– Elämä Australiassa ei ole sen ihmeellisempää kuin Suomessa. Samoja huolia ja iloja on täälläkin, Lea kuvailee elämää Australiassa.

Ihan hyvin voi matkustaa ensimmäisille treffeille yli 15 000 kilometriä, Suomesta Australiaan, tamperelainen Lea Soderblom ajatteli aikoinaan.

Eikä hän kadu deittimatkaansa tänä päivänäkään.

Lea, 37, nimittäin asuu nykyisin Renmarkissa Etelä-Australiassa. Hän kävi maassa ensimmäisen kerran vuonna 2012. Samalla reissulla hän tapasi ensimmäisen kerran nykyisen puolisonsa Asherin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ennen reissua Lea oli viestitellyt netissä vajaan vuoden australialaisen Asherin kanssa ensin nettideittipalstalla ja myöhemmin myös Facebookissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Pari vuotta vanha profiilini oli jäänyt vahingossa deittisivustolle. Olin itse asiassa unohtanut kokonaan sen olemassaolon. Olimme kyhänneet sen kokoon sisarusteni kanssa eräällä talvilomalla, koska he olivat huolissaan, että jään ”vanhaksi piiaksi”. Sitten Asher löysi tilini ja alkoi pommittaa minua viesteillä.

Koko suku kerralla haltuun

Hyvin pian Lea ja Asher huomasivat, että heillä on paljon samanlaisia ajatuksia. Juttua riitti tuntikausiksi.

Asher yllätti Lean vuoden sisällä ensimmäisestä viestistä, kun kutsui tämän veljensä häihin seuralaisenaan.

Lea muistaa edelleen, kuinka hermostunut oli, kun saapui Melbournen lentokentälle. Siellä häntä odottivat Asher ja tämän vanhemmat. Häissä Lea tapasi kerralla Asherin koko suvun.

Mies oli livenäkin yhtä aito ja avoin kaikesta heti alusta lähtien. Se teki Leaan suuren vaikutuksen.

– Hän on myös romanttisempi kuin minä. Seurusteluaikana sain esimerkiksi kukkalähetyksiä töihin. Omia häitämme juhlittiin perinteisessä suomalaisessa miljöössä Seinäjoella vuonna 2012. Puolisoni oli ihastunut jostain syystä Pohjanmaahan ja halusi viettää häämme siellä.

Paikalla oli lähin suku ja muutama lapsuudenystävä puolisoineen.


Lämmintä yli puolet vuodesta

Tällä hetkellä Lea työskentelee lounasravintolan keittiössä muutaman kerran viikossa. Hän ja Asher aloittelevat uuden kodin rakentamista. Kodin pitäisi olla valmis ensi vuonna. Siihen asti pariskunta asuu vuokrakodissa.

Arkeen tuovat rytmiä ja vilskettä myös heidän lapsensa Axel, 4, ja Darcy, 2. Lapset ymmärtävät sekä suomea että englantia.

Renmark on Lean mukaan pieni maaseutupaikka. Etäisyyttä Adeleideen on noin 250 kilometriä. Etupihalla kasvavat jukkapalmut ja kaktukset, ja lähiympäristössä viljellään viljaa, kasvatetaan hedelmiä ja pähkinöitä. Viiniviljelmät ulottuvat silmänkantamattomiin.

Kun Suomessa on kesä, Renmarkissa on talvi. Päivisin asteita on noin 10–20 ja öisin lämpö painuu jopa -5 asteeseen.

Talot on rakennettu eri tavalla kuin Suomessa, ja kylmyys tulee talvella herkästi sisälle. Siihen Lealla oli aluksi totuttelua kuuman kesän jälkeen.

– Parasta täällä on kesä ja viini, hän sanoo.

Lämmintä keliä Renmarkissa riittää yli puolet vuodesta, ja kesäkuukausina voi olla yli 40 astetta viikkokausia putkeen. Muutaman kerran talvessa tarvitsee toppatakkia. Jotkut paikalliset vetävät silti läpi vuoden shortseissa ja rantasandaaleissa. Lean perheen tämän hetken kodissa on kokolattiamatot kaikkialla paitsi keittiössä ja kylpyhuoneessa. Siihen on ollut Lean mukaan suomalaisella totuttelemista.

– Uuteen taloon en halunnut yhtään kokolattiamattoa, mutta teimme kompromissin ja makuuhuoneisiin tulee kokolattiamatot. Sisustuksemme on muuten skandinaavinen. Meillä on paljon Ikean huonekaluja ja neutraaleja sävyjä.

Lea iloitsee Australian lämmöstä. Vain muutaman kerran vuodessa hän tarvitsee toppatakkia.
Lea iloitsee Australian lämmöstä. Vain muutaman kerran vuodessa hän tarvitsee toppatakkia.

Vähän liikaa small talkia

Suhteen alussa Lea sai päättää, asettuisivatko he Asherin kanssa Suomeen vai Australiaan.

– Ajattelin, että minun olisi helpompi sopeutua tänne kuin Asherin Suomeen. Olin myös aina halunnut muuttaa ulkomaille edes hetkeksi.

Yhdessäolo on Lean mukaan helppoa. Hän ja Asher eivät ole koskaan esimerkiksi riidelleet rahasta. Sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja ympäristöön vei kuitenkin aikansa ja oli haastavaa.

– Olen asunut täällä nyt seitsemän vuotta ja alan pikkuhiljaa sopeutua pikkupaikan sisäänpäin lämpiävään ilmapiiriin. Monet ovat syntyneet täällä. Kaikki tuntevat toisensa.

Aluksi Lea koki vaivaannuttavana muun muassa paikallisen small talkin. Esimerkiksi kaupassa on tavallista jutella kassatyöntekijän kanssa ostosten pakkaamisen ajan. Muidenkin kanssa pitää vaihtaa kuulumiset, vaikka aina ei huvittaisi kertoa ventovieraalle omasta yksityiselämästään.

Suuri ikävä ja hämmentävät kengurut

Ikävä Suomeen on välillä suuri. Pitkä välimatka ei mahdollista vierailuja kovin usein.

Suomalainen luonne kuitenkin antaa periksi ja oppii nopeasti uusia tapoja.

– Emme ole muutamassa Suomeen, vaikka ystäväni ja sukulaiseni sitä välillä ehdottelevatkin, Lea kertoo. 

– Elämä Australiassa ei ole sen ihmeellisempää kuin Suomessa. Samoja huolia ja iloja on täälläkin. Kesä on tietenkin pitkä, ja se sopii minulle hyvin. Useimmilla on vieläkin käytössä lankapuhelin. Myrkkykäärmeitä ja hämähäkkejä on paljon. Mutta kaikkeen tottuu, ja erilaisuus avartaa.

Ja sitten on tietenkin ne kengurut. Lean mukaan hänen kotiseudullaan on niin paljon kenguruja, että lähes päivittäin niitä näkee kuolleena tien varsilla. Se järkytti varsinkin aluksi.

– Kerran kenguru oli loukkaantunut kolarissa ja hyppi loukkaantuneena kotitalomme seinää vasten. Olin silloin yksin kotona ja soitin tietysti miehelleni paniikissa, että mitäs nyt tehdään. Pelkäsin, että se tulee pian ikkunasta sisään. Lopulta se kuoli ennen kuin poliisi ehti tulla lopettamaan sen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla