Laura sai teininä kuulla lääkäriltä olevansa tyttö, jolla on miehen kromosomit.
Laura sai teininä kuulla lääkäriltä olevansa tyttö, jolla on miehen kromosomit.

Lauantaina 26.10 vietetään kansainvälistä intersukupuolisuuden päivää. Tanssija Laura Allonen kertoi Me Naisten haastattelussa 2018 saaneensa kuulla lääkäriltä 14-vuotiaana, että hänellä on miehen kromosomit.

Laura Allonen kaivaa tekstin puhelimensa näytölle ja tavaa sieltä huolellisesti: etiologialtaan epäselvä gonadidysgenesia. Vielä vuosikausien jälkeenkin diagnoosi kuulostaa kömpelöltä. Lauran tilaa voi nimittää myös Swyerin syndroomaksi tai vielä helpommin intersukupuolisuudeksi.

Mutta mitä termit oikeasti tarkoittavat?

Laura näyttää tavalliselta 29-vuotiaalta naiselta. Tai no, oikeammin tosi terveeltä, nätiltä ja naiselliselta – sellaiselta kuin nuoret ammattitanssijat nyt tuppaavat näyttämään. Poikkeavuus piilee yhdessä väärään paikkaan eksyneessä Y-kromosomissa, siellä kohdassa, missä sukupuolta säätelevät geenit asuvat. Yleensä tytöillä on siinä kohdassa kaksi X-kromosomia, mutta Lauralla niiden paikalla on X ja Y. Normaalisti se on pojan kromosomipari.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Kun 14-vuotiaana sain diagnoosini, ei käytetty termiä intersukupuolisuus. Sanottiin vain, että olen tyttö, mutta minulla on miehen kromosomit, Laura kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Häpeän kokemukset palasivat mieleen vielä monta kertaa.”

Hän muistaa hetken hyvin. Lastenklinikan lääkäri oli kyllä empaattinen ja osaava, mutta jätti Lauran perheineen hämmentyneeksi.

– Istuimme siinä, että whaaat. Minusta miehen kromosomit kuulostivat jotenkin nololta, ja vanhempani hätääntyivät, että mikä meidän tytöllä on, Laura kertoo.

– Meille tehtiin nopeasti selväksi, ettei kyseessä ole sairaus vaan geenivirhe, synnynnäinen ominaisuus. Se hälvensi pelkoa, että jotain pahempaa olisi odotettavissa, mutta häpeän kokemukset palasivat mieleen vielä monta kertaa.

Se kolmas sukupuoli

Laura kertoi intersukupuolisuudestaan julkisesti Ins­tagramissa syksyllä 2017. Hänet tunnettiin silloin näyttelijä Kai Vaineen kihlattuna. Kirjoitus sai paljon kiitosta. Laura oli tehnyt tekstistään ensimmäisen version jo aiemmin keväällä, mutta jätti sen silloin vielä odottamaan oikeaa hetkeä. Se koitti intersukupuolisten päivänä 26.10.

– Kirjoitukseni ei ollut mikään kaapistatulo. Halusin jakaa tarinani, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä intersukupuolisuus tarkoittaa. Koen, että se on tabu, josta ei ole puhuttu riittävän avoimesti. Se myös helposti sekoitetaan transsukupuolisuuteen, Laura sanoo.

Laura haluaa huomiota myös valmisteilla olevalle translaille ja toivoo, että muunsukupuolisuus olisi virallisesti sallittua myös Suomessa.

– Ajattelen, että jokaisella kuuluisi olla oikeus päättää sukupuolestaan. Tuntuu vastenmieliseltä, että maailmalla lapsille tehdään kosmeettisia sukupuolenkorjausleikkauksia vain, koska aikuiset haluavat, että lapsi näyttää pojalta tai tytöltä. Entä jos he valitsevat väärin ja lapsen oma identiteetti kasvaakin toiseen suuntaan?

Laura tanssi hiljattain Urheilugaalassa, ensi keväänä Mamma Mia! -musikaalissa. "Perheeni on tukenut minua urallani aina."
Laura tanssi hiljattain Urheilugaalassa, ensi keväänä Mamma Mia! -musikaalissa. "Perheeni on tukenut minua urallani aina."

Lauran vanhempien ei tarvinnut valita kuopuksensa sukupuolta, tämä syntyi toivottuna tyttönä kahden isoveljen jälkeen. Geenivirhe paljastui vasta teini-iässä, kun kouluterveydenhoitaja kiinnitti huomiota pituuskasvun pysähtymiseen ja siihen, ettei murrosikä näyttänyt merkkejään.

Selitystä etsittiin ensin keliakiasta ja kilpirauhasen häiriöistä. Sitäkin mietittiin, oliko intensiivinen telinevoimisteluharrastus jarruttanut hormonitoiminnan alkua.

Kun geenivirhe löytyi, kävi ilmi, että Lauralla oli kyllä kohtu, mutta hänelle ei ollut kehittynyt munasarjoja. Niiden tilalla tutkimuksissa näkyivät juosteiset kivesten jäämät. Ne poistettiin leikkauksessa, kun Laura oli 18-vuotias.

Geenivirheen löydyttyä Lauralle aloitettiin hormonihoidot. Ensin hän sai niitä pistoksina sairaalassa, myöhemmin pillereinä. Murrosikään liittyvät muutokset käynnistyivät, samoin pituuskasvu. Laura venähti päätä pidemmäksi äitiään.

Hormonikorvaushoito jatkuu edelleen. Laura syö päivittäin yhden pillerin, jossa on estrogeeniä ja keltarauhashormonia. Ne pitävät yllä kehon hormonitoimintaa vaihdevuosi-ikään asti.

Sittenkin äidiksi?

Yhtä seikkaa hoitotoimenpiteetkään eivät pysty muuttamaan: Laura ei voi koskaan saada biologisia lapsia.

– Silloin teini-iässä uutinen tuntui ehdottomalta ja lopulliselta. Muistan pidätelleeni kyyneliä lääkärin vastaanotolla. Vasta autossa matkalla kotiin purskahdin itkuun, ja niin teki äitikin. Vaikka asia ei ollut siinä iässä ajankohtainen, tunsin pitkään surua ajatuksesta, etten koskaan voisi saada omia lapsia.

Vuosien mittaan Lauran tunteet lapsettomuudestaan ovat vaihdelleet.

– Olen pohtinut, haluanko ylipäätään äidiksi ja millä tavalla. Iän ja ajan kanssa aloin löytää vaihtoehtoisia tapoja saada lapsia. Esimerkiksi adoptio voisi olla ihana mahdollisuus.

”Enää en tunne surua lapsettomuudestani.”

Laura voisi myös olla raskaana ja synnyttää, jos lapsi laitettaisiin alulle luovuttajan munasolusta keinohedelmöityksellä.

– Enää en tunne surua lapsettomuudestani. Tiedän nyt vaihtoehtoni ja ajattelen, että jos asia tulee ajankohtaiseksi, voin pistää toimeksi silloin.

Häpeä nousee tietämättömyydestä

Laura sanoo tehneensä paljon töitä päästäkseen nykyiseen tilaansa; sinuiksi poikkeavuutensa kanssa. Välillä ominaisuus jää muun arjenpyörityksen alle, välillä se nousee aktiiviseksi asiaksi mielessä. Silloin Laura saattaa pysähtyä tarkkailemaan naisellisuuttaan ja miettimään, johtuvatko jotkin poikamaisina pidetyt piirteet geenivirheestä vai siitä, että hän on kasvanut kahden isoveljen kanssa fudisleikeissä.

– Olen hakenut hirveästi tietoa intersukupuolisuudesta, selvittänyt faktoja ja etsinyt ihmisiä, joilla olisi sama diagnoosi. Olen jutellut perheen kanssa ja avannut fiiliksiäni ystäville.

Terapiaa on ollut tarjolla aina Lastenklinikalta lähtien, mutta teini-iässä Laura piti sitä turhana. Vuosi sitten löytyi terapeutti, jonka kanssa Lauralla synkkasi.

– Siitä alkoi selvästi uusi vaihe elämässäni, oikein tietoinen matka itseeni. Minun on aina ollut helppo jutella läheisilleni, mutta terapeutin luona olen löytänyt uusia tapoja toimia ja nähnyt selvemmin, kuka oikein olen, Laura sanoo.

– Äitikin kutsuu minua nykyään valopilkuksi. Jokin epävarmuuden ja häpeän varjo on poissa.

Lauran intersukupuolisuus ja lapsettomuus eivät ole nousseet esteeksi parisuhteissa. "Yksikään suhteeni ei ole kariutunut niiden takia."
Lauran intersukupuolisuus ja lapsettomuus eivät ole nousseet esteeksi parisuhteissa. "Yksikään suhteeni ei ole kariutunut niiden takia."

Sitäkin Laura on miettinyt, miksi hän ylipäätään on tuntenut häpeää intersukupuolisuudestaan. Eihän hän ole hankkinut poikkeavuuttaan vaikkapa törttöilemällä, eikä se näy ulospäin.

– Olen tuntenut häpeää erilaisuudestani ja pelännyt, muuttuuko ihmisten suhtautuminen, jos he tietävät siitä. Se taas tuntuu ihan toopelta, koska olen itse ennakkoluuloton ja suvaitsevainen kaikkia muita kohtaan – miksi he suhtautuisivat minuun toisin? Laura miettii.

– Kelailen niin, että pelon ja häpeän tunteet ovat nousseet tietämättömyydestäni. Kun sain diagnoosini, ei siitä ollut infopakettia ja toimintaohjeita tarjolla. Olen oppinut vasta ajan kanssa ja itse tietoa penkomalla ymmärtämään, mistä on kyse.

”Kelailen niin, että pelon ja häpeän tunteet ovat nousseet tietämättömyydestäni.”

Perheen kesken Lauran intersukupuolisuutta on käsitelty avoimesti. Yhden tärkeimmistä keskusteluistaan hän kävi kuitenkin vasta aikuisiällä. Silloin Laura kertoi asiasta isovanhemmilleen. Omat vanhemmat olivat aikoinaan päättäneet jättää henkilökohtaisesta asiasta kertomisen Lauralle.

– Minusta tuntui tärkeältä kertoa heille ennen kuin olisi liian myöhäistä. Jännitin sitä kyllä ja mietin, mistä aloittaisin. Meille kuitenkin syntyi hyvä keskustelu. Näin henkilökohtaisen asian jakaminen voi todella lähentää ihmisiä.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 25. tammikuuta 2018.

 

Laura

Allonen

27-vuotias tanssija

on kotoisin Espoosta.

Opettaa Tanssikoulu DCA:ssa, esiintyy

tv- ja teatteriproduktioissa. Mukana Mamma Mia! -musikaalissa keväällä.

Esiintynyt tanssijana mm. Lahden ja Helsingin kaupunginteatterien musikaaleissa sekä Tähdet tähdet -ohjelmassa.

Laura on ulkoisesti nainen, mutta hänellä on miehen kromosomit 46,XY. Esiintyy intersukupuolisuudesta kertovassa dokumentissa myöhemmin tänä vuonna.

Lisää tietoa:

intersukupuolisuus.fi

jape

Naisurheilun fani kirjoitti:
Enimmäkseen olen samaa mieltä jutun kanssa sukupuoliasioista, siitäkin että ihminen voi päättää sukupuolisen identiteettinsä (kunhan ei tee siitä ongelmaa muille esim. vaatimalla yhteiskunnalta miljoonilla erilaisia vessoja). 

On kuitenkin tilanteita, joissa biologinen sukupuoli on se ainoa oikea. On suorastaan törkeää, että miehestä naiseksi vaihtaneet osallistuvat naisten sarjoihin urheilussa. Epäreilua mieheksi kasvamalla saatua kilpailuetua ei saa millään hoidoilla pois ja se voi tuhota reilun kilpailun ja kokonaisia naisten urheilulajeja. Naisesta mieheksi vaihtaminenkaan ei ole ongelmatonta, sillä dopingin hormoni ongelma on jo nyt tarpeeksi suuri ilman poikkeuksia trans- ja muunsukupuolisille. Transsukupuolisten ei pidä haaveilla kilpaurheilumenestyksestä vaan keksiä joku muu tapa toteuttaa itseään. Meillä kaikilla on rajoituksemme, mutta paljon myös mahdollisuuksia, sellaisia, jotka eivät loukkaa muiden mahdollisuuksia.

Taide on vapaata kilpailusta, siksi onnea ja iloa tanssijalle!

Sulla ei nyt ilmeisesti mennyt ihan jakeluun, että Laura ei ole voinut itse valita yhtään mitään. Sikiöt ovat alussa kaikki ihan samanlaisia hedelmöittymisvaiheen jälkeen, kunnes määräytyy sukupuoli. Joskus se määräytyminen ei mene ihan putkeen, eli intersukupuolisella voi olla esim. sekä tytön että pojan sukupuolielimiä. Jos olisit jaksanut lukea ajatuksen kanssa, olisit tajunnut, että Laura NÄYTTÄÄ ulkoisesti tytöltä, mutta murrosikäisenä on ihmetelty kun ei murrosikä ala, eli rinnat kasva tai kuukautisia tule. Ja on tutkimuksessa havaittu, että eipä ole munasarjoja, vaan kivesten jäämät siellä samoilla paikoilla. Luonto tekee joskus tepposet. Intersukupuolinen EI siis voi mitenkään itse vaikuttaa siihen, mitä on. Transsukupuolisuus on aivan eri asia. Ripaus yleissivistystä ei olisi pahitteeksi.

Luminia

"Miksi haloota" kannattaisi tarkistaa intersukupuolisuus-termin merkitys ennenkuin menee möläyttelemään sen allekirjoittamisesta yhtään mitään minnekään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla