Kuvat
tuomas kolehmainen
Lapsuudessaan Sanna-Marika oli koulukiusattu. Pin-up on nostanut hänen itsetuntoaan.
Lapsuudessaan Sanna-Marika oli koulukiusattu. Pin-up on nostanut hänen itsetuntoaan.

Sanna-Marika Tarsa on lappilainen automaalari. Sen lisäksi hän on pin-up-malli. – Pin-up oli minulle keino päästää irti menneisyydestä, hän sanoo.

Ensin tuli epäusko, sitten riemu. Vau, minut tosiaan on valittu finaaliin. Sanna-Marika Tarsa luki sähköpostia, jonka oli lähettänyt Pin-Up Finland -kilpailun järjestäjä.

– Itkin ja nauroin. Tunteiden skaala oli aivan valtava ja reaktio tuli suoraan sydämestä, Sanna-Marika muistelee hetkeä toissa kesänä.

Finaalipaikka Suomen suurimmassa kilpailussa on haave, jota moni pin-up-piireissä tavoittelee. Nyt Lahden Messuhallin lavalle sai himoitun kutsun juuri Sanna-Marika.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tiesin, että siihen vaaditaan paljon eikä pelkkä pinta tai poseeraus riitä. Sen pitää tulla itsestä ja syvempää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun Sanna-Marika sitten syyskuussa 2018 käveli pää­show’n lavalla kiharretuissa hiuksissa, viimeistellyssä meikissä ja kauniissa alusvaatteissa, tuli toinen vau­kokemus.

– Se vaati todella paljon rohkeutta ja itseluottamusta. Kokemus oli äärimmäisen hieno, ja jälkikäteen tunsin itseni voittajaksi. Eihän se ole millään tavalla itsestään selvää, että kävelee satojen ihmisten eteen keimailemaan alusvaatteissa.

Selvää se ei ollut etenkään Sanna-Marikalle. Harva katsomossa aavisti, että itsevarmana poseeraavan Ruby Von Devinen itsetuntoa oli poljettu päivittäin maahan yli kymmenen vuotta.

Huoraksi haukuttu

Sanna-Marika oli tottunut olemaan huomion kohteena jo lapsena, mutta hyvin eri tavalla kuin pin-up-mallina. Kiusaaminen alkoi esikoulussa ja jatkui aina ammattikouluun saakka.

Kaikki lähti siitä, että Sanna-Marika viihtyi paremmin poikien kuin tyttöjen seurassa. Yhtäkkiä häntä alettiin koulussa kutsua sen vuoksi lempinimellä ”Huora”.

– Kukaan ei oikein osannut reagoida asiaan mitenkään, ja siitä lähti syöksykierre. Ajauduin ulos kaveripiireistä ja jäin yksin. Ajatus siitä, että minua pidettiin koko kylän polkupyöränä, satutti.

Sanna-Marika yritti saada uusia ystäviä. Uudet tuttavuudet hävisivät kuitenkin aina siinä vaiheessa, kun Sanna-Marikasta keksityt jutut kantautuivat heidän korviinsa.

– Kukaan ei ymmärtänyt, kuinka paha minun oli olla.

Yläasteella itsetunto oli kärsinyt jo pahasti, samoin koulumenestys.

– Minulla olisi ollut mahdollisuuksia olla hyvä oppilas, mutta kiusaamisen takia arvosanani laskivat. En enää tiennyt, kuka olen tai millainen minun pitäisi olla. Tein huonoja valintoja, kun yritin olla cool kuten muutkin.

Myös välit vanhempiin kiristyivät, ja Sanna-Marika alkoi karkailla kotoa.

– Tuntui, että kukaan ei uskonut kiusaamista vaan kaikki vähättelivät asiaa. Purin pahaa oloa vanhempiini. Menin aika pohjamudissa. Itsetuntoni poljettiin niin lyttyyn, että sieltä ei ole ollut helppo nousta.

Peili näyttää kaiken

Pohjamudista Sanna-Marikan pelasti pin-up. Siitä tuli hänelle aikuisiällä keino käsitellä kiusaamisen jättämiä haavoja. Pin-upissa keskiössä ovat kunnioitus, rakastaminen ja itsensä hyväksyminen.

– Haaveilin pikkutytöstä asti siitä, että saisin olla rohkeasti oma itseni. Ja juuri siitä pin-upissa on kyse. Pin-up on antanut minulle voimaa olla se tyttö, joka nuorempana vain haaveilin olevani. Olen saanut vahvuutta näyttää muille, että minä riitän.

"Peilin takaa löytyy vieläkin se tyttö, jota halveksuttiin ja haukuttiin. Mutta tänä päivänä vahvempana kuin ikinä."
"Peilin takaa löytyy vieläkin se tyttö, jota halveksuttiin ja haukuttiin. Mutta tänä päivänä vahvempana kuin ikinä."

Kun Sanna-Marika valitsee kellomekon tai kynähameen, ottaa yhdet Lola Ramona -korkokengistään ja istuu kampauspöydän ääreen meikkaamaan itsensä Ruby Von Devineksi, hän tuntee saavansa olla juuri sellainen kuin on.

– Peilin takaa löytyy vieläkin se tyttö, jota halveksuttiin ja haukuttiin. Mutta tänä päivänä vahvempana kuin ikinä. Tein vuosikymmenen töitä, että oppisin taas rakastamaan itseäni. Pin-up oli minulle keino päästää irti menneisyydestä. Saan olla rohkeasti nainen. Nyt voin sanoa olevani vihdoin vapaa.

Kiusatusta auttajaksi

Samaa vapautta Sanna-Marika haluaa muillekin kiusatuille. Hän on ollut mukana perustamassa Pin-up-tytöt kiusaamista vastaan -ryhmää ja osallistunut #maenkiusaa-kampanjaan.

– Nyt kun olen itse päässyt jaloilleni, haluan tehdä asian eteen jotain. Haluan tuoda julki sitä, että vaikka kiusaaminen ei olisi näkyvää, sitä tapahtuu silti.

Vuosien jälkeen Sanna-Marika on kohdannut joitain omista kiusaajistaan. Moni on sanonut, että kouluaikojen jutut olivat vain ”typerää läppää”.

– Se läppä vaikutti kuitenkin vuosikausia hyvin moneen asiaan elämässäni ja siihen, miten suhtaudun ihmisiin. Muutama on pyytänyt vilpittömästi anteeksi ja myöntänyt toimineensa todella väärin. Mutta aidosti anteeksi pyytäneet on laskettavissa yhden käden sormilla.

– Nykyään voin sanoa, että en enää välitä vuosien takaisista asioista. Pystyn tulemaan toimeen entisten kiusaajienikin kanssa. Mutta ei se poista sitä, mitä 10-vuotias tyttö joutui aikanaan kokemaan. Kiusaaminen jättää aina jäljen.

Sittenkin automaalariksi

Automaalarin ura ei oikeastaan ollut Sanna-Marikan haaveissa. Sen sanelivat aluksi kiusaamisen vuoksi huonontuneet kouluarvosanat. Ne eivät riittäneet opintoihin autoasentajaksi.

– Aluksi olin, että en mie halua miksikään automaalariksi.

Automaalaamon omistava isä kannusti kuitenkin Sanna-Marikaa opintoihin. Ne keskeytyivät hetkeksi, kun esikoistytär syntyi. Äitiysloman jälkeen Sanna-Marika palasi takaisin maalariopintojen pariin. Perheyrityksessä oli valmiina myös työharjoittelupaikka, josta tuli myöhemmin Sanna-Marikan vakituinen työpaikka.

Alkuun harmittanut valinta tuntuu nyt itsestään selvältä.

– Työssäni viehättää erityisesti se, että näen koko ajan oman käden jäljen ja opin uutta. Koskaan ei voi olla täysin valmis. Oli hienoa, kun isä oli koko ajan kannustamassa taustalla, että kyllä sinä siihen pystyt.

Autot näyttelivät merkittävää roolia myös silloin, kun Sanna-Marika tapasi nykyisen aviomiehensä Iiron ensimmäistä kertaa.

– Tapasimme niinkin kornisti kuin autoliikkeen pihassa. Iiro oli jo silloin tokaissut, että tuosta naisesta tulee vaimoni. Meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin päädyimme yhteen.

Ensitreffit jenkkiautolla

Neljä vuotta sitten juhannuksena Sanna-Marika huhuili Facebookissa kuljettajaa illan menoihin. Pihaan ilmestyi Iiro jenkkiautollaan.

Sanna-Marikan isä ihastui Iiron autoon heti, mutta Sanna-Marikaa itseään uusi parisuhde alkuun mietitytti.

– Tavatessamme olin vasta eronnut ja pienen lapsen yksinhuoltaja. Olin päättänyt, etten halua elämääni juuri nyt uutta kumppania.

Juttu kuitenkin toimi. Yhteiseen arkeen on alusta ­alkaen kuulunut jenkkiautokulttuuri ja rockabilly-henkinen elämäntyyli, jonka Iiro Sanna-Marikalle esitteli. ­Iiron kautta Sanna-Marika löysi myös pin-upin.

Parin yhteinen tytär syntyi kolme vuotta sitten. Kiireisessä pikkulapsiarjessa pin-up on ollut Sanna-Marikalle myös voimavara ja pakokeino.

– Koen olevani hyvä äiti, mutta välillä arjen pyöritys voi tuntua raskaalta. Pin-upin perusajatus on, että on ihan sama, minkä kokoinen tai värinen olet, saat aina olla oma itsesi. Sinut vapautetaan kaikista paineista. Stressaavina hetkinä se ajatus on auttanut.

Metsällä rauhoittuu

Kymmenien korkokenkien vieressä vaatekaapissa ovat omalla paikallaan ronskit saappaat. Niihin Sanna-Marika tarttuu, kun lähtee metsälle aviomiehensä kanssa. Hän suoritti metsästystutkinnon pari vuotta sitten ja kävi ampumassa hirvikokeen viime syksynä.

– Haaveilin pitkään siitä, että pääsisin metsälle. Nyt kuljemme siellä miehen kanssa aina kun mahdollista.

Kun on linnunpyyntiaika, ainakin toinen perheen pystykorvista lähtee mukaan metsälle. Sanna-Marika ja Iiro hakeutuvat sopivaan paikkaan, päästävät koiran irti ja odottavat. Toistaiseksi saalis on ollut laiha, mutta koiratkin vasta kehittyvät. Toinen koirista on vasta reilun vuoden ikäinen ja toinen tullut perheeseen kodinvaihtajana viime kesänä.

Saalista tärkeämpää Sanna-Marikalle on rauha, joka metsässä odottaa.

– Kun pääsen hiljaiseen metsään ja odotan, että jotain tapahtuu, saan ladattua pattereita. Kuuntelen metsän ääniä ja katselen, mitä luonnossa näkyy. Jossain kohtaa juomme nokipannukahvit. Metsä on minun rauhoittumispaikkani.

Sanna-Marika Tarsa

25-vuotias automaalari asuu Rovaniemellä.

Perheeseen kuuluvat aviomies Iiro ja 3- ja 6-vuotiaat tyttäret.

Sisältö jatkuu mainoksen alla