Kuvat
Jouni Harala, Markus Selinin arkisto
Markus Selin voi arvottaa ihmisiä kännikavereina mutta ei koskaan vaurauden perusteella. ”Rikkauksistaan lumoutuminen tai niillä rehvastelu on öykkärimäisintä, mitä tiedän. Sellaisen tyypin vittuilen kuoliaaksi.”
Markus Selin voi arvottaa ihmisiä kännikavereina mutta ei koskaan vaurauden perusteella. ”Rikkauksistaan lumoutuminen tai niillä rehvastelu on öykkärimäisintä, mitä tiedän. Sellaisen tyypin vittuilen kuoliaaksi.”

Elokuvatuottaja Markus Selin käy Me naisten juttusarjassa läpi elämänsä suurimmat oivallukset. Niistä yksi kuuluu näin: ”Perhe voi olla lähellä ja etäällä.”

KEHO

”Kroppa vanhenee kuin auto”

”Olen aina ollut pitkä. Koulussa olin kahden pisimmän joukossa ja armeijassa se, joka seisoi jonossa ensimmäisenä. Kiinassa käydessä pituuteni on tuntunut erilaiselta kuin täällä. Ihminen tottuu kantamaan pituutensa, kilonsa ja muotonsa.

Pituudestani on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Sen mukana tulee jonkinlaista auktoriteettia, mutta toisaalta olen kömpelö. Mutsini sanoo edelleen, että meidän Markus on niin kömpelö – enkä minä mikään gaselli olekaan.

”Pidän itsestäni huolta syömällä lääkkeitä.”

Kroppa vanhenee kuin auto, se haperoituu kauttaaltaan. 60-luvun Amazon ei ole enää kuin uusi Volvo. Huollan itseäni huonosti, koska olen niin mukavuudenhaluinen. Pidän itsestäni huolta syömällä lääkkeitä. Salilla olen käynyt kolmesti elämäni aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyään yritän vähän katsoa, mitä pistän suuhuni. En tykkää pitsasta, en mäkkäreistä enkä syö muiden sisäelimiä, koska omissa on tarpeeksi pitelemistä. Hyvä ruoka tehdään hyvistä raaka-aineista. Se voi olla tirripaistia Karl Johanissa, sushia tai makaronilaatikkoa kotona. Uusia ruokia voi ­kokeilla, mutta ei niiden kanssa pidä liioitella.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

IKÄ

”Ikä on vain numero – hölönpölöä!”

”Täytän ensi keväänä 60 vuotta. Tuntuu, että se tapahtuu yhtäkkiä. Vastahan olin 40-vuotias ja nyt ihmettelen, mihin 20 vuotta meni. Tunnen olevani kuin nelikymppinen. ­Samaan aikaan firmanikin täyttää 25 vuotta.

On hölönpölöä väittää, että ikä on pelkkä numero. Ikä tarkoittaa terveyttä, sairauskertomusta, kehon ikää ja eliniän ennustetta. Siinä on aika paljon merkityksiä. En silti ole kriiseillyt iästäni, sille kun ei voi mitään.

Ympärilläni on kirjava porukka eri-ikäisiä ihmisiä, ko­koelma erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Se on valtava rikkaus. Parikymppisillä on nyt toisenlainen pohja elämään kuin meillä oli 40 vuotta sitten. Maailma on muuttunut siinä ajassa totaalisesti. Ajattelen, että nuorista kasvaa henkisesti rikkaampia, koska heillä on käytössään kehittyneempää tekniikkaa ja pelejä. Tosin en tiedä, olisiko minusta tullut sen onnellisempaa ihmistä, jos olisin mäkiauton sijaan ajanut simulaattoria.”

Acapulco 1990-luku. Geena Davis lennätti Markuksen, Iiro Seppäsen ja Jari Komulaisen silloisen miehensä Rennyn yllätyssynttäreille.

MIELI

”En aio koskaan ruveta aikuiseksi”

”Elämästäni julkaistiin juuri kirja, joka on täynnä dokaamista ja epämääräisiä jekkuloita. Kun luin sen, ajattelin hetken, että minuahan voidaan pitää kusipäänä. Mutta pelin henki on, ettei tarinoita lähdetä siistimään. Katuminen on turhaa.

En aio koskaan ruveta aikuiseksi. Pitää säilyttää lapsenmieli ja tehdä lisää jekkuja.

”En keksi yhtään syytä, miksi ihmisen tarvitsisi ajaa itsensä piippuun tai venyä äärirajoilleen.”

Toinen mottoni on, että elämässä pitää olla kivaa. Ajatus mukavuudesta toistuu kaikissa tekemisissäni. En suostu mukaan, kun muut leikkivät kilpailuyhteiskuntaa. En keksi yhtään syytä, miksi ihmisen tarvitsisi ajaa itsensä piippuun tai venyä äärirajoilleen. Hang loose, otetaan iisisti.

Mukavuus ei ole ristiriidassa kunnianhimon tai ahkeruuden kanssa. Kunnianhimo on sitä, että tekee asiat niin hyvin kuin osaa ja mieluummin vain asioita, jotka oikeasti osaa. Jos leikkii kaikkitietävää, päätyy yleensä sotkemaan kaiken.

Elokuva-alalla monet ovat jonkin lajin erikoisosaajia. Se on mukava tapa toimia: joka hommalla on luottotekijänsä. Olen tehnyt vaikka mitä töitä, kymmeniä erilaisia duuneja. Koska en ole vielä löytänyt erityistä vahvuusaluettani, olen päätynyt delegoimaan hommia muille.”

PERHE

”Perhe voi olla lähellä ja etäällä”

”Työn tekemisen tärkeys on ensimmäisiä asioita, joka tulee mieleen lapsuudenkotini kasvatuksesta. Perheeni pyöritti elokuvateatteria Lohjan keskustassa, ja pikkubroidini Aken kanssa autoimme siellä jo alle kymmenvuotiaina. En ole koskaan tuntenut tarvetta kapinoida työtä vastaan. Se on aina ollut mahdollistaja: kun teet, niin saat. Jos lapsena ei tehnyt, sai selkään. Upean yksinkertainen malli.

Meillä kunnioitettiin vanhempia sekä kuria, valehdella ei saanut ja muut ihmiset piti huomioida.

”Oma vanhemmuuteni meni toisin.”

Kotini on lähes aina ollut Nummelassa. Nytkin asun vanhempieni vieressä, ja veljeni siinä heidän takanaan. En ole ajatellut sitä erityisenä valintana tai että naapuruudessamme olisi mitään ihmeellistä. Kylällämme eräskin suku on asunut samalla tilalla 1800-luvulta lähtien. Se tuntuu hienolta. Nummelassa on ollut turvallista elää, vieressä on lentokenttä ja iso metsä, yhtä aikaa seikkailua ja rauhaa. Olisin varmasti kasvanut erilaiseksi helsinkiläisessä kivilähiössä.

Lapsuudenkotini on ollut perinteinen ydinperhe, mutta oma vanhemmuuteni meni toisin. Minulla on kaksi lasta, poika ja tytär, mutta en ole koskaan asunut kummankaan kanssa. En osaa sanoa, olisinko halunnut. On olosuhteiden suoma tilanne, että elämä meni näin.

Nyt he ovat aikuistumassa ja elävät omaa elämäänsä. Pidämme yhteyttä, ja olen tukena ja apuna, jos minua tarvitaan. Vanhemmuus on osa minua, ja olen lapsistani iloinen ja onnellinen, mutta isäsuhteemme ei ole perinteinen.”

Selinit Nummelassa 1985. Akke (vas.), Markus, isä Raimo ja äiti Inga. ”Polkuni on ollut täynnä käpyjä muttei kiviä”, Markus sanoo juuristaan maaseudulla.

YSTÄVYYS

”Ystäviä kohtaan ollaan ehdottoman lojaaleja”

”Laaja kaveripiiri on tärkeä voimavara. Miellän monta ystävää tosi läheiseksi. Pitkäaikaisimmat ovat pysyneet mukana kansakouluajoista. Uusia tulee piiriimme harvakseltaan, edellinen laajasti hyväksytty ehkä kaksi kolme vuotta sitten.

Ystävyys on sitä, että lainataan peräkärryä, korjataan kaverin katto tai autetaan avaamaan uusia yhteyksiä työasioissa. Se on myös täydellistä luottamusta: ystävien kesken voidaan puhua kaikesta. Ei tarvitse miettiä.

Olen mielestäni hyvä kuuntelemaan muita ja rakastan auttaa ystäviäni. Joskus loukkaannun, jos minulta ei pyydetä apua ensimmäisenä. Olen paljon parempi ratkomaan muiden ahdinkoja kuin puhumaan omistani.

Ystävyyssuhteissani on ollut tosi vähän riitoja. Useammin ne ovat liittyneet liiketoimiin, harvoin yksityiselämään. Kaihdan konflikteja enkä jaksa rasittavia eipäs-juupas-vääntöjä. Jos välillämme on huonoa energiaa, kysyn suoraan, onko asia tarkoitus selvittää vai lopetetaanko kaveruus tähän. Konfliktit on helpompi hoitaa päiväjärjestyksestä kuin jäädä niihin vellomaan.

” Rakkaudesta puhuminen ei ole relevanttia.”

Ystävissäni on naisiakin mutta paljon enemmän miehiä. Vanhan Colorado-ravintolan kymmenen hengen pöydässä meitä istui aina kahdeksan miestä ja kaksi naista.

Puolisoni ovat olleet mukavia naisia. Enempää en ole halunnut julkisuudessa sanoa, sillä kunnioitan heidän yksityisyyttään. Rakkaudesta puhuminen ei ole relevanttia.

Ystäväpiirissämme on kirjoittamattomia sääntöjä, sellaisia, jotka tietää sydämessään. Jos menee metsään, siitä kuulee kyllä. Tärkeintä on ehdoton lojaliteetti. Tunnen ylpeyttä sanoessani, etten ole koskaan ollut epälojaali ystäviäni kohtaan. Seurustelusuhteista en voi sanoa samaa.”

Savonlinnan elokuvajuhlat. Markus palkittiin vuoden tuottajana 1999. Tauon jälkeen yhteistyö Rennyn kanssa jatkuu taas: yhteisiä leffoja suunnitellaan kansainvälisille markkinoille.

ALKOHOLI

”Todelliset piirteet paljastetaan humalassa”

”Ihminen, joka ei juo viinaa, ei ole luotettava. Sosiaalisissa tilanteissa vedetään rooleja, ja kännissä niiden ylläpitäminen on hankalaa. Todelliset piirteet paljastuvat humalassa. Siksi tehokkain tapa tutustua kunnolla on juoda yhdessä.

Minulla on hyvä ja läheinen suhde alkoholiin. Sen kanssa kaveeratessakin olen aina pystynyt tekemään työni, en ole juonut itseäni konkurssiin, ja sisäelimeni ovat kunnossa.

”Viinaton kaveri jää pikkuhiljaa ulkopuolelle.”

Joimme ensimmäiset kännimme poikien kanssa myrkyillä, joihin en enää koskisi. Aikuisen makuni ei ole juuri muuttunut. Minulle sopivat Pernod, Bacardi, Kossu ja light-Lonkero. En juo ollenkaan vettä, mutta koska lonkero tehdään veteen, sanon sen tekevän hyvää terveydelleni.

Heitä, joille viina ei sovi, pitää ymmärtää, ovat sentään yrittäneet. Kaveriporukka tuuppii lempeästi eteenpäin, jos jollain jää hihna päälle tai joku on ääliö kännissä. Kun oma elämä välillä perustuu juhlimiseen, ikävä kyllä, sosiaalinen kanssakäyminen vähenee niiden kanssa, jotka eivät voi juoda. Viinaton kaveri jää pikkuhiljaa ulkopuolelle.”

Markus Selin aikoo juhlia 60-vuotispäiväänsä jo etukäteen helmikuussa Se mieletön remppa -ensi-illan aikaan. Samalla Solar Films täyttää 25 vuotta. ”Silloin juhlitaan näyttävästi.”

ELOKUVAT

”Työtä voi tehdä vaistolla”

”Yksi lapsuuteni oppeja oli, että leffasta ei lähdetä kesken pois. Se olisi häirinnyt maksaneita asiakkaita. Samaa neuvoa noudatan edelleen, ja siksi katson elokuvia kotona. Olisi kamalaa mennä teatteriin, todeta alkumetreillä leffa huonoksi ja jäädä sinne piinattavaksi. Toisaalta elokuviin meno on nykyään turvallisempaa, sillä Suomessa tehdään jatkuvasti parempia elokuvia. Riski on nyt pienempi.

Ylipäätään olen urpo kulttuurin kuluttajana. En käy konserteissa enkä teatterissa enkä taatusti ikinä kesäteatterissa. Kirjoista luen ne, jotka voin mahdollisesti optioida leffaksi.

”Uskon, että minulla on yleisön maku.”

Leffojakin katson vain vähän. Omissa on tarpeeksi tekemistä. En ole äänifriikki enkä ison kuvan jouni. Minulla on hyvän kokoinen televisio, mutta ei mitään dolby surroundeja. Keskityn tarinaan eikä minun tarvitse kuulla, kun nuppineula tipahtaa selkäni takana. Ohjaaja Aleksi Mäkelä on vastakohtani. Sellaista hilavitkutinta ei ole keksittykään, mikä hänen kotiteatteristaan puuttuisi. Hän soittaa elokuvia niin kovalla, että korvani alkavat vuotaa verta. Jotain rajaa.

Ajattelen, että elokuvien tekeminen on vaistolaji. Täydelliseen leffaan ei ole keksitty reseptiä, eikä yksikään näyttelijä voi taata menestystä. Siksi tuotan sellaisia, joista itsekin tykkäisin. Uskon, että minulla on yleisön maku. Kun uraa katsoo, aika hyvin olemme olleet jyvällä.

Ensi-iltaperjantaina näkee jo, meneekö leffa vai ei. Jos ei, se pitää juoda unhoksiin ja alkaa tehdä uutta.”

Häjyt 1998. Markus (vas.), Pini Hellstedt, Samuli Edelmann, Juha Veijonen, Janus Hanski, Aleksi Mäkelä ja pilotti.

KUOLEMA

”Jos kuolemaa murehtii, se tulee kohdalle”

”Kuolema ja sen lopullisuus ovat tulleet uusina ajatuksina lähelle. En ole menettänyt montakaan läheistä, muutaman vasta tässä hiljattain. En ole miettinyt kuolemaa omalle kohdalle. Jos kuolemaa alkaa murehtia, se tulee aiemmin. Sama pätee sairasteluun: jos sitä alkaa märehtiä, ei toivu. Pitää tsempata ja ajatella hyviä, jos meinaa selvitä.

Olen fatalisti ja uskon, että jollain tasolla elämäni tapahtumista on päätetty jo etukäteen. Voin itse vaikuttaa vain pienillä polunavauksilla. Pitää olla luottamusta hyvään. Tiedän, että kun yksi homma loppuu, kohta eteen tulee toinen.

Siksi epäonnistumisiakaan on turha katua tai kylpeä säälissä. Ajatus ei tarkoita vastuunkiertämistä tai että nostaisin käteni pystyyn: näin nyt kävi. Mietin vastoinkäymisiä päivän tai kaksi, sitten tartutaan seuraavaan juttuun.”

Fijin muistojuliste löytyy aitiopaikalta Solarin toimistolta.

KOIRAT

”Suhtaudu varauksella, jos ihminen ei pidä koirista”

”Minulla on ollut neljä koiraa, yhteensä yli 50 vuoden ajan. Saksanpaimenkoira, kaksi tanskandoggia sekä Espanjasta löydetty cockerspanieli Fiji. Se tuli elämääni avioliiton mukana ja jäi, kun erosin. Kaikki koirani ovat eläneet 14-vuo­tiaiksi ja nukkuneet sängyssäni. Seikka on joskus aiheuttanut neuvotteluja.

”Hän oli mentaalikoutsini.”

Fiji mainitaan elokuvieni lopputeksteissä. Hän oli mentaalikoutsini. Koira muokkaa ihmistä: kun se on pyyteetön, sympaattinen ja kiltti, ihminen lähtee siihen messiin. Fiji vaikutti isosti tunnetiloihini.

Koirasta luopuminen on aivan helvettiä. Leffassa Rambo voi tappaa 700 ihmistä, mutta kun koiraa potkaistaan päähän, media ja yleisö hyppäävät kimppuun. Se kertoo koiran tärkeydestä. Suhtaudun varauksella ihmisiin, jotka eivät pidä koirista.

Elämme nyt välivaihetta, kun Fiji lähti pois emmekä ole vielä ottaneet seuraavaa koiraa. Uuden kaverin kotiuttaminen vaatii aikaa, koulutusta ja sitoutumista. Siihen asti paapomme leasingkoiraa naapurista. Hän tulee ja menee miten huvittaa ja viihtyy joskus öitäkin.”

Markus Selin

  • Tuottaja syntyi 16.3.1960 Nummelassa. perustamansa Solar Filmsin omistajia.
  • Ollut kahdesti aviossa, lapset Joni ja Welma syntyivät 2000-luvun alussa.
  • Muistelmateos Markus Selin – Perustuu tositapahtumiin (Tammi) julkaistaan 26.9.
  • Uusimmat ensi-illat Olen suomalainen 13.9., Tarhapäivä 15.11.
Vierailija

Jos ei asu eikä koskaan ole asunutkaan samassa osoitteessa, niin ei ole vanhempaa nähnytkään. Nyt vähän rotia tähänkin kirjoitteluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla