Kodin Kuvalehti
 Lapsena Maritsa Lindroos leikki isänsä tekemällä lennokilla. Nyt hän lentää työkseen isoja matkustajakoneita.
Lapsena Maritsa Lindroos leikki isänsä tekemällä lennokilla. Nyt hän lentää työkseen isoja matkustajakoneita.

Maritsa Lindroosilla oli haave, joka oli tytölle väärä. Kolmekymppisenä hän jätti entisen elämänsä ja päätti ainakin yrittää. Nyt Maritsa on yksi harvoista naisista suurten koneiden lentokapteenina. Hän kertoi tarinansa Kodin Kuvalehdelle.

Äiti Marja-Terttu Lindroosilla on tallessa vanha c-kasetti. Kasetilla kymmenvuotias tytär Maritsa leikkii naapurin lasten kanssa ja selostaa, että nyt noustaan ilmaan ja kohta kone laskeutuu Mallorcalle.

Oikeasti laihialaisperhe ei lomaillut Ylistaron-mummolaa kauempana. Kukaan perheestä ei ollut lentänyt koskaan, kun Maritsa 16-vuotiaana sanoi vanhemmilleen, että haluaisi suorittaa lentolupakirjan.

– Eihän meillä minkäänmoisia rahoja semmoiseen ollut. Taidettiin sanoa sekin, että ei naisista tule lentäjiä, Reijo-isä muistelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marja-Terttu hoiti lapsia perhepäivähoitajana, Reijo oli nosturinkuljettaja. Kotitalossa oli olohuoneen ja keittiön lisäksi yksi pieni makuuhuone. Maritsa oli 11-vuotias, kun taloon tuli sisävessa ja vintti rakennettiin asuttavaksi niin, että sinne sai lapsille oman nukkumatilan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perheessä ei ollut autoa, mutta harjakaton alla Maritsa laittoi vintin seinään Porsche 911:n kuvan.

”Täällä kaikki on niin kuin ennen. Aivan kuin en olisi koskaan pois ollutkaan.”

Kesällä 2019 Maritsa Lindroos, 48, seisoo rakkaan laihialaisen puutalon pihassa päällään American Airlinesin virkapuku. Takin hihassa on lentokapteenin natsat, neljä raitaa. Kun Maritsa tulee lomalle äidin ja isän luokse, lentolaukussa on vain tuliaisia ja juoksukengät.

– Matkustan työpuvullani niin, että pääsen nopeasti kentillä turvatarkastuksiin ja läpi. Täällä käytän äitin vaatteita, pillifarkutkin on samaa kokoa.

Maritsan oma koti on Yhdysvaltojen itärannikolla Charlotten kaupungissa. Lomalla hän voisi lentää ilmaiseksi minne päin maailmaa vain. Hän lentää aina Vaasaan. Sieltä äiti ja isä hakevat Laihialle.

– Täällä kaikki on niin kuin ennen. Aivan kuin en olisi koskaan pois ollutkaan.

”Välillä tulee olo, että onko tämä tottakaan.”

Maritsasta tuli Airbusin lentokapteeni tämän vuoden tammikuussa. Hän lentää nyt kapteenina Airbus 319-321 -koneita, joissa on enimmillään noin 190 matkustajaa ja kahdeksanhenkinen miehistö.

Maritsan Amerikan-talossa on kolme kerrosta ja 240 neliötä.

– Koti on mennyt överiksi. Se on yhdelle ihmiselle iso. Asuinalue vain on niin kiva, ja taloni on yksi pienimmistä siellä.

Ensimmäisen Porche 911:n ostamisesta on monta vuotta.

Maritsa sanoo tienaavansa hyvin. Ensimmäisenä vuonna Airbusin lentokapteenina vuosipalkka on 250 000 dollarin eli noin 230 000 euron tienoilla.

Vaikka palkkaa ei maksettaisi lainkaan, Maritsa lentäisi silti.

– Välillä tulee olo, että onko tämä tottakaan. Saan lentää miljoonakoneita työkseni eikä tämä edes tunnu työltä. Kauneuteen ja maisemiin ei koskaan turru.

”Jos ei onnistu, sitähän voi aloittaa alusta taas.”

Ennen kuin Maritsasta tuli lentokapteeni hän oli muun muassa mennyt naimisiin, ostanut miehensä kanssa rivitaloasunnon Tampereelta ja opiskellut opettajaksi. Yhtenä aamuna Maritsa luki Helsingin Sanomia, kun silmiin osui ilmoitus yhdysvaltalaisesta lentokoulusta, jossa voisi suorittaa ammattilentäjän lupakirjan.

– Se oli täydellinen kolmenkympin kriisi. Mietin, mitä haluan elämältä.

Pikkutytöstä asti kyteneen unelman takia hän oli valmis jättämään koko entisen elämänsä. Päivää ennen lähtöä huhtikuussa 2001 Maritsan lapsuudenkotiin kokoontui sukulaisia puhumaan Maritsalle järkeä. Yksi tädeistä kysyi, juokseeko Maritsa jotakin pakoon.

– Sanoin, että mulla on nyt seikkailu mielessä eikä mikään pakomatka. Jos ei onnistu, sitähän voi aloittaa alusta taas.

”Muusta oli pulaa, mutta ei koskaan rakkaudesta.”

Rivitaloasunto Tampereella oli myyty. Siitä saaduilla rahoilla ja pankista nostamallaan 100 000 markan lainalla Maritsa maksoi menolipun Yhdysvaltoihin ja aloitti lentäjäkoulutuksen.

– Söin riisiä ja pakasteherneitä ja laitoin mustapippuria mauksi päälle. Tai sitten ostin McDonaldsin dollarimenun. Nukuin lattialla, mutta näille kerroin sen vasta paljon myöhemmin.

Maritsa on tiennyt, mitä on eniten tahtonut, ja tietää yhä. Kun hän jää eläkkeelle, hän muuttaa Suomeen ja rakentaa lapsuudenkodin tontille Laihialle hirsitalon. Siitä tulee yhtä pieni kuin lapsuudenkoti on, koska se riittää hyvin.

– Pienestä mökistä lähdin. Muusta oli pulaa, mutta ei koskaan rakkaudesta.

Maritsan koko elämäntarina on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 14/2019. Voi lukea sen tähtiartikkelina alla olevasta linkistä.

Vierailija

Just näin pitää ihmisen elää. Ei hukannut aikaansa sosiaalisessa mediassa kitisemiseen vaan teki töitä unelmiensa eteen. Hyviä lentoja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla