Mimmu pitää elämänmuutoksensa onnistumisen salaisuutena sitä, että hän lähti liikkeelle pienistä muutoksista.
Mimmu pitää elämänmuutoksensa onnistumisen salaisuutena sitä, että hän lähti liikkeelle pienistä muutoksista.

Kahdeksan vuotta sitten Mimmu Rinne kuuli lääkäriltä ennusteen, joka sai hänet kyyneliin. Siitä alkoi elämäntaparemontti, joka muutti lopulta kaiken Mimmun elämässä.

Itku tuli täysin varoittamatta. Kyyneleitä ei voinut enää pidätellä.

Mirva ”Mimmu” Rinne, 47, pelästyi itsekin reaktiotaan. Hän istui työterveyslääkärin vastaanotolla hakemassa apua pitkittyneeseen stressiin ja alituiseen huonoon oloonsa. Lääkärin tuomio oli murskaava: jos Mimmu jatkaisi samoilla elintavoilla, kymmenen vuoden päästä hän olisi todennäköisesti haudassa.

– Olin niin järkyttynyt, että purskahdin itkuun. Siinä hetkessä tajuntaani iskeytyi, millaiseen kuntoon olin päästänyt itseni.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mimmu oli alle nelikymppinen, mutta tarvitsisi kolmet lääkkeet: betasalpaajat sydänoireisiin, tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan ja verenpainelääkkeet. Lääkärin mukaan sairaudet johtuivat suurelta osin huonoista elämäntavoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kysyin, että olisiko minun mahdollista yrittää muuttaa tapani ennen lääkityksen aloittamista. Keksin hätäpäissäni, että voisin alkaa käydä lenkillä joka ikinen aamu.

Lääkäri suhtautui kannustavasti Mimmun ideaan elämäntapamuutoksesta. Uusi tutkimusaika sovittiin kuukauden päähän. Ensimmäinen lenkki koitti heti lääkärikäynnin jälkeisenä aamuna.

– Olin tehnyt lääkärille lupauksen, jota en halunnut rikkoa. Raahauduin joka aamu ulos, satoi tai paistoi.

Lumikenkien hankkiminen kannusti jatkamaan aamulenkkeilyä.
Lumikenkien hankkiminen kannusti jatkamaan aamulenkkeilyä.

”Olin kadottanut itseni”

Mimmu oli nuoruudessaan liikunnallinen ja huolehti tarkasti itsestään. Parikymppisenä kuvioihin tulivat vaativa työ nuorten parissa, omat lapset ja talonrakennusprojekti. Aikaa ei riittänyt edes parisuhteelle, saati omalle hyvinvoinnille. Iltaisin hän oli niin puhki, että jaksoi vain maata sohvalla.

Terveysongelmat hiipivät kuvioihin kuin varkain. Kilot alkoivat kertyä ja verenpaine heitellä. Selkäkivut aiheuttivat unettomuutta ja tekivät liikkumisesta mahdotonta. Sitten alkoivat sydänoireet.

– Kun yritin rauhoittua, sydän alkoi muljahdella. Selvisi, että minulla oli rytmihäiriöitä. Se tuntui pelottavalta.

Kaikista pahinta oli kuitenkin se, ettei Mimmu enää jaksanut innostua mistään. Elämä tuntui suunnattomalta ja harmaalta.

– Luulen, että kävin lähellä masennusta. Havahduin siihen, että olen lähes nelikymppinen nainen, ja aivan hukassa elämäni kanssa. En enää edes muistanut, mistä olin joskus unelmoinut, Mimmu sanoo.

– Olin kadottanut itseni. En ollut onnellinen.

Aamulenkit olivat ensimmäinen ja ratkaiseva askel suuressa elämänmuutoksessa. Niiden kautta Mimmu alkoi löytää liikkumisen ilon. Hän osti lumikengät, joilla pääsi liikkumaan myös metsässä.

Samaan aikaan Mimmu kokeili myös jättää sokerin ruokavaliostaan. Turvotus, vatsavaivat, iho-ongelmat ja jatkuva väsymys katosivat.

– Kolme viikkoa lääkärikäynnin jälkeen tunsin itseni aivan eri ihmiseksi. Nopea muutos olossa ja ulkonäössä motivoivat jatkamaan.

Vuonna 2015 vikellystä kokeilemassa. Ennen Mimmu suoritti liikuntaa. Nyt hän tekee sitä, mistä aidosti nauttii.
Vuonna 2015 vikellystä kokeilemassa. Ennen Mimmu suoritti liikuntaa. Nyt hän tekee sitä, mistä aidosti nauttii.

Elämäntapojen muuttaminen auttoi selkeyttämään myös ajatuksia. Mimmusta tuntui, että elämän harmaaksi tehnyt ”aivosumu” alkoi hälvetä.

– Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa ei ollut enää mitään suurta projektia, jota kohti pinnistellä. Olimme saaneet mieheni kanssa lapset ja rakentaneet talon, eikä meillä tuntunut olevan muuta yhteistä. Aloin ymmärtää, että emme tehneet toisiamme onnellisiksi.

Joogan avulla eroon suorittamisesta

Eron tekemiseen meni lopulta useampia vuosia. Niiden aikana Mimmu löysi uudestaan omat intohimonsa ja alkoi hahmottaa uutta suuntaa elämälleen. Keskeisessä roolissa olivat kolme pitkää vaellusta, jotka Mimmu teki ystävänsä kanssa Espanjaan Santiago de Compostelan reitille.

– Vaellusten aikana pystyin todella pysähtymään ja miettimään, mikä elämässäni oli pielessä.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi alkoi kiinnostaa Mimmua yhä enemmän. Hän kokeili joogaa ja jäi kerrasta koukkuun.

– Olen luonteeltani perinteinen suorittaja ja aiemmin suoritin liikuntaakin verenmaku suussa. Joogassa oli pakko hyväksyä se, että asiat tapahtuvat hitaasti.

Aamujoogaharjoituksen jälkitunnelmissa Ounajoen rantamaisemissa
Aamujoogaharjoituksen jälkitunnelmissa Ounajoen rantamaisemissa

Selkäongelmat helpottivat, ja lajin lempeys puhutteli yhä enemmän. Lopulta Mimmu päätti opiskella joogaohjaajaksi.

– En olisi ikinä uskonut, että pystyn esimerkiksi seisomaan jonain päivänä päälläni. Jooga on tehnyt ihmeitä kropalleni ja mielelleni.

Salaisuutena pienet muutokset

Nyt, kahdeksan vuotta tuon ensimmäisen aamulenkin jälkeen, Mimmu on täysin terve. Hän on paremmassa kunnossa kuin koskaan ja mahtuu samaan vaatekokoon kuin parikymppisenä.

Lapset ovat ainoa asia, joka on ennallaan Mimmun elämässä. Hän opettaa joogaa ja harrastaa lenkkeilyä sekä suppailua. Enää perheessä ei syödä eineksiä, vaan kaikki valmistetaan alusta asti itse. Sokeria Mimmu välttelee edelleen, mutta tärkeintä hänelle on se, että ruoasta tulee hyvä olo. Siksi hän syö erityisen paljon kasviksia ja hedelmiä.

– Nipottaminen ei ole minun juttuni, vaan suhtaudun sekä liikuntaan että syömiseen rennosti.

Nykyisin rinnalla on myös uusi puoliso.

– Hän on minua 20 vuotta nuorempi, ja aluksi vierastin ikäeroa. Sittemmin olen huomannut, ettei iällä ole mitään merkitystä, kunhan toinen on hengeltään samanlainen.

Kun pariskunta tapasi toisensa, Mimmu joutui näyttämään ajokorttinsa todistaakseen ikänsä. Mies ei meinannut millään uskoa, että Mimmu oli reilusti yli nelikymppinen. Mimmu kertoo kuulevansa usein kommentteja siitä, että näyttää ikäistään reilusti nuoremmalta.

– Uskon, että ulkonäölliset seikat ovat seurausta terveydestä, ja siitä olen aidosti onnellinen.

Rinnalla on nyt puoliso, jonka kanssa Mimmu kokee vahvaa samanhenkisyyttä.
Rinnalla on nyt puoliso, jonka kanssa Mimmu kokee vahvaa samanhenkisyyttä.

Jälkikäteen ajatellen elämänmuutos on ollut hurja. Mimmu pitää onnistumisensa salaisuutena sitä, että hän lähti liikkeelle pienistä muutoksista.

– Jos yrittää muuttaa kaiken kerralla, homma voi tuntua mahdottomalta. Itse koin onnistumisen tunteita joka kerta, kun sain lenkkarit jalkaan ja lähdin aamulenkilleni. Se antoi voimaa jatkaa.

Sairastunut

Kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole seurausta elämäntavoista. Sen voi saada kuka vain ja se voi olla esim. perinnöllistä. Tietysti elämäntapakorjaus on aina hyvä asia, mutta nyt on kyllä vaarana, että syy- ja seuraussuhteet ymmärretään väärin.

Vierailija

sonde1 kirjoitti:
Todella inspiroiva ja upea mimmi, Mimmulle pojot periksiantamattomuudesta! Ja tästä todella näkee, että ikä on vaan numero.

Ikä ei todellakaan ole 'vaan numero'. Tätä paikkansa pitämätöntä kliseeksi muuttunutta hokua sitä jaksetaan alituiseen toistella, huoh.

Kyllä sillä vaan on merkitystä, onko vaikkapa sydän jympsyttanut 30, 60 tai 90 vuotta. Tai jalat kantaneet tai selkä kannatellut. Hormonitoiminta muuttuu, aineenvaihdunta hidastuu, ei siinä auta vaikka kuinka asiaa vastustelisi ja itseään iättömänä pitäisi. 

'Oi, näytän ikäistäni nii'iin paljon nuoremmalta' -jutut kuuluvat samaan kategoriaan. Vaikka miten haluaisi muuta, oikea ikä näkyy ihmisessä AINA, tavalla tai toisella. Mieli voi ihmisellä olla minkäikäinen vain, mutta kroppa elää tosiasioitten mukaan - se vanhenee, vanhenee, vanhenee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla