martina oli Karibialle saapuessaan varma, ettei pari enää palaa yhteen. Mutta toisin kävi.

– Usein se menee niin, että kun oikeasti menetät jotain, tajuat sen ja tunteet tulevat pintaan.

Muutosta oli tapahtunut myös kotimaassa. Lopulta Martina kuitenkin väsähti ongelmiin. Tuntui, että luottamus, arkiset rutiinit ja tytöille hyvän mallin näyttäminen olivat vain hänen hartioillaan.

Hän väsyi pelkäämään puhelua, jossa kerrottaisiin, että jotain pahaa on käynyt. Tai hetkiä, jolloin toista ei saanut kiinni.

Samankaltaista huolta hän oli kantanut kuusi vuotta sitten kuolleesta siskostaan, Steffistä.

– Olen menettänyt yhden läheisen huumeille.

Martinalle tulee yhä flashbackeja noilta ajoilta.

– Muistan sen painavan tunteen rinnassani, kun odotan, että jotain pahaa tapahtuu. Kun pelätty puhelu sitten tuli, se joku räjähti sisälläni. Minä räjähdin perässä. On kamalaa, kun tietää, että tämä ei pääty hyvin.

Steffi oli kuollessaan 22-vuotias.

Yksin vastuussa kaikesta

Oma äiti on ollut Martinalle iso tuki.

– Äitini on puolueeton. Totta kai hän haluaa lapsensa parasta, mutta hän näkee myös toisen puolen, mikä on sekin hyvä. Se on tosi oikein toimittu äidiltä. Stefan on hänelle tärkeä ja rakas.

Martina sanoo, että rakkaus hänen ja Stefanin välillä oli tosi suurta ja erityistä. Vahvuus on ollut se, että heillä on ollut selkeästi omat elämänsä.

– Stefu on tuonut elämäämme paljon hyviä asioita. Hän rakastaa lapsia tosi paljon. Molempia tyttöjä. Totta kai hän on myös tuonut tietynlaista laatua elämään – ja mahdollisuuksia tehdä paljon asioita, harrastaa, oppia ja nähdä, mistä olen tosi kiitollinen hänelle. Emmekä me ole tässä tilanteessa hänen pahuuttaan.

"Niin kauan, kun olen työkunnossa ja järki on päässä, ei ole hätää. Minulla on vahva usko siihen, että elämä kantaa."
"Niin kauan, kun olen työkunnossa ja järki on päässä, ei ole hätää. Minulla on vahva usko siihen, että elämä kantaa."

Yhteen paluuta Martina voisi ajatella mahdolliseksi vain, jos Stefu tekisi elämänmuutoksen.

– Se on pitkä prosessi. Hän joutuisi luopumaan kaikesta: ystävistä ja elämäntyylistään. Se myös tarkoittaisi sitä, että ihmisenä hän muuttuisi valtavasti eikä välttämättä haluaisi olla enää kanssani. Sekin on mahdollista. Hänestähän muovautuisi ihan toisenlainen ihminen.

Martinasta on selvää, että sellainen muutos pelottaa.

– Mutta sydämeni pohjasta toivoisin, että hän löytäisi jostakin voiman tehdä elämänmuutoksen.

Joskus herääminen tapahtuu, kun jotain tosi pahaa sattuu.

– Tässä tilanteessa ei ollut herättävä juttu, että perhe hajoaa, Martina pyörittää päätään.

Hänen oma suuntansa on joka tapauksessa selvä.

– Minä menen omia teitäni. Tietenkään koskaan ei voi tietää. Mutta noilla elämänarvoilla, ajattelumalleilla ja elämäntyylillä – ei enää ikinä. Se ei ole sitä, mitä minä haluan.

Martina uskoo, että jatkossakin hän ja tytöt käyvät yhä Hangossa. Siellä on myös Martinan koirat ja Isabellan hevoset.

– Arki tuskin muuttuu paljoakaan. Eri asia on se, että nyt olen ihan oikeasti eronnut ja yksin vastuussa kaikessa. Mitä jos lapsille tulee kriisejä tai vaikea murrosikä, kuka tukee niissä?

Välillä Martina on pohtinut, riittääkö hän.

– Pystynkö tarjoamaan lapsilleni kaiken? Ja korvaamaan kaiken, mitä on ollut?

Sitten hän on ajatellut, että totta kai pystyy.

– Niin kauan, kun olen työkunnossa ja järki on päässä, ei ole hätää. Minulla on vahva usko siihen, että elämä kantaa.

Mikä on merkityksellistä?

Tytöt ovat nyt pääasiallisesti äidillään.

– Koen helpommaksi, että viranomaiset tekevät nyt päätökset. Jos minun sanani ei mene perille, niin viranomaisten sana menee, Martina sanoo.

– Minulla ei ole enää voimia hakata päätä seinään. Nyt minun on pakko keskittyä omaan hyvinvointiini ja toipumiseen sekä lasten arjen pyörittämiseen.

Martina toivoo tilanteen olevan joskus sellainen, että paikalla on jälleen kaksi tasavertaista vanhempaa.

– Totta kai isä on aina isä. Mutta ei sen tarvitse olla biologinen isä.

Martinalla itsellään on siitä kokemusta.

– En voisi koskaan olla ihmisen kanssa, joka ei olisi lasten seurassa kuin omiensa kanssa.

Tulevaa kumppania ajatellessaan Martinaa naurattaa.

– Tässä paketissa on melko paljon: julkisuus, kaksi lasta – ja minä, aika kovapäinen.

Martina sanoo haluavansa rinnalleen itsenäisen ja terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen.

– Jos näen minkään näköistä addiktiota, se on siinä.

Martina kertoo, että hänellä on luottoastrologi, joka on ennustanut hänelle hyvää.

– Tiedän, että tapaan vielä jonkun supertyypin. Astrologisessa kartassani lukee, että tulen kokemaan ihan uudenlaisen rakkauselämän. Ehkä tulen ensimmäistä kertaa rakastumaan niin, että järki lähtee, Martina hymyilee leveästi ja jatkaa rempseään tapaansa:

– Sitä odotellessa. Se tulee kun tulee. Minulla ei mitään kiirettä parisuhteeseen. En ole siihen vielä valmis enkä sitä halua.

Juuri nyt hän haluaa elää hyvää elämää, isolla vaihteella.

– Se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi lillua Monacossa jahdilla. Sellainen ei ole minulle merkityksellistä.

Luksuselämän sijaan Martina haluaa olla luonnossa. Saada oikeita kokemuksia, itsensä ylittämisiä ja wau-efektejä.

Mutta juuri nyt tuntuu ihanalta olla omassa kodissa.

– Minun kodissani ei riidellä, kukaan ei paisko ovia. Meillä on tyttöjen kanssa säännöt, että täällä ei saa korottaa ääntä. Kaikki asiat pitää pystyä puhumaan normaalilla äänensävyllä. Muuten tulee heti sakkoja.

– Minulla on tosi luottavainen olo tulevaisuudesta, Martina sanoo.

– Jos minulla olisi samat fasiliteetit kuin Stefulla, lentäisin New Yorkiin kuulemaan maailman parhaita puhuja, imisin kaiken infon ja tiedon. Satsaisin perheeseen ja omaan hyvinvointiin saman verran kuin juhlimiseen, Martina pohtii.

– En ikinä mene deittisovellukseen. Hyi. En usko sellaisiin. Olen sitä mieltä, että mitään asioita ei voi pakottaa. En lähde etsimällä etsimään kumppania.

– En halua että joku takertuu minuun liikaa. Se on musta epäterveellistä. Molemmat – Stefu ja minä – olemme antenet tilaa toisillemme. Se on ollut hyvä juttu. Eliksiiri tälle hommalle.

– Olen ajatellut, etten tee enää lapsia. Nyt olen joutunut avaamaan sen mapin. Vastausta ei ole vielä löytynyt. En voi tietää mitä tuleman pitää. Lähtökohtaisesti olen tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen.

– Opin myös pysähtymisen taidon. En ole ollut tietääkseni näinä kymmenenä vuotena onneton, mutta olen turruttanut varmasti paljon asioita ja epäkohtia työntekoon.

– Jos haluan hyvän suhteen, minun on pakko tehdä itsestäni ehjä.

Martina Aitolehti

37-vuotias hyvinvointi­yrittäjä ja triathlonisti.

Eronnut vastikään liikemies Stefan Thermanista, jonka kanssa oli vuodesta 2011.

Pariskunnan Isabella-tytär syntyi vuonna 2012. Esikoistytär Victoria on aiemmasta avioliitosta Esko Eerikäisen kanssa.

Vierailija

Haukotus. Stefaniltakin voisi joku joskus kysyä jotakin. Nyt on vain Martinan näkökulma asioihin (Stefanin yksityisasioihin), ja Martina on täysin häikäilemätön ja laskelmoiva oman edun tavoittelija. Ihan hyvä muistaa, että tällä “herkällä pohdiskelijalla” on mm. lähestymiskielto ja pahoinpitelytuomio, ja pahoinpitelyn jälkeen hän lähinnä ylpeili sillä, että hänellä on mielestään miehen voimat. Mitään väärää hän ei teossaan nähnyt.

On myös kiinnostavaa seurata, miten alas rima lopulta putoaa, kun MN laskee sitä koko ajan.

Kokemuksen ääni

Juuri näin, addiktin kanssa elämä on juuri tuollaista. Koska tuo Stefu on töissä ja varakas, voi pitkään puolustautua tutulla repliikillä, "Jos mä jokin alkkis tai huumehörhö olisin, niin en kai näin paljon töitä tekisi tai rahaa hankkisi?" Suurin osa heistä on töissä ja kukaanhan ei ole niin ahkera kuin he.
Valitettavasti asia on juuri kuten Martina sanoo. Jos raitistuisi Stefu, olisi hyvinkin eri ihminen. Oma avopuolisoni ei raitistunut, vaan aina uudelleen palasi aineisiin, alkoholiin ja rauhoittaviin. Tuhoa oli jo niin paljon, että omaa persoonaa ei pystynyt enää rakentamaan, päihdepersoona oli voittanut. Nyt on sitten alkoholidementikko hoivakodissa. Takana loistavat mahdollisuudet, hyvä työ ja perhe.
Stefukin on sen verran nuori, että ei varmasti ymmärrä tien jatkuvan tuhoon kohdallaan. Voisi olla hyvä käydä tapaamassa jopa nelikymppisiä alkiholidementikkoja tai maksansa menettäneitä...
Toivottavasti Martina jättää kokonaan tämän julkkiselämän ja voi kasvattaa tyttönsä nyt muilla arvoilla. Vomaa siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla