Kuvat
Sirpa Räihä
ET
Näyttelijä Leena Uotila, 71. Uuden elokuvan filmaukset ovat  meneillään.
Näyttelijä Leena Uotila, 71. Uuden elokuvan filmaukset ovat meneillään.

Jos voisin antaa yhden neuvon -juttusarjassa tunnetut ihmiset kertovat, minkälaisen neuvon he antaisivat nuoremmalle itselleen.

Näyttelijä Leena Uotila:

”Kysy menneistä kaikilta läheisiltä”

Isäni oli näyttelijänä Helsingin Työväenteatterissa. Äitini työskenteli Työväen Säästöpankissa, mutta teki jotain töitä teatterissakin.

Joku oli tullut sanomaan hänelle, että ’käys katsomassa, tänne on tullut uusi näyttelijä, se on niin komee’. Äiti oli mennyt kurkistamaan verhojen raosta ja tokaissut, että ’ei se nyt niin komee ole’.

Pari heistä kuitenkin tuli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Olen miljoona kertaa ajatellut, että olisi pitänyt kysellä menneistä enemmän.”

Paljon muuta en vanhempieni nuoruudesta tiedäkään. Mieleeni on jäänyt vain muutama hajanainen lause heidän elämästään sotien aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin kuitenkin sivukorvalla kuullut jotain isäni vaiheista ja kysyin pikkutyttönä häneltä, oliko hänellä tyttöystävä ennen äitiä. Isä vastasi vähän vaikeasti, että joo, oli.

Minulle se oli järkyttävä uutinen. Olin lukenut prinsessasatuja ja uskoin, että kun nainen ja mies tapaavat toisensa, he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, eikä heillä ole aikaisemminkaan ollut muita rakkauksia.

Myöhemmin olen miljoona kertaa ajatellut, että olisi pitänyt kysellä menneistä enemmän. Ja varsinkin ristikuulustella, koska jokainen jättää jotain sanomatta.

Minä olin ainoa lapsi, mutta mieheni sisaruksia seuratessani olen huomannut, että kaikki muistavat vanhempansa vähän eri tavalla.

Isä kuoli vuonna 1975. Äidiltä yritin joskus jotain kysyä, mutta hän sanoi, ettei muista, miten asiat menivät.

”Äiti sanoi, ettei muista, miten asiat menivät.”

Ymmärrän, ettei vanhemmilla ollut aikoinaan aikaa jutella lasten kanssa. Ei se ollut tapana.

Lasten kanssa juttelevat ihmiset ovat usein niitä, jotka eivät ole vastuussa jokapäiväisen leivän saamisesta pöytään.

Itsekin olen ollut koko ajan töissä, ja muut asiat kuin vanhempieni muistelot ovat olleet mielessä päällimmäisenä.

Isovanhempien elämästä tiedän vielä vähemmän. Varsinkin vuodesta 1918 olisin halunnut kysyä. Missä he silloin olivat ja kuinka sen vuoden kokivat?”

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Sisältö jatkuu mainoksen alla