Kodin Kuvalehti
”En saa kokata lapselleni hänen lempiherkkujaan, en auttaa matikanläksyissä enkä peitellä illalla nukkumaan. En tiedä, keiden kavereiden kanssa hän liikkuu. En tiedä hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, vaikka hän elää samassa kaupungissa.” Kuvituskuva.
”En saa kokata lapselleni hänen lempiherkkujaan, en auttaa matikanläksyissä enkä peitellä illalla nukkumaan. En tiedä, keiden kavereiden kanssa hän liikkuu. En tiedä hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, vaikka hän elää samassa kaupungissa.” Kuvituskuva.

Ex-mies vieraannutti eron jälkeen Marikan lapsen niin, ettei tämä suostu tapaamaan äitiään. Marika toivoo parasta mutta yrittää samalla sopeutua siihen, että elämän on jatkuttava. Kuinka?

”Kun lapseni 12-vuotissyntymäpäivä lähestyi, hän heittäytyi hankalaksi ja kapinoi kaikkia hänelle tuttuja rajoja vastaan. Minuun hän suhtautui vihamielisesti.

– Isänkin mielestä sinä aina valehtelet, hän sanoi.

– Meidän pitää isän kanssa haastaa sinut oikeuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Epätoivoisena yritin törmätä häneen esimerkiksi koulumatkan varrella.

Olin osannut pelätä jotakin tällaista. Olin tehnyt lapsen isää kohtaan suurimman mahdollisen loukkauksen ja torjunnan, kun olin halunnut avioeron. Sain tuntea hänen vihansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syntymäpäivänsä jälkeen lapseni ei enää tullut kotiin luokseni. Myöhemmin hän poisti numeroni kännykästään ja kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta ja tapaamisista.

Yritin kaikin keinoin saada yhteyttä lapseeni. Paperiset kirjeet olivat välillä ainut keinoni. En tiedä, lukiko hän niitä. Epätoivoisena yritin törmätä häneen esimerkiksi koulumatkan varrella.

Lapsen isä selitti, ettei hän auta minua pitämään yhteyttä lapseen, koska lapsi ei halua ja ongelmat ovat minun syytäni.

”On raskasta rakastaa torjuvaa lasta”

Rakastin ja hoivasin, tein kaikkeni 12 vuotta, ja sitten lapsi riuhtaistiin irti.

En saa kokata lapselleni hänen lempiherkkujaan, en auttaa matikanläksyissä enkä peitellä illalla nukkumaan. En tiedä, keiden kavereiden kanssa hän liikkuu. En tiedä hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, vaikka hän elää samassa kaupungissa.

On raskasta rakastaa lasta, joka jatkuvasti torjuu ja osoittaa vihaansa. Vaikka ajattelen, että tunteet ovat manipulaation seurausta eivätkä johdu minusta, ne tuntuvat kohtuuttomilta.

Luen tutkimuksen lapsestaan vieraannutettujen vanhempien kokemuksista. Sen mukaan 90 prosenttia vanhemmista kärsi traumaperäisestä stressihäiriöstä. Puolella vanhemmista oli poissaoloja töistä, kolmasosa oli harkinnut itsemurhaa. Vertaiseni kokevat, että lapsen vieraannuttaminen tuntuu jopa pahemmalta kuin lapsen kuolema, koska suruprosessia ei voi aloittaa.

Minun pitää jaksaa pitää yllä toivoa, että tilanne muuttuisi.

”Miten lapseni pieni mieli kestää?”

Olen yhteydessä perheneuvolaan, koulukuraattoriin, lasten psykiatriseen poliklinikkaan, lastensuojeluun, opettajaan, sukulaisiin. Kukin vuorollaan turhautuu ja nostaa kädet pystyyn.

Tilannettani vaikeuttaa se, että 12-vuotiaana lapsen mielipidettä on kuultava häntä koskevissa virallisissa asioissa. Nuori saa kertoa, kumman vanhemman luona haluaisi asua.

Päälläni on jatkuvasti tuskan verkko, joka painaa hartioitani.

Kaiken keskellä minulla on huoli siitä, miten lapseni pieni mieli kestää tilanteen ja mitä seurauksia siitä aiheutuu hänen loppuelämälleen.

Päälläni on jatkuvasti tuskan verkko, joka painaa hartioitani.”

Marikan nimi on muutettu.

Lue Marikan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 15/2019. Voit lukea sen myös digilehdestä tai tähtiartikkelina alla olevasta linkistä.

 

Jyytti

Olin itse äidistä vieraannutettu lapsi. Isä aivopesi täysin. Kun olin tarpeeksi vanha (yläasteella), aloin itse tajuta kuvion. Myöhemmin olinkin läheisempi äidin kuin isän kanssa. En saanut traumoja, mutta olen vihainen isälle tästä. Tsemppiä sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla