Lapsena Maarit Hurmerinta yritti olla näkymätön, jotta kotona säilyi rauha, kun äiti joi. Sitten alkoi ura, joka toi hänet näkyville kaikkien eteen. Vasta avioliitossa hän on uskaltanut näyttää tunteensa.

Laulaja Maarit Hurmerinta, 60, nousee taksista Helsingin Bulevardilla, kun kuljettaja vielä allekirjoittaa kuittia. Samassa hän on jo käynyt avaamassa Mersun takaluukun ja nostanut itse mustan matkalaukkunsa kadulle.

Maarit ei ole ikinä ollut hienostelija tai arkaillut tarttua toimeen. Nyt hän odottaa jalkakäytävällä, jauhaa purkkaa ja näyttää koroissaan ja mustassa nahka­takissaan parikymppiseltä tytönheitukalta.

Juuri siltä, joka sainattiin Love ­Records -levy-yhtiöön yli 40 vuotta sitten ja jota kollegat, kuten Dave Lindholm ja Hector, kuvailevat ainutlaatuisena ­lahjakkuutena toukokuussa ilmestyvässä omaelämäkerrallisessa kirjassa Maarit. Siinä hän kertoo paitsi urastaan myös ensimmäistä kertaa elämänsä rankoista vaiheista.

Kollegoiden kursailematon palaute saa Maaritin liikuttumaan.

– Olen erityisasemassa, kun minulla on tällaisia ystäviä. En ole koskaan kaivannut rahaa tai julkisuutta, vaan mennyt aina musiikki edellä. Opin jo lapsuudessa, ettei elämässä mikään ole itsestään selvää.

Kahdenlaisia muistoja

Nykyisin Maaritilla on herkkyyttä ja rohkeutta näyttää omat tunteensa.

Aina niin ei ole ollut.

Maarit kasvoi alkoholisti­perheessä Vantaan Hiekkaharjussa. ­Äidin ongelmajuominen alkoi, kun Maarit oli noin kymmenvuotias. Isä pystyi rankastakin ­juomisesta huolimatta kontrolloimaan arkeaan jotenkin, äiti ei.

Äidistään Maaritilla on kahdenlaisia muistoja. Toiset ovat kirkkaita kuin pouta­päivät, toiset synkempiä.

– Äitini Conchetta oli nuorena kaunotar. Hänellä oli säkkärä kihara tukka, mustat palavat silmät ja hän nauroi ihanasti. Kun äitini oli valloittavalla tuulella, hän hullutteli ja oli hurmaava. Kuka sellaista olisi voinut vastustaa?

Hyvinä päivinä Maarit ihaili äitiään. Sitten oli huonoja hetkiä, joiden muisteleminen on yhä vaikeaa. Niinä hetkinä olemus muuttui sekunnissa. Ihanan ­äidin tilalle tuli vihainen, raivoava nainen, joka joi niin, että Maarit pelkäsi ja yritti muuttua mahdollisimman näkymättömäksi. Piti olla kiltti, kaunis ja hymyilevä, että ­tilanne olisi jatkunut rauhallisena mahdollisimman pitkään.

Maaritin mukaan äiti oli musikaalisesti lahjakas, mutta ei osannut ­kanavoida lahjakkuuttaan oikein.

– Ehkä juuri siksi hän joi.

Toisin kuin äitinsä, Maarit on voinut tehdä toisin.

– Musiikin avulla olen voinut kanavoida elämäni huonot ja hyvät hetket.
Ääni paljastaa ihmisen, uskoo Maarit.

– Ihmisääni mukautuu kokemusten mukaan. Olen varma, että myös minun taustani kuuluu laulussani.

Maaritin musikaalisuus ja temperamentti ovat perua italialaiselta äidinisältä Michele Orlandolta, joka oli muusikko. Isoisä oli perheen auktoriteetti. Hän ei sietänyt keskin­kertaisuutta eikä kovia ääniä. Kun Mikko-vaari tuli kotiin, kaikkien piti olla ­hipihiljaa. Maaritin mielestä isoisän ­ankara auktoriteetti saattoi vaikuttaa myös äidin käytökseen.

Äiti oli joko on tai off

Maarit sanoo, että äidiltä puuttui kokonaan tunnetilojen hienosäätö. Hänessä oli vain on- ja off-nappulat.

– Äidissä oli aina päällä pieni myrskyvaroitus. Koskaan en tiennyt, millä tuulella hän olisi. Lapsena olin aika pelokas.

Muutaman samankaltaisuuden Maarit kuitenkin heistä löytää.

– Temperamenttimme ovat samanlaiset. Ja jälkikasvu on kertonut, että aivastan kuulemma aivan samalla tavalla kuin mutsi, hän naurahtaa.

– Äiti tosin ei edes aivastanut normaalisti. Hänellä oli aina teatteriesitys päällä, eleet ja äänet olivat ääripäästä. Siinä en halua tulla koskaan samanlaiseksi.

"Huulipuna, poskipuna ja itsensä tsemppaaminen vievät huonoina aamuina pitkälle", uskoo Maarit.

Maarit joutui pienestä pitäen pitämään huolta itsestään. 14-vuotiaana hän muutti pois kotoa isänäitinsä Helenan luo Hiekkaharjussa. Lapsena hän oleskeli paljon myös äidinäitinsä Dagmarin luona Rekolassa, yhden pysäkinvälin päässä lapsuudenkodista.

– Onneksi minulla oli näitä turvallisia muita aikuisia. Heidän ansiostaan en musertunut pelkojeni tai murheen alle.

Kysymys hyvistä hetkistä äitinsä kanssa saa Maaritin epäröimään.

– En halua alleviivata näitä asioita liikaa. Menneet ovat menneitä.

Elämää pikakelauksella

Vanhemmilla ei ollut varaa ostaa levysoitinta, mutta musiikkia Maarit pääsi kuuntelemaan Helena-mummonsa ja kavereittensa luona.

Ensimmäisen työpaikkansa hän sai teini-ikäisenä juoksutyttönä Tampereen Jalkineen myymälästä Helsingissä. Rahat olivat niin tiukassa, ettei Maaritilla ollut varaa kunnon kenkiin, vaan jalat olivat työpäivän jälkeen verisillä rakoilla.

Sittemmin tuottaja ja oppi-isä Atte Blom pestasi tytön töihin Love Recordsin toimistoon. Palkka, noin 800 markkaa, oli parikymppisen Maaritin mielestä valtava summa rahaa.

Kun Maarit vuonna 1974 julkaisi ­ensimmäisen soololevynsä, vanhemmat olivat liian kiinni vaikeuksissaan pystyäkseen keskittymään tytön menestykseen.

– Olivat he silti varmasti ylpeitä ­minusta, Maarit sanoo.

Helena-mummo oli ensimmäinen, jolle nuori laulaja kiikutti levynsä.

– Laitoin levyn soimaan mummon kämäseen levysoittimeen, jossa oli hirvittävä ääni. Muistan, kuinka pakahduin ylpeydestä sitä kuunnellessani.

Mummo ilmaisi kehunsa sukupolvelleen tyypillisellä tavalla. Karjalan murteellaan hän ilmoitti naapureille ”tiiättekstyö, että meijän Maarit on tehnyt levyn”. Mummon vaatimaton ylpeys tuntui Maaritista hyvältä.

Samana vuonna Maarit meni naimisiin kitaristi-muusikko Sami Hurmerinnan kanssa. Kaikki tuntui tapahtuvan pikakelauksella.

Esikoispoika Samuli syntyi seuraavana kesänä, tytär Janna vuonna 1981.
Nykyisen kotitalonsa pari osti vuonna 1980, vain muutaman sadan metrin päästä Maaritin lapsuudenkodista.

Janna-tytär on seurannut vanhempiaan muusikonuralle, Samulilla on oma autokorjaamo.

– Samulilla oli jo lapsena käsittämätön hahmotuskyky, hän pystyi rakentamaan käsillään ihan mitä tahansa. ­Samuli on rauhallinen, kun Janna ja minä taas  tulisieluisempia: tytölle piti jo lapsena olla koko ajan tekemistä ja puuhaa.

Lapsilleen Maarit on halunnut suoda saman vapauden, johon hän itse kasvoi.

– Meillä ei kotona luotu paineita, että olisi pitänyt opiskella lääkäriksi, opettajaksi tai papiksi. Meillä oli täysi vapaus valita. Samaa olen noudattanut omien lasteni kanssa. Mutta jos he minulta ­kysyvät, kerron tottakai mielipiteeni.

Maarit on onnellinen, että Jannalla on uravalinnastaan huolimatta jalat maassa.

– Hänellä on intohimoa, mutta hän on myös nähnyt meitä seuratessaan alan realiteetit hyvässä ja huonossa. Niistä ei ole tarvinnut erikseen keskustella.

Elämässään Maarit on aina halunnut pitää ohjat tiukasti omissa käsissään.

– En tiedä, onko kokemallani merkitystä, vai olenko vain rakennettu näin, mutta haluan kontrolloida kaikkea. En koskaan esimerkiksi juo itseäni humalaan. Inhoan sitä.

Lupa olla vihainen

Avioliitto ja perhe ovat Maaritin turvapaikka. Omista lapsista ja miehestä hän haaveili jo pikkutyttönä.

– Halusin perheen ja lapsia heti kun mahdollista, ja sainkin ne aiemmin kuin osasin kuvitella. Menimme naimisiin ­hyvin nuorina, parikymppisinä, mutta koin olevani vastuullinen ja valmis siihen.

Liiallisen kiltteyden karistaminen kesti kauan. Maarit sanoo olevansa yhä ujo, mikä on esiintyjälle haaste.

– Olen hyvin kaksijakoinen ihminen. Jännitän vieraita ihmisiä ja esiintymistä, mutta toisaalta olen ylitsepursuavan sosiaalinen ja rakastan seuraa.

Kauan kesti sekin, että Maarit muuttui omassa elämässään näkyväksi. Suhteessa Samin kanssa hän löysi turvan näyttää tunteensa. Maarit antoi vihdoin itselleen luvan olla vihainen.

– Muistan hetken, kun päästin ulos kaiken raivon sisältäni. Olimme silloin olleet naimisissa pari vuotta. Seisoimme kotipihallamme, ja olin suuttunut Samille jostain. Yhtäkkiä tuntui kuin samppanjapullon korkki ­sisälläni olisi lauennut. Huusin hänelle täyttä kurkkua vihaavani häntä, kiroilin ja sätin enkä välittänyt tuon taivaallista, kuulivatko naapurit vai eivät. Se oli ­puhdistava kokemus.

Menneitä Maarit yritti puida myös terapiassa.

– Kokeilin kerran, eikä se ollut minun juttu. Keskustelut hyvien ystävien kanssa ajavat saman asian eivätkä ne maksa mitään. Kun oikein ottaa päähän, käyn helvetin pitkällä pyörälenkillä tai alan haaveilla hyvistä asioista.

"Musiikin avulla olen voinut kanavoida elämäni huonot ja hyvät hetket."

Kotona kaikki luukut saavat edelleen olla auki. Maaritin ja Samin avioliitto on kestänyt 39 vuotta. Ehkä juuri siksi, että temperamenttinen pariskunta ottaa ­aika ajoin yhteen.

– Jokaisessa parisuhteessa on haasteensa. Mekin otamme välillä matsia. Minusta vain on terveellisempää puhdistaa pöytä aina silloin tällöin kuin kasvattaa katkeruutta sisällä vuosikausia.

Sitä paitsi Samille on ihana suuttua.

– Sami antaa aina anteeksi ja todella tarkoittaa sitä.

Taloudellisia uhrauksia

Parisuhteessa on pitänyt tehdä myönnytyksiä, mutta urallaan Maarit ei ole niihin suostunut. Se on tarkoittanut myös taloudellisia uhrauksia, kun Maarit ei ole suostunut valtavirran hittinikkariksi. Freelancerina vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä: vapaat ovat yleensä enimmillään kolmen päivän pituisia ja huoli toimeentulosta saa vastaamaan työtarjouksiin useimmiten myöntävästi.

Kollegat kuvailevat Maaritia hyvällä tavalla itsepäiseksi.

– En ole niin blondi, ettenkö kuuntelisi hyviä neuvoja, mutta en ole koskaan pomppinut urallani muiden ohjeiden mukaan. Jos levy-yhtiö on kehottanut vaihtamaan tyyliä tai soittajia, olen sanonut kiitos ja hei ja vaihtanut maisemaa.

Perusluonteeltaan Maarit sanoo olevansa rakastava ja lempeä, mutta ärsytettynä pehmeys väistyy.

– Minua on vaikea saada suuttumaan, mutta kun suutun, pelkään sitä itsekin. Silloin kannattaa pysyä kaukana.

Yhtyeittensä kanssa Maarit sanoo ­aina olleensa onnekas.

– Meillä ei ole kukaan koskaan lätrännyt viinan kanssa, vaan olemme keskittyneet pääasiaan, musiikkiin. Yhden-kahden soinnun jutuissa voi varmaan esiintyä humalassa, mutta vaikeampaa musiikkia soittaessa se ei ole mahdollista. Jokainen tällä alalla tietää myös, ettei menestys tipu syliin, se vaatii lahjakkuutta ja työtä.

Fyysisessä työssä kropasta ja päästä on pidettävä huolta liikkumalla.

– Inhoan ryhmäjumppia, mutta olen intohimoinen kuntosalikävijä. Yritän myös syödä terveellisesti. Minulla on aika hyvä itsekuri, vaikka välillä repsahdan.

Katumukselle ei ole jäänyt tilaa.

– En jää muistelemaan menneitä tai kokemaani pahaa. Valehtelisin, jos ­sanoisin, etten kadu mitään, mutta juuri nyt en muista mitään, mitä katuisin, hän sanoo ja repeää nauruun.

Kauniisti äidistä

Maaritin äiti kuoli vuonna 2006.

– Äidin juomisessa oli parinkymmenen vuoden tauko. Sitten hän retkahti uudelleen joitakin vuosia ennen kuolemaansa. Se oli maailmanlopun menoa.

Äiti joi itsensä hengiltä.

Äidistä puhuminen ei ole Maaritille edelleenkään helppoa. Hän hiljenee.

– Haluan puhua hänestä kauniisti, mutta olen myös ymmärtänyt, etten ole ainoa, jolla on vastaavia kokemuksia. Tarinastani voi olla apua jollekulle ­samassa tilanteessa olevalle.

Maarit sanoo olevansa nyt onnellinen.

– Olen saanut syntymälahjana positiivisen luonteen. En ole katkera mistään. Uskon myös vahvasti, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Olen antanut anteeksi äidille.

Maarit Hurmerinta

– Laulaja-lauluntekijä Maarit Hurmerinta (os. Äijö) syntyi Helsingissä 10.11.1953. Asunut ikänsä Vantaan Hiekkaharjussa.

– Naimisissa muusikko Sami Hurmerinnan kanssa, lapset Samuli (s. 1975) ja Janna (s. 1981).

– Omaelämäkerrallinen, Annariikka Leinon kirja Maarit julkaistaan vapun tienoilla. (Johnny Kniga).

– Yli 40-vuotisella urallaan julkaissut 18 levyä, joista kaksi myynyt kultaa.

– Harrastaa liikuntaa ja ruoanlaittoa.

Me Naisten uuden #YESICAN-hyvinvointikampanjan vetäjällä Mariela Sarkimalla piti olla kaikki reilassa: mieli järjestyksessä, keho tikissä ja aikaa keskittyä joogaopintoihin. Sitten pintaan alkoi nousta kysymyksiä.

Mariela Sarkima, 39, on melkoinen luonnonvoima. Hän on meikkitaiteilija ja kauneuslähettiläs, mutta myös joogaopettaja, jolta on ilmestynyt kaksi kirjaa.

Viime syksynä Marielan elämässä oli täydellinen hetki hellittää kiireisen vaiheen jälkeen. Kaikki oli hyvin: Mariela oli tyytyväinen sinkku, hänellä oli ihana koti, ja työtilannekin oli juuri sopiva. Mariela oli jättänyt paljon matkustamista vaativan Lumenen kauneuslähettilään tehtävän ja päättänyt keskittyä joogaopintoihinsa.

Opintojen lisäksi Marielaa kutkutti ajatus vielä yhden kirjan kirjoittamisesta. Elämäntapamuutosten ja joogaan tutustumisen vuoksi hänellä oli paljon sanottavaa hyvinvoinnista.

Kirjaa ei kuitenkaan tullut, vaan turbulenssia. Kun työtahti hellitti, mielen pohjalta alkoi nousta kysymyksiä. Olenko sinut kehoni kanssa? Mitä oikeasti on olla yksin, sinkku?

– En osannut varautua siihen, että kun minulla oli aikaa, jostain rupesikin nousemaan pohjasakkaa oikein kunnolla.

Entinen jojoilija

Vaikka Marielan elämä saattaa ulospäin näyttää hohdokkaammalta kuin keskivertotallaajalla, on hän monessa suhteessa ihan niin kuin tuhannet muutkin suomalaisnaiset: riittämättömyyden tunne vaivaa, suorittamiseen on taipumusta, oman kropan hyväksyntä on vaiheessa, ja herkkuja tekisi mieli kauhaista napaan enemmän kuin on terveellistä.

Kokeneena elämäntaparemonttien tekijänä ja jojolaihduttajana Mariela on laskenut kaloreita, palkannut personal trainerin, kirjoittanut laihdutusblogia, tutustunut joogaan ja mennyt psykoterapiaankin. Kiloja on mennyt ja tullut, ja suhtautuminen omaan kroppaan on vaihdellut.

”Voin niin huonosti, että ajattelin, että jos en nyt kuuntele itseäni, kuolen.”

On ollut tasapainoisia aikoja ja toisaalta myös intensiivisiä työrupeamia, joiden aikana rentoutumismenetelmät ovat unohtuneet ja hyvät elämäntavat on laitettu ensimmäiseen vastaantulevaan roskikseen. Niin kävi esimerkiksi 2014 . Mariela kiersi tekemässä hiusaiheista kirjaansa tunnetuksi. Vauhdikkaan julkisivun takana oli onneton nainen.

– Kaikki oli muka tosi ihanaa. Kirjakiertueen aikaan edustin joka radio-ohjelmassa, mutta sisälläni ei ollut kaikki hyvin. Voin niin huonosti, että ajattelin, että jos en nyt kuuntele itseäni, kuolen, Mariela kertoo.

Itsensä kuuntelemisen opetteluun on mennyt vuosia.

– Täytin juhannuspäivänä 39 vuotta. En tiedä, monennellako kierroksella käyn samoja juttuja läpi, mutta tässä iässä niitä ei enää oikein voi sivuuttaa. Jos hiljentäisin huomiota huutavan äänen, tekisin itselleni hallaa.

Tuplateholla huonoihin tapoihin

Viime talvena vastausten etsiminen tuntui vievän kaikki voimat. Yleensä niin tehokas Mariela jaksoi tehdä päivässä noin kolme konkreettista asiaa. Aktiivinen liikunta vaihtui herkkuövereihin: suklaalevyn syömisen jälkeiseen ällöön oloon Mariela avasi sipsipussin ja joi päälle lasin tai pari kuoharia saadakseen rentouduttua.

– Tuntui, etten saanut enää käyttööni mitään niitä asioita, joita olin kursseilta oppinut. Palasin kaikkiin huonoihin tapoihin oikein tuplateholla.

Ensin Mariela yritti laittaa itsensä takaisin ruotuun. Ajatteli, että jos oikein puserran ja pakotan, onnistun. Sillä tyylillä hän oli pärjännyt pitkään.

– Niin monta vuotta olin niin vihainen ja pettynyt itseeni, koska asetin koko ajan itselleni epärealistisia tavoitteita.

Lopulta Mariela joutui toteamaan, ettei hänellä ollut voimia harrastaa liikuntaa. Mitään kamalaa ei tietenkään tapahtunut, mutta keho muuttui pehmeämmäksi.

"Olen pyrkinyt löytämään oman tapani elää joogista elämäntyyliä ja nautiskella samalla."
"Olen pyrkinyt löytämään oman tapani elää joogista elämäntyyliä ja nautiskella samalla."

Kun Mariela vuosi sitten oli hoikka ja kiinteä, joogasi ja kävi rankoissa Training for Warriors –harjoituksissa, hän oli mielestään sinut kehonsa kanssa.

Kun masua alkoi talvella kertyä, Mariela suuttuikin itselleen.

– Kroppani reagoi mielialaan ja elämänmuutoksiin. En ollutkaan sinut sen kropan kanssa, mikä tarkoitti etten ollut sinut itseni kanssa.

Joogaa ja nautiskelua

Vaikeina hetkinä Mariela kirjoitti päiväkirjaa, luki kirjoja ja vain oli. Sieti yksinoloa ja hengitti. Joogasta tutut hengitysharjoitukset auttoivat ahdistukseen.

Mariela kertoo olleensa aiemmin todella joogavastainen.

– Olen pitänyt joogaa ulkokultaisena lajina, joka sopii tekohipeille ja ihmisille, jotka haluavat näyttää olevansa notkeita.

Ajatukset muuttuivat, kun Mariela tutustui kundaliinijoogaan ja huomasi, miten tehokkaasti jooga purkaa stressiä. Nyt hän on koulutettu kundaliinijoogaopettaja, joka harjoittelee turbaani päässä ja resitoi mantroja.

– Olen pyrkinyt löytämään oman tapani elää joogista elämäntyyliä ja nautiskella samalla.

Vaikka Mariela on syventynyt joogaan, hän ei hän ole päätynyt täydellisen rauhan ja lempeyden tilaan. Kipuilu oman kehon ja yksinolon kanssa sekä elämäntapojen retkahtaminen vanhoille urille osoittivat, että valmiiksi ihmiseksi ei voi tulla, eikä mikään elämänmuutos ole lopullinen. Itsensä kehittäminen kuitenkin kannattaa, Mariela uskoo.

– Yksi miespuolinen kaverini sanoi kerran, että koska ajattelen niin paljon, olisi varmaan raskasta olla minä. Olin aina ajatellut, että se on voimavarani, että jaksan myllyttää näitä asioita läpi, Mariela sanoo.

”Erokevät oli hirveän raastava, mutta samaan aikaan tein isoa etenemistä itseni kanssa.”

Hänen mielestään yksi pieni muutos voi tehdä tilaa muille, suuremmille muutoksille. Esimerkiksi muutama vuosi sitten hän alkoi tuntea, ettei avioliitossa ollut kaikki hyvin ja löysi itsensä keskeltä erokriisiä. Mariela työskenteli silloin graafikkomiehensä Oskari Sarkiman kanssa yhdessä, samalla työhuoneella. Työt sujuivat, mutta parisuhde oli muuttunut ystävyydeksi.

– Minun ja Oskarin liitto ei ollutkaan romanttinen rakkausliitto, vaan ystävärakkausliitto.

Keväällä 2015 Mariela ja Oskari hakivat avioeroa neljän vuoden liiton jälkeen.

– Olen oppinut, että parhaat muutokset tapahtuvat, kun on kaikkein kauheinta. Erokevät oli hirveän raastava, mutta samaan aikaan tein isoa etenemistä itseni kanssa.

Muutos pakotti kuuntelemaan itseä ja lepäämään.

Sallittu vapaus

Aikaisemmin Mariela avasi tietokoneen vielä kello 23.30, paukutti sitä monta tuntia ja nukkui huonosti, jos oli luvannut itselleen, että tietty homma hoidetaan juuri tänään. Nykyinen Mariela jättää koneen sikseen, syö hyvin kynttilänvalossa, menee nukkumaan ja herää aamulla virkeänä hoitamaan homman.

Suorittajaluonteena Mariela on saanut harjoitella rennompaa asennetta. Nykyään hän pystyy jo usein tunnistamaan, milloin ei viitsi ja milloin ei oikeasti jaksa.

– Jos jo illalla tunnen, että näinköhän olen menossa seuraavana aamuna aamujoogaan, en edes laita kelloa soimaan ja ota huonoa omaatuntoa torkuttamisesta, Mariela kertoo.

Hän on saanut tarpeekseen itsensä soimaamisesta ja pakottamisesta.

Muutoksista huolimatta Mariela on yhä myös se tyyppi, joka asettaa itse itselleen tarkkoja deadlineja muissakin kuin työasioissa. Hänen pahin pelkonsa on lamaantuminen, toimintakyvyn menettäminen.

– Minulla on aina ollut työpaikka ja olen aina löytänyt tieni, mutta mikään ei ole riittänyt. On aina pitänyt olla vielä enemmän jotakin. Olen miettinyt, että mistä tuo kaikki näyttämisen tarve on tullut.

Paineet tuntuvat nyt kuitenkin helpommilta kestää. Tavoitteet ovat edelleen korkealla – nyt niitä kohti vain mennään ”niin, ettei huuhtoudu Mariela pesuveden mukana”.

"Isoin oivallukseni on ollut se, että olen antanut itseni vapautua."
"Isoin oivallukseni on ollut se, että olen antanut itseni vapautua."

Sillä, kuinka monta liikuntatuntia viikossa tulee täyteen tai mitä vaaka näyttää, ei enää ole niin hirveästi väliä.

– Isoin oivallukseni on ollut se, että olen sallinut itseni vapautua.

Se on antanut Marielalle työkalut pysyvään hyvään oloon – ja samaa oivallusta hän haluaa jakaa Me Naisten uudessa hyvinvointiprojektissa.

Mariela vie kätensä sydämensä päälle ja sanoo:

– Uskon, että niin kauan kuin minulla on täällä hyvä, keho tulee perässä.

Mariela Sarkima

Syntynyt Helsingissä 23.6.1979.

Meikkitaiteilija, kampaaja ja sisällöntuottaja.

Kirjat Make Up Bible ja Hair Bible ilmestyivät vuosina 2010 ja 2014.

Kundaliinijoogaopettaja ja äänirentouttaja.

Me Naisten #YESICAN-haasteen keulakuva.

Asuu yksin Helsingissä.

Jasper Pääkkönen nousi tähdeksi Salkkarit-sarjasta liki 20 vuotta sitten. Mutta miltä hän näytti ihan pikkupoikana?

Jos olisi pakko valita tämän hetken hypetetyin suomalainen näyttelijä, se ei olisi erityisen vaikeaa. Titteli lankeaa kiistatta Jasper Pääkköselle, 38.

Jasper on jo vuosien ajan ollut yksi Suomen menestyneimmistä näyttelijöistä. Mutta aivan uudenlaiseen nousukiitoon hänen uransa sinkosi sen jälkeen, kun hän sai merkittävän sivuroolin huippuohjaaja Spike Leen elokuvasta BlacKkKlansman.

Elokuva sai Suomen ensi-iltansa perjantaina. Lue Me Naisten arvio tästä: 

Elokuva on niittänyt maailmanmainetta. Myös Jasper sai osakseen runsaasti kansainvälistä huomiota jo toukokuussa, kun hän poseerasi kuvaajille leffan muiden tähtien kanssa elokuvan virallisessa ensi-illassa Cannesissa.

Aika ennen Hollywood-menestystä

BlacKkKlansman ei ole ensimmäinen kansainvälinen tuotanto, jossa Jasper on ollut mukana. Viime vuosina Jasper on nähty esimerkiksi kanadalaisen History-kanavan tuottamassa Viikingit-tv-sarjassa.

Suomessa hänet muistetaan erityisesti elokuvista Pahat pojat (2003), Matti (2006) ja Leijonasydän (2013). Hänet on nähty myös Vares-elokuvissa.

Moni 1990-luvun nuori – ja vähän vanhempikin – muistaa Jasperin kuitenkin yhä ehkä kaikista parhaiten Salatut elämät -sarjan Saku Salinina. 2000-luvun taitteessa parikymppinen Jasper oli osa Salkkareiden alkuperäiskokoonpanoa ja onnistui voittamaan monien sydämet puolelleen roolisuorituksellaan.

Kokosimme Jasperin tuoreen ensi-illan kunniaksi joukon kuvia hänen elämänsä ja uransa varrelta. Muistatko vielä, miltä hän näytti Salkkareissa?

Jasper ihan pikkupoikana! Vuonna 2016 näyttelijä julkaisi Instagramissa lapsuuskuvan syntymäpäivänsä kunniaksi. 

Jasper varttui lapsuutensa Helsingin Kumpulassa, jossa asui vanhempiensa ja seitsemän vuotta nuoremman pikkuveljensä kanssa. Jasperin isä Seppo ja setä Antti ovat myös näyttelijöitä. 

Vuonna 2016 Jasper kertoi MTV3:n haastattelussa, ettei oikein osaa kuvailla itseään lapsena.

– On vaikeaa kuvailla itseään lapsena, mutta muilta kuulemani mukaan olin lapsena jonkin sortin pohdiskelija. Kiinnostunut asioista, muun muassa luonnosta.

Jasper vuonna 1994. 

Jasper kertoi Maikkarille, että oli kouluaikoina melko haluton opiskelija. Hän pärjäsi koulussa hienosti ilman suurempia ponnisteluja, joten jätti läksyt usein tekemättä.

– Joka luokalla ja etenkin siirryttäessä ala-asteelta yläasteelle ja sieltä edelleen lukioon opettajat varoittelivat, ettet tule pärjäämään enää samalla tavalla, täytyisi alkaa näkemään myös vaivaa. Niin ei käynyt: mitä pidemmälle mentiin, sen helpommaksi koulunkäynti muuttui ja sen korkeammaksi arvosanani nousivat. En koskaan oppinut tekemään läksyjä, koska minun ei ollut pakko. Pärjäsin hyvin ikään kuin vahingossa.

Kuvassa Jasper yhdessä kollegoidensa Jonna Keskisen (vas.), Tarja Omenaisen, Jouko Keskisen ja Tuomas Kytömäen kanssa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhapekka Tukiainen
Kuvassa Jasper yhdessä kollegoidensa Jonna Keskisen (vas.), Tarja Omenaisen, Jouko Keskisen ja Tuomas Kytömäen kanssa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhapekka Tukiainen

Jasperin näyttelijän ura alkoi Salatuissa elämissä vuonna 1999. Tuota ennen hän oli piipahtanut elokuvissa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) sekä Kiljusen herrasväen uudet seikkailut (1990). 

Salkkarit oli alkuvuosinaan 2000-luvun taitteessa käsittämättömän suosittu sarja, jota katsoi päivittäin yli miljoona suomalaista. Myös Jasper nousi valtavaan suosioon noina vuosina. 

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa kerrotaan, että Salttarit-vuosina innokkaimmat fanit kiipeilivät tikapuita pitkin Jasperin ikkunalaudalle ottamaan valokuvia. Kaupungillä käveleminen oli Jasperille mahdotonta, koska fanit olivat niin innokkaita.

Jasper vuonna 2000. Kuva: Sanoma-arkisto / Ismo Henttonen
Jasper vuonna 2000. Kuva: Sanoma-arkisto / Ismo Henttonen

Jasper Pääkkönen yhdessä Salkkarit-kollegansa Pete Lattun (sarjassa Kalle Laitela) kanssa vuonna 2001. Kuva: Sanoma-arkisto / Risto Almonkari
Jasper Pääkkönen yhdessä Salkkarit-kollegansa Pete Lattun (sarjassa Kalle Laitela) kanssa vuonna 2001. Kuva: Sanoma-arkisto / Risto Almonkari

Jasper seuraamassa vuoden 2001 MM-kiekkofinaalia vuonna 2001. Kuva: Sanoma-arkisto / Kari Kuukka
Jasper seuraamassa vuoden 2001 MM-kiekkofinaalia vuonna 2001. Kuva: Sanoma-arkisto / Kari Kuukka

Jasper juontamassa Young Aid- konserttia Finnair-stadiumilla vuonna 2001. Kuva: Sanoma-arkisto / Ismo Henttonen
Jasper juontamassa Young Aid- konserttia Finnair-stadiumilla vuonna 2001. Kuva: Sanoma-arkisto / Ismo Henttonen

Vuonna 2002 Jasper jätti Salatut elämät. Hän ehti olla mukana sarjassa 550 jakson ajan.

Salkkareiden Jasper nähtiin esimerkiksi varsin lukuisissa Markus Selinin tuottamissa elokuvissa. Kuukausiliitteessä Jasper kertoi tutustuneensa tuottajaan yhteisten, vapaamuotoisten lonkeroiltojen kautta. 

– Niihin aikoihin se oli Markuksen työtapa: tavattiin ihmisiä, vietettiin vapaa-aikaa ja puhuttiin työasioista paljon vapaamuotoisemmissa merkeissä, Jasper kertoi hiljattain Me Naisille.

Hän kertoi, että suhde luottotuottajaan oli varsin mainio. Parivaljakko ei välttämättä tehnyt uusista töistä edes kirjallisia sopimuksia.

– Joskus taksissa matkalta illalliselta baariin saatoimme sopia, että jos siitä ja siitä elokuvasta maksettaisiin tämän verran palkkaa. Asia oli sillä selvä.

Vuonna 2003 Jasper nähtiin Pahat pojat -elokuvassa yhdessä Lauri Nurksenin, Peter Franzénin ja Niko Saarelan kanssa. Elokuvan on tuottanut Markus Selin. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Hämäläinen
Vuonna 2003 Jasper nähtiin Pahat pojat -elokuvassa yhdessä Lauri Nurksenin, Peter Franzénin ja Niko Saarelan kanssa. Elokuvan on tuottanut Markus Selin. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Hämäläinen

Jasper Wallu Valpion seurassa vuonna 2002. Kuva: Sanoma-arkisto / Tea Karvinen
Jasper Wallu Valpion seurassa vuonna 2002. Kuva: Sanoma-arkisto / Tea Karvinen

Jasper yhdessä Licke Nicke Lignellin ja Mi Grönlundin kanssa Levottomat 3 -elokuvan tiedotustilaisuudessa vuonna 2003. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Hämäläinen
Jasper yhdessä Licke Nicke Lignellin ja Mi Grönlundin kanssa Levottomat 3 -elokuvan tiedotustilaisuudessa vuonna 2003. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Hämäläinen

Jasper vuonna 2004 vierailemassa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä elokuvan ensi-iltassa. Seuralaisina hänellä oli Mikko Leppilampi ja Lauri Nurkse. Kuva: Sanoma-arkisto / Aleksi Kinnunen
Jasper vuonna 2004 vierailemassa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä elokuvan ensi-iltassa. Seuralaisina hänellä oli Mikko Leppilampi ja Lauri Nurkse. Kuva: Sanoma-arkisto / Aleksi Kinnunen

Jasper vuonna 2005. Saman vuonna hänet nähtiin elokuvassa Paha maa. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Hämäläinen
Jasper vuonna 2005. Saman vuonna hänet nähtiin elokuvassa Paha maa. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Hämäläinen

Vuonna 2005 Jasper sai kutsun Linnan juhliin. Sauralaisena hänellä oli tuolloinen tyttöystävänsä Sanna Wikström. Kuva: Sanoma-arkisto / Sami Kero
Vuonna 2005 Jasper sai kutsun Linnan juhliin. Sauralaisena hänellä oli tuolloinen tyttöystävänsä Sanna Wikström. Kuva: Sanoma-arkisto / Sami Kero

Vuonna 2005 Jasper sai kutsun Linnan juhliin. Sauralaisena hänellä oli tuolloinen avopuolisonsa Sanna Wikström.

Jasper on aina ollut hyvin vaitonainen yksityiselämästään. Erottuaan Sanna Wikströmistä Jasper asui kuusi vuotta avoliitossa näyttelijä–tanssija Tiia Elgin kanssa. He erosivat vuonna 2015. 

Pääkkösen nykyinen kumppani on espanjalais-filippiiniläinen malli Alexandra Escat. Jasper ei ole puhunut suhteesta julkisuudessa.

Jasper vuoden 2005 Matti-elokuvassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Seppo Solmela
Jasper vuoden 2005 Matti-elokuvassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Seppo Solmela

Vuoden 2005 Matti-elokuvassa Jasper näytteli legendaarista mäkikotkaa Matti Nykästä.

Jasper vuonna 2007. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Hämäläinen
Jasper vuonna 2007. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Hämäläinen

Vuonna 2009 Jasper nähtiin Rööperi-elokuvassa. Kuva: Solar Films / Jan Granström
Vuonna 2009 Jasper nähtiin Rööperi-elokuvassa. Kuva: Solar Films / Jan Granström

Kuva vuodelta 2010. Kuva: Sanoma-arkisto / Mikko Räsänen
Kuva vuodelta 2010. Kuva: Sanoma-arkisto / Mikko Räsänen

Vuosien varrella Jasper on tullut tunnetuksi innokkaana perhokalastajana. 

Kuukausiliitteen haastattelussa Jasper kertoi, että aloittaessaan näyttelijän uransa, hän sopi Salkkareiden tuottajan kanssa kiinnostavan diilin. Jasper ei halunnut antaa haastatteluja nuoruudessaan. Siksi aina, kun häntä haastateltiin, hän valitsi tarkoin aihepiirin, josta puhui.

– Jutuissa, joissa olin, puhuin vain perhokalastuksesta. Ihan sama, mitä ne kysyi, mä puhuin perhokalastuksesta, hän kertoi HS:lle.

Kuva: Helsinki Filmi / Jaana Rannikko
Kuva: Helsinki Filmi / Jaana Rannikko

Vuonna 2014 Jasper nappasi Jussi-palkinnon roolisuorituksestaan Leijonasydän-elokuvassa. Elokuvassa hän näyttelee Harri-nimistä uusnatsia.

Jasper vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Mika Ranta
Jasper vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Mika Ranta

Suomalaisen Kalastusmatkailun Edistämisseura valitsi Jasperin vuonna 2013 Vuoden kalamieheksi. Näyttelijä on puhunut julkisuudessa runsaasti esimerkiksi Itämeren lohen suojelun puolesta. 

Kuva: Sanoma-arkisto / Jussi Helttunen
Kuva: Sanoma-arkisto / Jussi Helttunen

Vuonna 2015 Jasper alkoi rakentaa yhdessä kansanedustaja Antero Vartian kanssa Helsingin Hernesaaren rantaan sauna- ja ravintolakompleksia Löylyä. Yllä olevassa vuonna 2015 otetussa kuvassa Jasper ja Antero kilistelevät sen kunniaksi, että rakennukset saatiin aloitettua. 

Jasper ja Antero Löylyn terassilla vuonna 2016. Kuva: Sanoma-arkisto / Janne Aaltonen
Jasper ja Antero Löylyn terassilla vuonna 2016. Kuva: Sanoma-arkisto / Janne Aaltonen

Löyly avattiin vuonna 2016. Parissa vuodessa paikasta on tullut niin suosittu, että sille on hiljattain haettu laajentamislupaa. Löyly on saanut myös runsaasti huomiota ulkomailla. Esimerkiksi amerikkalainen New York Post -on kirjoittanut Löylystä juttua.

Kuva vuodelta 2016. Kuva: HBO
Kuva vuodelta 2016. Kuva: HBO

Vuosina 2016–2018 Jasper nähtiin kansainvälisesti menestyneessä Viikingit-sarjassa, jossa hän näytteli Halfdan the Blackia. Sarjassa on näytellyt myös Peter Franzén.

– Olemme Jasperin kanssa ystäviä pitkän ajan takaa ja olemme tehneet monta elokuvaa yhdessä. Jasperin kanssa on luonnollista ja nastaa tehdä töitä. On kiva, kun mukana on kaveri, vaikka pääsimme nopeasti mukaan tekijäjoukkoon, Peter kertoi Me Naisille vuonna 2016

Vuonna 2017 Jasper piipahti tuottaja Aram Tertzakian kanssa Cheekin Skohan yökerhon avajaisissa. Kuva: Sanoma-arkisto / Terhi Ylimäinen
Vuonna 2017 Jasper piipahti tuottaja Aram Tertzakian kanssa Cheekin Skohan yökerhon avajaisissa. Kuva: Sanoma-arkisto / Terhi Ylimäinen

Jasper näyttelee vuoden 2018 BlackkKlansman elokuvassa yhtä keskeistä roolia. Kuva: David Lee
Jasper näyttelee vuoden 2018 BlackkKlansman elokuvassa yhtä keskeistä roolia. Kuva: David Lee

BlacKkKlansman-elokuvan taustalla on tositarina. Vuonna 1979 Colorado Springsin poliisivoimissa työskennellyt tummaihoinen Ron Stallworth soluttaututui valkoista valtaa ajavan, väkivaltaisen Ku Klux Klanin jäseneksi. Elokuvassa Jasper näyttelee kiihkomielistä klaanilaista, joka unelmoi mustien ja juutalaisten täystuhosta sekä valkoisesta Amerikasta.

Alun perin moni piti Jasperin päätymistä Hollywood-elokuvaan onnenkantamoisena. Vain harva on aiemmin tiennyt, että näyttelijä on tähdännyt vimmaisesti kansainväliselle uralle. Jasper totesi hiljattain Me Naisten haastattelussa, että hänen tämänhetkinen menestyksensä on kovan työn tulos.

– Mikään ei ole tapahtunut sormia napsauttamalla. Olen viettänyt maailmalla enemmän aikaa ja kuluttanut tähän kansainvälistymiseen enemmän rahaa kuin moni ymmärtää. Näiden töiden saaminen vaatii järkyttävän määrän työtä, vaivaa, aikaa ja energiaa, hän kertoi.

Jasper keväällä 2018 Cannesin elokuvajuhlilla. Kuvassa hänen lisäkseen ohjaaja Spike Lee ja näyttelijät John David Washington, Topher Grace, Adam Driver ja Corey Hawkins. Kuva: Regis Duvignau
Jasper keväällä 2018 Cannesin elokuvajuhlilla. Kuvassa hänen lisäkseen ohjaaja Spike Lee ja näyttelijät John David Washington, Topher Grace, Adam Driver ja Corey Hawkins. Kuva: Regis Duvignau

Jasper Cannesin elokuvajuhlilla. Kuva: Regis Duvignau
Jasper Cannesin elokuvajuhlilla. Kuva: Regis Duvignau

Jasper asuu tällä hetkellä Hollywoodissa. Siellä näyttelijän päivät koostuvat ”säännöllisen epäsäännöllisestä silpusta”.

– Joinain päivinä on tapaamisia ja joinain koekuvauksia. Ensi-ilta on iso ja innostava päivä, ja on mahtavaa päästä kokemaan se täällä kavereiden kanssa. Se on Oscar-akatemian teatterissa, jossa isot patsaat pönöttävät, Jasper kertoi Me Naisille.

Jasper kesäkuussa 2018 Bollinger-illallisella. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Jasper kesäkuussa 2018 Bollinger-illallisella. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg